Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Katriina: "Oh no, I look like a crazy person"

Tuhkimotarinoiden jokaisella päähenkilöillä on ollut ohjelman teon aikana kolme todella vaikeaa hetkeä. Ensin piti päättää olevansa valmis kertomaan elämänsä vaikeimmat hetket sadoilletuhansille ihmisille televisiossa. Sitten tulivat lähes kahden viikon mittaiset kuvaukset, henkinen vuorikiipeily omasta tarinasta ulkoiseen muuttumiseen. Ja kolmantena se hetki, kun näki ensimmäisen kerran kaiken tämän televisio-ohjelmaksi koostettuna.

Outi ja katriina 2
Outi ja katriina 2 tuhkimotarinoita

Hyväksikäytön uhri Katriina alkoi vihata itseään 7-vuotiaana. Katriina on kulkenut pitkän matkan kohti itsensä rakastamista. Tässä Australiassa suurimman osan elämästään asuneen Katriinan tuntemuksia ohjelman ensimmäisen katselukerran jälkeen.

"I was so nervous watching the episode, that I think I spent most of the time being in shock. I am still speechless, when I think back. A few silly thoughts, that were going through my head as I was watching the episode: oh no I look like I am a crazy person (that was only at the beginning, but then as the story went forward, that feeling went away). I really do think I was in so much shock, that I could barely process, what I was seeing, because I was hearing and seeing myself tell my life story, it was quite confronting.

At one point I thought I was going to burst out crying, but managed to hold it together. I was amazed at the scene changes and how well director had put it together and the music made it so much more impacting.

katriina stailaus
katriina stailaus tuhkimotarinoita

When it finished, I did feel a bit lost, stunned, and not sure what to think, but I think, that is because I had just seen myself tell about the hardest times in my life, that almost destroyed me, but I was also so amazed to really see how far I have come.

The makeover and Outi were fun, I really had such an awesome time with Outi, as well as the rest of the crew. I did think in one scene, that the clothes I was wearing made me look a bit stumpy (short and wide), but that could also have been the camera. This was an experience, that I will remember for the rest of my life.”

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.