Erilaiset vaihtoehto- tai luontaishoidot ovat suosittuja, vaikka niiden hoitotuloksista ei ole varmuutta. Miksi? Voisiko olla, että potilas tarvitsee hoitotilanteessa aikaa ja juuri häneen kohdistuvaa huomiota? Olisiko lääkäreillä opittavaa potilaan empaattisessa kohtaamisessa?
Vaihtoehtohoitoja tunnetaan satoja. Monet niistä perustuvat kansanhoidoissa vallinneisiin perinteisiin. Vaihtoehtohoidot eroavat lääketieteellisistä hoidoista siinä, ettei hoitomenetelmien tehosta tai turvallisuudesta ole tieteellistä näyttöä.
Hoivaava kohtaaminen
Vaikka periaatteessa kuka tahansa voi vaihtoehtoisia hoitomuotoja tarjota, miksi ne silti ovat niin suosittuja?
– Hyvin suuri osuus todennäköisesti on henkilökohtaisella kohtaamisella, toteaa Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila, joka käy puhumassa lääkäreillekin hoidon hoiva- tai lumevaikutuksesta.
Jo pelkästään kohtaaminen voi vaikuttaa fysiologisesti.
– Kontakti säilyy kerrasta toiseen todennäköisemmin kuin sairaalassa, ja hoidettavan arvioimiseen käytetään pitemmän aikaa kuin sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Perehtymisellä, kuulemisella ja arvioimisella sinällään on ahdistusta lievittävää vaikutusta, Korkeila vakuuttaa.
Vaikka vaihtoehtohoidon vaikutusta ei ole tutkittu tai todistettu lääketieteen edellyttämällä tavalla, ihminen voi kokea, että hoidosta on hänelle hyötyä.
– Sitä kokemusta ei voi kiistää. Se, ettei ole tutkittu tarkoittaa, että me emme tiedä onko juuri menetelmä se, joka auttaa, jatkaa Korkeila.
Vaihtoehtohoitojen kenttä on määrittelemätön
Moni turvautuu vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin viimeisenä oljenkortena suuren hädän hetkellä.
– Siihen liittyy se vaara, ettei haeta sitä hoitoa, joka on todettu vaikuttavaksi. Tai vaihtoehtohoidon aikana kehotetaan lopettamaan jokin hoito. On tiettyjä vaihtoehtolääkinnällisiä hoitoja, jotka eivät sovi joidenkin lääkkeellisten hoitojen kanssa yhteen. Jos niistä ei ole tietoinen, voi syntyä haittoja jotka voivat olla pahimmillaan vaarallisia, painottaa Korkeila.
Vaihtoehtohoitoja säätelevä laki viivästyy, sillä vielä tällä hallituskaudella säädösvalmistelua ei ole käynnistetty. Jo vuonna 2009 valmistuneen Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportin mukaan lakiin tulisi kirjata potilasturvallisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi tiettyjen potilasryhmien hoito tulisi rajata vain terveydenhuollon ammattihenkilöille. Vakavia sairauksia sairastavia tai raskaana olevia vaihtoehtoterapeutit saisivat hoitaa vain yhteistyössä lääkärin kanssa.
Vaihtoehtohoitojen kenttä on tällä hetkellä villi ja määrittelemätön. Tavallisen ihmisen kannalta hankalinta on erottaa mahdollisesti häntä hyödyttävä hoito rahastuksesta ja turhan toivon tarjoamisesta.
Auttaako toivo tervehtymään?
Mutta asialla on kääntöpuolensa. Voiko toivon tunne sinänsä olla hoidossa koskaan turhaa?
– Toivolla on immunologisia vaikutuksia, jopa hormonaalisia vaikutuksia ja erilaisia vaikutuksia aivojen toimintaan. Se voi lisätä mielihyvän kokemusta ja aiheuttaa erilaisia muutoksia ihmisen biologisessa toiminnassa sen lisäksi, että sillä on psykologista, luottamusta ja ahdistusta lievittävää vaikutusta, Korkeila luettelee.
Lumevaikutus on todellinen
Koululääketieteen puolella erilaisissa lääketutkimuksissa on plasebo- eli lumevaikutuksen havaittu olevan todellinen esimerkiksi kivun hoidossa. Sana plasebo tulee latinasta ja tarkoittaa ’minä miellytän’. Suomenkielinen käännös ’lume’ on hankala siinä mielessä, että se vihjaa vaikutuksen olevan harhaa.
Jyrki Korkeilan mukaan lumevaikutus hoidoissa on kuitenkin todellinen. Asia on voitu todeta useissa tieteellisissä kokeissa. Jyrki Korkeila esittää yksinkertaisen esimerkin:
– Jos lääkäri antaa lääkkeen suonensisäisesti ja on pukeutunut valkotakkiin verrattuna siihen, että lääkkeen antaa hoitaja - henkilön ollessa tietoinen tästä - on subjektiivinen kokemus lääkkeen tehosta parempi, jos sen on antanut lääkäri.
Samalla tavoin tabletin väri vaikuttaa siihen, millaiseksi lääke koetaan.
– Lääketieteen opiskelijoille järjestettiin koe, jossa he saivat kalkkitabletteja. Heille sanottiin, että sininen pilleri on rauhoittava ja punainen pilleri on piristävä. Havainnot olivat pillerin värin mukaiset, Korkeila jatkaa.
Yhtälailla todellinen on niin kutsuttu nosebo-vaikutus, ilmiö jossa tehoton lääkeaine aiheuttaa epämiellyttäviä, esimerkiksi sivuvaikutusten kaltaisia tuntemuksia.
Erityisesti kroonisissa sairauksissa plasebovaikutus voi olla varsin merkittävä.
– Parkinsonin tauti -tutkimuksissa tehtiin leikkaus, jossa osa sai lumeleikkauksen ja osa aktiivisen leikkauksen, jossa asetettiin kantasoluja aivoihin. Havaittiin, ettei hoidoilla ollut eroa keskenään eli se ei ollut vaikuttava hoito. Jos ihminen ajatteli, että hänen on pakko saada näitä soluja, ja odotus oli, että hän toipuu hoidolla, silloin elämänlaatu oli paljon parempaa ja oireetkin vähäisempiä jopa useiden kuukausien ajan, toteaa Korkeila.
Toisaalta on myös sairauksia, joihin lumevaikutus ei ulotu.
– Pitkälle edenneet syövät ovat esimerkkejä siitä, missä tällaista lumevaikutusta ei sairauden osalta ole. Tietysti se sairauden sietämiseen vaikuttaa, huomauttaa Korkeila.
Osteoporoosi on toinen esimerkki sairaudesta, jonka kohdalla ei ole lumevaikutusta.
– Se voi vaikuttaa korkeintaan siihen, miten ihminen kokee asian ja miten voi sen kanssa elää, Korkeila jatkaa.
Empaattinen hoito parantaa
Jokainen joskus sairastanut tietää hyvän ja empaattisen hoidon edistävän paranemista. Kuunteleva ja potilaan vaivoihin paneutuva lääkäri herättää luottamusta ja saa todennäköisesti aikaan parempia hoitotuloksia kuin kiireinen tai tyly kollegansa.
Hoivavaikutuksen voima on suuri. Vaihtoehtohoitojen puolella tiedetään, että kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen hoivaa jo sinänsä.
Asiantuntija: JYRKI KORKEILA, psykiatrian professori, Turun yliopisto
Lisää ohjelmasta
