Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Puolivuotiskatsaus

Laivan kulku jäisessä vedessä
Vuosi kulkee kuin laiva väylällään Laivan kulku jäisessä vedessä Kuva: Alexander Granholm jää

Uusi vuosi on mukava aloittaa puhtaalta pöydältä. Siksi siivoammekin nyt työpöytämme sille viime syksynä lojumaan jääneistä muistiinpanoista ja etenkin kiinnostavista haastattelujen pätkistä, jotka eivät mahtuneet ohjelmiin.

Elokuussa vieraanamme kävi professori Heikki Lyytinen, joka on maailman johtavia lukihäiriön tutkijoita ja parantajia. Kun ennen vanhaan toimittajien peruskysymyksiä oli ”miten tämä asia on hoidettu Ruotsissa”, globaalina nykyaikana vertauskohdat kannattaa hakea kunnon etäisyyden päästä, vaikkapa Kiinasta. Eli: ”miten lukemaan oppiminen on hoidettu Kiinassa, professori Lyytinen”?

Lukihäiriö on sikäli harvinainen ohjelman aihe, että se liippaa läheltä myös omassa elämässä. Ystäväni Jukka nimittäin todettiin nuorena lukihäiriöiseksi. Tällä hetkellä hän työskentelee merkittävässä suomalaisessa tiedonhallintayrityksessä Senior Project Managerina, joten mies on oppinut ainakin elämään ongelman kanssa. Kun siis olin menossa haastattelemaan alan johtavaa tutkijaa, päätin pyytää häneltä muutamia kysymyksiä alan käytännön tuntijana.

Kun puhutaan suomalaista instansseista, joilla on englanninkielinen nimi, esiin nousee usein se, kun tamperelainen sairaala antoi aivoverenkiertohäiriöiden yksikölleen nimen Stroke Unit vuonna 2010. Asiasta tehtiin kantelu ja pian oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antoikin asiasta tuomitsevan päätöksen. Tällä ja muutamalla muulla päätöksellä oikeusasiamies Jääskeläisestä tuli eräänlainen suomenkielen puolustamisen viimeinen linnake.

Marraskuussa haastattelimme Jääskeläistä hänen virkansa kielellisistä ulottuvuuksista. Ja kun puhutaan kielestä ja hallinnosta, Kansaneläkelaitos Kela nousee luonnollisesti esiin käsittämättömien ilmaustensa kanssa.

Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat maailman kirjoitetuimpia kirjoitusmerkkejä, koska kiinalaisia on niin paljon. Aika ajoin kirjoitusmerkit ihan graafisina koristeina nousevat muotiin myös täällä länsimaissa. Marraskuussa antikvariaatin pitäjä ja kiinalaisen kalligrafian tuntija Pertti Seppälä kävi antamassa meille peruskurssin siihen, mitä kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä on kirjoitettu kiinalaisten ravintoloiden ikkunoihin ja seiniin, länsimaalaisten ihoon tehdyistä tatuoinneista puhumattakaan.

Kielentutkija Anni Jääskeläinen alkoi aikoinaan tutkia internetin blogien toistuvia kliseitä, mutta ajautuikin imitatiivin pariin. Kuten nimikin kertoo, imitatiivi on puhetta, joka imitoi vaikkapa toimintaa. Tiedättehän: ”talvi tuli että humpsis”.

Sinänsä hassulta kielen pikku erikoisuudelta vaikuttava asia muuttui haastattelun uskomattoman kiinnostavaksi näkökulmaksi kieleen; siihen, millainen on kielen ja fyysisen maailman raja-alue ja siihen, miten ihmiskielen ensimmäiset sanat ovat ehkä syntyneet.

Ja ovathan nämä imitatiivit taitavissa käsissä oivallinen kielen ominaisuus muutenkin.

Väinö Linnan rakastettu romaani Tuntematon sotilas täytti joulukuussa kunnianarvoista 60 vuotta. Järkälemäinen teos kuluu yhä lukijoiden käsissä ja Edvin Laineen kirjasta ohjaaman elokuvan itsenäisyyspäivän televisiointi on yhä vuoden katsotuimpia televisiolähetyksiä.

Olikin aika pyytää studioon mies, joka yksi niistä harvoista, jotka ovat ohjanneet Tuntemattomaan teatteriin, teatteriohjaaja Juha Hurme. Sillä kouraisevan tarinan teatterisovituksia ei olekaan niin monia kuin yhtäkkiä luulisi. Ja syynä ei aina ole teoksen massiivisuus.

Syksyn suru-uutisia oli elokuvanero Peter von Baghin poismeno syyskuussa. Sattumalta miehen nimi nousi esiin kauden ohjelmissa toiseenkin kertaan.

Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.