Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Puolivuotiskatsaus

Laivan kulku jäisessä vedessä
Vuosi kulkee kuin laiva väylällään Laivan kulku jäisessä vedessä Kuva: Alexander Granholm jää

Uusi vuosi on mukava aloittaa puhtaalta pöydältä. Siksi siivoammekin nyt työpöytämme sille viime syksynä lojumaan jääneistä muistiinpanoista ja etenkin kiinnostavista haastattelujen pätkistä, jotka eivät mahtuneet ohjelmiin.

Elokuussa vieraanamme kävi professori Heikki Lyytinen, joka on maailman johtavia lukihäiriön tutkijoita ja parantajia. Kun ennen vanhaan toimittajien peruskysymyksiä oli ”miten tämä asia on hoidettu Ruotsissa”, globaalina nykyaikana vertauskohdat kannattaa hakea kunnon etäisyyden päästä, vaikkapa Kiinasta. Eli: ”miten lukemaan oppiminen on hoidettu Kiinassa, professori Lyytinen”?

Lukihäiriö on sikäli harvinainen ohjelman aihe, että se liippaa läheltä myös omassa elämässä. Ystäväni Jukka nimittäin todettiin nuorena lukihäiriöiseksi. Tällä hetkellä hän työskentelee merkittävässä suomalaisessa tiedonhallintayrityksessä Senior Project Managerina, joten mies on oppinut ainakin elämään ongelman kanssa. Kun siis olin menossa haastattelemaan alan johtavaa tutkijaa, päätin pyytää häneltä muutamia kysymyksiä alan käytännön tuntijana.

Kun puhutaan suomalaista instansseista, joilla on englanninkielinen nimi, esiin nousee usein se, kun tamperelainen sairaala antoi aivoverenkiertohäiriöiden yksikölleen nimen Stroke Unit vuonna 2010. Asiasta tehtiin kantelu ja pian oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antoikin asiasta tuomitsevan päätöksen. Tällä ja muutamalla muulla päätöksellä oikeusasiamies Jääskeläisestä tuli eräänlainen suomenkielen puolustamisen viimeinen linnake.

Marraskuussa haastattelimme Jääskeläistä hänen virkansa kielellisistä ulottuvuuksista. Ja kun puhutaan kielestä ja hallinnosta, Kansaneläkelaitos Kela nousee luonnollisesti esiin käsittämättömien ilmaustensa kanssa.

Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat maailman kirjoitetuimpia kirjoitusmerkkejä, koska kiinalaisia on niin paljon. Aika ajoin kirjoitusmerkit ihan graafisina koristeina nousevat muotiin myös täällä länsimaissa. Marraskuussa antikvariaatin pitäjä ja kiinalaisen kalligrafian tuntija Pertti Seppälä kävi antamassa meille peruskurssin siihen, mitä kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä on kirjoitettu kiinalaisten ravintoloiden ikkunoihin ja seiniin, länsimaalaisten ihoon tehdyistä tatuoinneista puhumattakaan.

Kielentutkija Anni Jääskeläinen alkoi aikoinaan tutkia internetin blogien toistuvia kliseitä, mutta ajautuikin imitatiivin pariin. Kuten nimikin kertoo, imitatiivi on puhetta, joka imitoi vaikkapa toimintaa. Tiedättehän: ”talvi tuli että humpsis”.

Sinänsä hassulta kielen pikku erikoisuudelta vaikuttava asia muuttui haastattelun uskomattoman kiinnostavaksi näkökulmaksi kieleen; siihen, millainen on kielen ja fyysisen maailman raja-alue ja siihen, miten ihmiskielen ensimmäiset sanat ovat ehkä syntyneet.

Ja ovathan nämä imitatiivit taitavissa käsissä oivallinen kielen ominaisuus muutenkin.

Väinö Linnan rakastettu romaani Tuntematon sotilas täytti joulukuussa kunnianarvoista 60 vuotta. Järkälemäinen teos kuluu yhä lukijoiden käsissä ja Edvin Laineen kirjasta ohjaaman elokuvan itsenäisyyspäivän televisiointi on yhä vuoden katsotuimpia televisiolähetyksiä.

Olikin aika pyytää studioon mies, joka yksi niistä harvoista, jotka ovat ohjanneet Tuntemattomaan teatteriin, teatteriohjaaja Juha Hurme. Sillä kouraisevan tarinan teatterisovituksia ei olekaan niin monia kuin yhtäkkiä luulisi. Ja syynä ei aina ole teoksen massiivisuus.

Syksyn suru-uutisia oli elokuvanero Peter von Baghin poismeno syyskuussa. Sattumalta miehen nimi nousi esiin kauden ohjelmissa toiseenkin kertaan.

Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi

  • 18 kirjaa, kaksi viikkoa ja loputon viestittely Finlandia-ehdokkaista

    Valmistautuminen lähetykseen on ollut lukemisen juhlaa

    Finlandia-palkinnot jaetaan suorassa televisiolähetyksessä 25. marraskuuta. Ohjelman juontajat Anna Tulusto ja Jani Halme valmistautuvat keskiviikkoiltaan lukemalla kaikki 18 ehdolla olevaa kirjaa. Mitä he viestittelivät toisilleen urakan aikana? Tällaisia ovat Annan ja Janin viestit kahden viikon ajalta.

  • Gena Rowlands, nainen vailla vertaa

    Taina West kirjoittaa suuresti fanittamastaan näytteijästä.

    “Katsoessani Gena Rowlandsia olen hänen kanssaan matkalla jonnekin”, kirjoittaa Rowlands-fani Taina West.

  • Mitä yhdestä Maasta, kun avaruudessa on miljardeja eksoplaneettoja!

    Eksoplaneetat eivät tarjoa nopeaa pelastusta ihmiskunnalle.

    Kotiplaneettamme Maan kantokyvyn rajat ovat ylittymässä. Elintilaa, puhdasta ilmaa, energialähteitä, raaka-aineita ja ravintoa ei enää riitä kaikille. Sen sijaan, että ryhtyisi ripeästi korjaamaan aiheuttamiaan vahinkoja ja muuttamaan kehityksen suuntaa, ihminen tähyää avaruuteen ja pohtii, mistä löytyisi seuraava planeetta, jota voisi alkaa käyttämään ja kuluttamaan.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri