Hyppää pääsisältöön

Jääräpää ja tunturiänkyrät

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-romaanissa cityvihreä latteliberaali muuttaa kunnanjohtajaksi lappilaiseen pieneen kuntaan. Kuntalain ulkoa osaava pilkunviilaaja ja uraohjus saa vastaansa herravihaiset tunturiänkyrät. Kuulostaako tutulta? Kauniaisista Kittilän kunnanjohtajaksi muuttanut Anna Mäkelähän juuri erotettiin virasta Levin hissikiistan takia.

Ja todellakin: Mikko-Pekka Heikkinen otti juuri Anna Mäkelän romaanin esikuvaksi. Pohjoisen elämää aiemminkin hersyvästi kuvanneelle kirjailijalle asetelma oli toki houkutteleva. Mutta sitä, että asetelma todellisuudessa johtaisi Anna Mäkelän erottamiseen, hän ei romaania kirjoittaessaan vielä tiennyt.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää. Johnny Kniga 2014 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää Kuva: Johnny Kniga jääräpää

Jääräpää -romaanin Katja on entinen kettutyttö, joka rakastaa Kuntalakia ja järjestystä, mutta myös joogamatkoja Thaimaahan. Cityvihreä Katja ei suostu Muoniossa yksityisautoiluun, vaan kävelee maanteitä pitkin töihin ja kaipaa Helsingin metroa ja ratikoita. Katja rakastaa lattea, croissanteja ja mangoja ja kaipaa sivilisaation pariin.

Mäkelä oli ennen Kittilän kunnanjohtajuutta vihreä poliitikko Kauniaisista, entinen feministen Tulva-lehden päätoimittaja. Mäkelä tarttui tarjoukseen, kun Kittilän kunnanjohtajan virka vuonna 2010 tuli hakuun.

Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Suohpanterror -näyttelyssä Taidehallissa Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle/ Jenni Stammeier anna mäkelä

Romaanissa kuntalakia pilkun tarkasti noudattava, talousjargonia suoltava uraohjus torjutaan heti: "tänne ei etelän "kärmes" pesiydy." Erityisesti Katjan appiukko Piera on hurja tapaus, joka yrittää savustaa ”lantalaisen” takaisin etelään. Mutta Mäkelän tapauksessa alku sujui kittiläläisten mukaan hyvin, ja vaikeudet alkoivat kasautua vasta vähitellen.

Lappilaisisännät vastustavat ennen kaikkea Katjan suunnittelemaa hiihtokeskusta Jääräpää-nimiselle tunturille. Juuri hiihtokeskus on kyseessä myös Anna Mäkelän erottamiseen johtaneessa kiistassa.

Mitä Anna Mäkelä ajatteli Katjan hahmosta? Entä miten kittiläläiset suhtautuvat asetelmaan?

Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti.
Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti. Kuva: Suohpanterror, Taidehalli viimeinen taiteilijat näyttely

Kittiläläiset kunnanvaltuuston edustajat vaikenevat, eivätkä halunneet tätä juttua varten antaa haastattelua, sillä heidät on valtamedia käytännössä jo leimannut juuri sellaisiksi tunturiänkyröiksi, joita Heikkinen kirjassaan satiirisesti käsittelee. Kittilän kunnassa pitkään työskennellyt ja kunnan päätöksentekoa edelleen läheltä seuraava Reijo Paasirova on yksi niistä harvoista, jotka uskaltavat tulehtuneessa tilanteessa avata suunsa.

Paasirovan mielestä ongelmat ovat osittain juuri kirjan kliseissä: ”Kuntalaki kyllä osataan ulkoa, mutta se, missä ymmärrys puuttuu on kunnallispolitiikka. Eli se, miten asioita yhteisesti hoidetaan.” Valtuustossa ei Paasirovan mielestä ole "tunturiänkyröitä", vaan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät ole lainoppineita, vaan tavallisella maalaisjärjellä varustettuja. Paasirovan mukaan tällaisia "juntteja" löytyy ympäri Suomea jokaisesta pienemmästä kunnasta.

Mäkelä tulkitsee, että häntä ei olisi ehkä erotettu, jos olisi ollut kittiläläinen mies.

Paasirova kuitenkin muistuttaa, että Kittilä osoitti ennakkoluulottomuutensa valitessaan kauniaislaisen femininistin "joka oli vielä raskaanakin", vaikka vastassa olisi ollut kaksi korkeakoulutettua kittiläläistä mieshenkilöä. Luottamuspula kasvoi Paasirovan mukaan vähitellen, ja se oli lopulta molemminpuoleinen.

Jääräpäässä Heikkinen kuvaa vaimojaan hakkaavia lappilaismiehiä ronskin satiirisella otteella. Miehet lähtevät omille teilleen vaimoilleen ilmoittamatta, naisille ei juuri puhuta muutenkaan. Nyrkit heiluvat, jos vaimo ei tottele. Jääräpäässä pahoinpidellyt vaimot lyöttäytyvät yhteen aktivistiryhmäksi.

”Pohjoisessa one vaikea olla nainen ja johtaa. Miehet on ne, jotka määrää”, kertoo puolestaan Suohpanterrorin Jenni Laiti, jota haastattelin tätä nettijuttua varten. Laiti on pannut huvittuneena merkille, miten kittiläläiset on leimattu valtamediassa nyt samalla tavalla kuin yleensä saamelaisia - riitapukareiksi ja laista tietämättömiksi tomppeleiksi.

Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle / Petri Heikkilä anna mäkelä

Jääräpään naisaktivistien toiminta muistuttaa Suohpanterrorista, joka tosin myös vastustaa muun muassa kaivoslakia. Ruotsin Jokimukassa asuva Laiti ei ollut loukkaantunut Heikkisen saamelaiskuvauksista, mutta harmittelee, että saamelaisia kirjailijoita on niin vähän, ja että saamelaisuuden kuvaukset jäävät suomalaiskirjailijoiden varaan. ”Siihen pitäisi löytää joku tasapaino. Saamelaisrunoilijoita kyllä on, mutta kirjailijoita vähemmän.”

Jääräpäässä on lopulta onnellinen loppu. Kuntaliitos vältetään vuokraamalla tarvittavia maita naapurikunnasta ja Asla ja Katja, jotka jo olivat eroamassa, päätyvät takaisin yhteen siitäkin huolimatta, että Katja paljastuu shamanismin muinoin hävittäneen papin jälkeläiseksi.

Kittilässä sotkua selvitellään poliisien kera vielä vuosia.

LUE LISÄÄ:

"Minut on erotettu Pohjois-Korean tyyliin", sanoo Anna Mäkelä. Lue lisää tästä Lapin Kansan artikkelista

Lue Seppo Puttosen arvostelu Jääräpää -romaanista tästä

Anna Mäkelä päätoimitti feministien Tulva -lehden ensimmäisen numeron.

Saamelaisaktivistiryhmä Suohpanterrorin taidetta Taidehallin Viimeinen taiteilijat -näyttelyssä oli esillä Taidehallissa tammikuun alkuun 2015 asti.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Thanksgiving – perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Amerikkalaisten kiitospäivä on perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Sukulaiset ja ystävät koolle ja kalkkunaa pöytään, thank you! Marraskuun neljäntenä torstaina eli tänä vuonna juuri tänään amerikkalaiset Yhdysvalloissa ja ympäri maailman viettävät Thanksgivingiä eli kiitospäivää.

  • Seppo Puttonen: Sally Salmisen Katriina on turhaan unohdettu suurteos

    Seppo Puttosen verkkolukupiirissä Sally Salmisen Katriina

    Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjana on Sally Salmisen Katriina (1936). Oman aikansa bestseller on painunut sittemmin unholaan - aivan suotta. Lukupiirin vetäjä Seppo Puttonen haluaa tehdä Katriinan kunnianpalautuksen. Hän kertoo, mikä romaanissa on hienoa.

  • Kun urheilijat rahan perään lähtivät

    Vellu Ketola ja Hexi Riihiranta? Hehän pelaavat rahasta!

    Yle Teemalla on käynnissä upea 10-osainen Urheilu Suomi -sarja. Siinä käydään kattavasti läpi maamme merkittävimmät urheiluhenkilöt, saavutukset ja ilmiöt urheilun ympärillä. Teeman Elävä arkisto komppaa kolmella ohjelmalla, joissa nousevat esiin suomalaisille rakkaat urheilulajit. Historiallinen urheilupaketti Teemalla: Torstaina 23.11. klo 22.45, perjantaina 24.11.

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.