Hyppää pääsisältöön

Maxim - elokuvien temppeli

Maxim 2
Maxim 2 Kuva: Juha-Pekka Inkinen/YLE elokuvateatteri maxim

Marraskuun lopulla Helsingin Sanomat uutisoi, että Ilmarinen on irtisanonut Finnkinon vuokrasopimuksen elokuvateatteri Maximissa Helsingin Kluuvikadulla. Elokuvatoiminta jatkuu teatterissa toukokuuhun asti, jolloin ykkössali puretaan ja sen tilalle nousee hotelli. Eli kuten vuokrauspäällikkö Ville Laurila Ilmariselta Hesarille kommentoi: "Kaavassa käyttötarkoituksena on tällä hetkellä elokuvateatteri. Olemme miettineet, miten kaavamerkintää kunnioittaen saadaan rakennettua eläkkeensaajien etua ajava tuottomallirakenne. Ratkaisu on se, että kiinteistö muokataan toiseen käyttötarkoitukseen, siltä osin kun se ei ole suojeltu."

Viikkoa myöhemmin julkaistussa Ylen jutussa kirjattiin Maximin alasajon vaikutuksia ja sen aiheuttamia reaktioita. Näkyvin oli Lauri Kerolan perustama Facebook-ryhmä Pelastetaan Maxim, joka sai nopeasti 8000 jäsentä (tätä kirjoittaessa 13 000) ja lukuisia Maximin puolestapuhujia elokuva- ja kulttuuriväen joukosta.

Kalle Kinnusen juttu Suomen kuvalehdessä kovensi kriittisiä äänenpainoja. Helsingin elokuvasalien määrä on putoamassa puoleen kymmenen vuoden takaisesta, vaikka katsojamäärät ovat nousussa, kirjoittaa Kinnunen. Haastattelussa Suomen suurimman arthouse -elokuvien maahantuojan Cinema Mondon toimitusjohtaja Mika Siltala toteaa, että Maximin sulkeminen on niin järjetöntä, ettei hän ole uskoa sitä todeksi.

Helsingissä järjestettäville elokuvafestivaaleille Maximin katoaminen olisi katastrofi, sillä se on ollut keskeinen festivaaliteatteri. Maximin molemmissa saleissa on festivaaleille tärkeät elokuvaprojektorit, jotka digitalisaation edetessä ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Rakkautta & Anarkiaa –festivaalin johtaja Pekka Lanerva: ”Tilanne alkaa olla tukala. Festarin kannalta Maxim on tunnelmaltaan ylivoimainen, ja muutenkin se on teatteri, jossa on aina laatutakuu.”

Arthouse-elokuvan esittäminen Helsingissä muuttuisi Maximin lopettamisen myötä yhä vaikeammaksi. Toisin ilmaistuna tämä tarkoittaa, että Tennispalatsin ja Kinopalatsin kaltaiset multipleksit hoitavat kyllä menestyselokuvien näyttämisen ja täyttävät nuoremman yleisön tarpeet, mutta hitaammin liikkuvat ja huonommin popkornin tuoksuun istuvat elokuvat muuttuvat uhanalaisiksi. Pelkkä menestyselokuviin ja nuorisoon keskittyminen ei myöskään saa liikkeelle sitä suurta potentiaalista yleisöä, joka jää televisioidensa ja näyttöruutujensa ääreen. Pahimmillaan tällainen kehitys tekee Helsingistä muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin verrattuna elokuvallisen autiomaan.

Filmiryhmässä Maximia lähestytään aluksi sen sen upean menneisyyden historian kautta. Rainer Sandell on työskennellyt Maximissa kymmenisen vuotta ja kirjoittaa parhaillaan kirjaa teatterin historiasta. Outi Hupaniittu on tutkinut suomalaisen elokuvabisneksen varhaisvuosia väitöskirjassaan Biografiliiketoiminnan valtakausi. Suomalaisen elokuvakulttuurin varhaisvuosien olennainen toimija oli Ernst Ovesén, joka vuonna 1909 perusti Kluuvikadulle 551-paikkaisen Olympian (myöh. Piccadilly, Maxim), Suomen suurimman ja hienoimman elokuvateatterin. Jouko Aaltonen valmistelee suomalaisten elokuvateattereiden toiminnasta ja historiasta kertovaa dokumenttielokuvaa Tunteiden temppeli, joka tulee ensi-iltaan syksyllä 2015. Aaltosen ryhmä kävi kuvaamassa alkuperäisiä Olympia-teatterista peräisin olevia seinäfriisejä muutamaa viikkoa ennen kuin eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen suunnitelmat tulivat julki.

Nyt tammikuun puolivälissä Ilmarisesta todetaan, että kiinteistöä koskevat suunnitelmat ovat tarkistumassa, mutta vielä ei ole selvää milloin ne julkistetaan. Yhtiöstä vakuutetaan, että elokuvatoiminta Maximin tiloissa kuuluu suunnitelmiin. Ilmarisen 9.12. julkaisema tiedote puhui vain Maxim 2:n säilyttämisestä. Bisnesmallina vain yhden salin pyörittäminen on kestämätön ratkaisu ja elokuvakulttuurille suuremman ykkössalin katoaminen olisi tuhoisa amputointi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri