Hyppää pääsisältöön

Lovejoy-komeetta kiitää nyt tähtitaivaalla

Lovejoy-komeetta
Lovejoy-komeetta Kuva: NASA lovejoy-komeetta

Tammikuussa tähtitaivaalla seikkailee komeetta C/2014Q2 Lovejoy, joka siirtyi vuoden alussa eteläiseltä taivaanpuoliskolta pohjoiselle ja alkoi näkyä Suomessakin. Komeetta nousee yhä korkeammalle ja näkyy kuun lopulla koko yön.

Lovejoy ei himmeänä erotu kovin hyvin, mutta hyvässä paikassa sen voi nähdä paljain silminkin vihertävänä tuhruna. Paremmin se näkyy kuitenkin kiikarilla ja varsinkin valokuvattaessa, jolloin sen pyrstökin pääsee esiin.

Australialainen tähtiharrastaja Terry Lovejoy löysi tämän komeetan viime vuoden elokuussa. C/2014Q2 Lovejoy on hänen viides komeettalöytönsä. Komeetat nimetään löytäjänsä mukaan ja siksi tämä on siis jo viides Lovejoy-komeetta.

Lovejoyn paikan voi tarkistaa esimerkiksi URSAn tähtikartasta. Linkki Ursan sivulle

Kaikki planeetat näkyvät taivaalla

Tammikuun tähtitaivas on erityisen kiinnostava, koska kaikki aurinkokuntamme planeetat ovat nähtävänä. Tähtiharrastajan haasteena onkin bongata ne kaikki saman vuorokauden aikana. Paljain silmin planeetoista näkyvät Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kauempana olevia Uranusta ja Neptunusta varten tarvitaan kiikarit ja kaukoputki.

Aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter on yötaivaan kirkkain kohde. Se alkaa näkyä illalla ja siirtyy yön kuluessa yhä korkeammalle. Sijaintinsa vuoksi sitä ei voi sekoittaa etelän suunnalla vilkkuvaan kirkkaaseen Sirius-tähteen.
Jupiterin neljää suurinta niin sanottua Galilein kuuta kannattaa katsella kiikareilla.
Italialainen Galileo Galilei näki ne kaukoputkellaan vuoden 1610 tienoilla.

Jupiterin kuut
Jupiterin kuut Kuva: NASA jupiterin kuut

Niistä Ganymedes on todellinen järkäle ja aurinkokuntamme suurin kuu. Halkaisijaltaan se on yli 5000 kilometriä ja siten jopa Merkurius-planeettaa suurempi. Muut kolme kuuta, Io, Europa ja Kallisto puolestaan ovat suurempia kuin planeetan tittelin menettänyt kääpiöplaneetta Pluto.

Merkurius-planeetta näkyy tammikuun loppupuolelle saakka. Selkeänä iltana kannattaa suunnata ulos sellaiseen paikkaan, josta avautuu esteetön näkymä taivaanrannalle auringonlaskun suuntaan. Silloin voi melko alhaalla nähdä kirkkaan Venuksen ja jos Venuksesta kääntää katseen hiukan oikealle alaspäin, löytyy himmeämpi Merkurius. Se näkyy paljain silmin mutta erottaminen punertavaa iltaruskoa vasten saattaa olla vaikeaa. Kuun loppua kohti Merkurius painuu näkyvistä, mutta Venus puolestaan nousee korkeammalle ja näkyy hiukan paremmin.

Punertavan Mars-planeetankin bongaamiseen voi käyttää Venus-planeettaa. Mars on nimittäin tammikuun loppua kohti mentäessä melko lähellä Venusta ja löytyy, kun Venuksesta siirtää katseen hiukan itäänpäin.

Saturnus nousee näkyviin aamuyön tunteina kaakon suunnalta. Kevään edistyessä se alkaa näkyä hiukan paremmin mutta jää kuitenkin melko matalalle etelän suunnalle.

Kaukaisimmat planeetat Uranus ja Neptunus eivät näy paljain silmin. Niiden katsomiseen tarvitaan kiikarit tai kaukoputki ja lisäksi tähtikartta, joka näyttää tarkan sijainnin. Uranusta voi katsella kiikarilla mutta Neptunuksen näkemiseen kaukoputki on parempi. Näiden kaukaisten planeettojen pintojen yksityiskohdat eivät erotu kaukoputkessakaan samalla tavalla kuin Jupiterin, jonka pinnasta harrastelijakaukoputkikin tuo esiin sen vyöhykkeet ja täplän.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede