Hyppää pääsisältöön

Jääräpää ja tunturiänkyrät

Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-romaanissa cityvihreä latteliberaali muuttaa kunnanjohtajaksi lappilaiseen pieneen kuntaan. Kuntalain ulkoa osaava pilkunviilaaja ja uraohjus saa vastaansa herravihaiset tunturiänkyrät. Kuulostaako tutulta? Kauniaisista Kittilän kunnanjohtajaksi muuttanut Anna Mäkelähän juuri erotettiin virasta Levin hissikiistan takia.

Ja todellakin: Mikko-Pekka Heikkinen otti juuri Anna Mäkelän romaanin esikuvaksi. Pohjoisen elämää aiemminkin hersyvästi kuvanneelle kirjailijalle asetelma oli toki houkutteleva. Mutta sitä, että asetelma todellisuudessa johtaisi Anna Mäkelän erottamiseen, hän ei romaania kirjoittaessaan vielä tiennyt.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää. Johnny Kniga 2014 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää Kuva: Johnny Kniga jääräpää

Jääräpää -romaanin Katja on entinen kettutyttö, joka rakastaa Kuntalakia ja järjestystä, mutta myös joogamatkoja Thaimaahan. Cityvihreä Katja ei suostu Muoniossa yksityisautoiluun, vaan kävelee maanteitä pitkin töihin ja kaipaa Helsingin metroa ja ratikoita. Katja rakastaa lattea, croissanteja ja mangoja ja kaipaa sivilisaation pariin.

Mäkelä oli ennen Kittilän kunnanjohtajuutta vihreä poliitikko Kauniaisista, entinen feministen Tulva-lehden päätoimittaja. Mäkelä tarttui tarjoukseen, kun Kittilän kunnanjohtajan virka vuonna 2010 tuli hakuun.

Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Suohpanterror -näyttelyssä Taidehallissa Marjut Tervola ja Anna Mäkelä sekä Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle/ Jenni Stammeier anna mäkelä

Romaanissa kuntalakia pilkun tarkasti noudattava, talousjargonia suoltava uraohjus torjutaan heti: "tänne ei etelän "kärmes" pesiydy." Erityisesti Katjan appiukko Piera on hurja tapaus, joka yrittää savustaa ”lantalaisen” takaisin etelään. Mutta Mäkelän tapauksessa alku sujui kittiläläisten mukaan hyvin, ja vaikeudet alkoivat kasautua vasta vähitellen.

Lappilaisisännät vastustavat ennen kaikkea Katjan suunnittelemaa hiihtokeskusta Jääräpää-nimiselle tunturille. Juuri hiihtokeskus on kyseessä myös Anna Mäkelän erottamiseen johtaneessa kiistassa.

Mitä Anna Mäkelä ajatteli Katjan hahmosta? Entä miten kittiläläiset suhtautuvat asetelmaan?

Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti.
Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti Suohpanterror -juliste Taidehallin näyttelyssä 4.1.2015 asti. Kuva: Suohpanterror, Taidehalli viimeinen taiteilijat näyttely

Kittiläläiset kunnanvaltuuston edustajat vaikenevat, eivätkä halunneet tätä juttua varten antaa haastattelua, sillä heidät on valtamedia käytännössä jo leimannut juuri sellaisiksi tunturiänkyröiksi, joita Heikkinen kirjassaan satiirisesti käsittelee. Kittilän kunnassa pitkään työskennellyt ja kunnan päätöksentekoa edelleen läheltä seuraava Reijo Paasirova on yksi niistä harvoista, jotka uskaltavat tulehtuneessa tilanteessa avata suunsa.

Paasirovan mielestä ongelmat ovat osittain juuri kirjan kliseissä: ”Kuntalaki kyllä osataan ulkoa, mutta se, missä ymmärrys puuttuu on kunnallispolitiikka. Eli se, miten asioita yhteisesti hoidetaan.” Valtuustossa ei Paasirovan mielestä ole "tunturiänkyröitä", vaan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät ole lainoppineita, vaan tavallisella maalaisjärjellä varustettuja. Paasirovan mukaan tällaisia "juntteja" löytyy ympäri Suomea jokaisesta pienemmästä kunnasta.

Mäkelä tulkitsee, että häntä ei olisi ehkä erotettu, jos olisi ollut kittiläläinen mies.

Paasirova kuitenkin muistuttaa, että Kittilä osoitti ennakkoluulottomuutensa valitessaan kauniaislaisen femininistin "joka oli vielä raskaanakin", vaikka vastassa olisi ollut kaksi korkeakoulutettua kittiläläistä mieshenkilöä. Luottamuspula kasvoi Paasirovan mukaan vähitellen, ja se oli lopulta molemminpuoleinen.

Jääräpäässä Heikkinen kuvaa vaimojaan hakkaavia lappilaismiehiä ronskin satiirisella otteella. Miehet lähtevät omille teilleen vaimoilleen ilmoittamatta, naisille ei juuri puhuta muutenkaan. Nyrkit heiluvat, jos vaimo ei tottele. Jääräpäässä pahoinpidellyt vaimot lyöttäytyvät yhteen aktivistiryhmäksi.

”Pohjoisessa one vaikea olla nainen ja johtaa. Miehet on ne, jotka määrää”, kertoo puolestaan Suohpanterrorin Jenni Laiti, jota haastattelin tätä nettijuttua varten. Laiti on pannut huvittuneena merkille, miten kittiläläiset on leimattu valtamediassa nyt samalla tavalla kuin yleensä saamelaisia - riitapukareiksi ja laista tietämättömiksi tomppeleiksi.

Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen
Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Marjut Tervola, Anna Mäkelä ja Mikko-Pekka Heikkinen Kuva: Yle / Petri Heikkilä anna mäkelä

Jääräpään naisaktivistien toiminta muistuttaa Suohpanterrorista, joka tosin myös vastustaa muun muassa kaivoslakia. Ruotsin Jokimukassa asuva Laiti ei ollut loukkaantunut Heikkisen saamelaiskuvauksista, mutta harmittelee, että saamelaisia kirjailijoita on niin vähän, ja että saamelaisuuden kuvaukset jäävät suomalaiskirjailijoiden varaan. ”Siihen pitäisi löytää joku tasapaino. Saamelaisrunoilijoita kyllä on, mutta kirjailijoita vähemmän.”

Jääräpäässä on lopulta onnellinen loppu. Kuntaliitos vältetään vuokraamalla tarvittavia maita naapurikunnasta ja Asla ja Katja, jotka jo olivat eroamassa, päätyvät takaisin yhteen siitäkin huolimatta, että Katja paljastuu shamanismin muinoin hävittäneen papin jälkeläiseksi.

Kittilässä sotkua selvitellään poliisien kera vielä vuosia.

LUE LISÄÄ:

"Minut on erotettu Pohjois-Korean tyyliin", sanoo Anna Mäkelä. Lue lisää tästä Lapin Kansan artikkelista

Lue Seppo Puttosen arvostelu Jääräpää -romaanista tästä

Anna Mäkelä päätoimitti feministien Tulva -lehden ensimmäisen numeron.

Saamelaisaktivistiryhmä Suohpanterrorin taidetta Taidehallin Viimeinen taiteilijat -näyttelyssä oli esillä Taidehallissa tammikuun alkuun 2015 asti.

Kommentit
  • Kuinka eri kielet vaikuttavat ajatteluun ja maailmankuvaan?

    Kieli vaikuttaa mailmankuvaan

    Ruotsi ei ehkä ole enää entisensä, mutta voiko ruotsin kielen oppiminen olla vahingoksi suomalaiselle ajattelulle? Vaarantuuko kaurismäkeläinen olemuksemme, jos omaksumme liikaa ruotsalaista tapaa hahmottaa maailmaa? Jokaisessa ruotsalaisessa kun taitaa asua pieni ystävällinen prinsessa Victoria.

  • Avaruusromua: Keskellä ei mitään!

    Hän kulkee omia polkujaan, trendeistä piittaamatta.

    Hän voitti "Vuosisadan lappilainen" -yleisöäänestyksen. Hän on vuosikymmenien mittaan ollut mukana monenlaisissa musiikillisissa projekteissa. Hän on kulkenut omia polkujaan, trendeistä piittaamatta. Häntä on kuvailu muun muassa sanoilla: erilainen, outo, sydämellinen, tinkimätön ja rehellinen. Viime vuosina hän on tehnyt rankan elektronisia soololevyjä. Hän on Veli-Matti O Äijälä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • “Puhhuu niin ko ei olis poskilihoja ollenkhaan.”

    Suomalaiset käyttävät valehtelusta värikkäitä ilmaisuja.

    Elämme ehkä totuuden jälkeistä aikaa, mutta suomalaiset osaavat mainiosti erottaa, mikä on valetta. Valehtelulle on myös monia värikkäitä ilmauksia, toiset suorempia ja toiset kohteliaampia. Niitä on ehkä jopa enemmän kuin eduskunnassa, jossa toista ei saa syyttää valehtelijaksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • “Mieluummin jään kotiin katsomaan sarjoja putkeen kuin lähden baariin tuhlaamaan rahoja” – sarjojen ahmiminen on elämäntapa

    Sarjojen ahmiminen on parempaa kuin seksi.

    Binge-watching, eli sarjojen ahmiminen putkeen, lisättiin jo neljä vuotta sitten Oxfordin sanakirjaan. “Putkittaminen” on niin yleinen tapa kuluttaa sarjoja, että käsikirjoittajat ottavat sen huomioon alusta asti. KulttuuriCocktailin vieraina kävivät sarjojen suurkuluttajat Timo Alho ja Eveliina Lempiäinen sekä Sorjosen käsikirjoittaja-ohjaaja Miikko Oikkonen.

  • Kuinka eri kielet vaikuttavat ajatteluun ja maailmankuvaan?

    Kieli vaikuttaa mailmankuvaan

    Ruotsi ei ehkä ole enää entisensä, mutta voiko ruotsin kielen oppiminen olla vahingoksi suomalaiselle ajattelulle? Vaarantuuko kaurismäkeläinen olemuksemme, jos omaksumme liikaa ruotsalaista tapaa hahmottaa maailmaa? Jokaisessa ruotsalaisessa kun taitaa asua pieni ystävällinen prinsessa Victoria.

  • “Äärioikeistolla on parhaat bileet” ‒ vasemmistoajattelijat selittävät liberalismin kriisin, trollioikeiston menestyksen ja vasemmiston surkeuden

    Uusoikeisto haluaa olla kapinallinen kuin vanha vasemmisto.

    Vasemmisto voitti kulttuurisodan, mutta muuttui kapitalismin juoksupojaksi ja keskittyy nyt vahtimaan sitä, mitä saa sanoa. Sillä aikaa äärioikeisto brändäsi itsensä kapinalliseksi ja alkoi mellastaa netissä. Pontus Purokurun ja Veikka Lahtisen mukaan uusi äärioikeisto on ymmärtänyt saman, minkä 1960-luvun vasemmistoradikaalit: jotta voi vallata politiikan, on ensin oltava hyvä meininki ja kulttuurista annettavaa.

  • Avaruusromua: Keskellä ei mitään!

    Hän kulkee omia polkujaan, trendeistä piittaamatta.

    Hän voitti "Vuosisadan lappilainen" -yleisöäänestyksen. Hän on vuosikymmenien mittaan ollut mukana monenlaisissa musiikillisissa projekteissa. Hän on kulkenut omia polkujaan, trendeistä piittaamatta. Häntä on kuvailu muun muassa sanoilla: erilainen, outo, sydämellinen, tinkimätön ja rehellinen. Viime vuosina hän on tehnyt rankan elektronisia soololevyjä. Hän on Veli-Matti O Äijälä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Humaani älykaupunki perustuu luottamukseen

    Mitä älykkäät kaupungit merkitsevät asukkaiden kannalta?

    Älykkäät kaupungit ovat tulossa! Toistaiseksi älykaupunki näyttää ulospäin sellaiselta kuin esimerkiksi Helsinki, jossa on mainiosti toimivia kaupunkipyöriä. Ratikan kulkua voi seurata älypuhelimella, koska raitiovaunujen sijainti on avointa dataa.

  • Eurooppalaisen elokuvan mestari Agnès Varda kulkee yhä omia teitään

    Teemalauantaissa kaksi Vardaa: Kasvot, kylät ja Onnen hetket

    Elokuvaohjaaja Agnès Varda on oman tiensä kulkija ja edelläkävijä, jonka visiota ei ikä ole hämärtänyt. Uusi Kasvot, kylät -elokuva seuraa Vardan ja nuoren katutaiteilijan JR:n kiehtovaa yhteisötaiteellista valokuvaprojektia ympäri Ranskaa. Lisäksi Teemalauantaissa esitetään Ranskan uuden aallon merkkiteos Onnen hetket, jonka Varda ohjasi hehkuvissa väreissä vuonna 1965.

  • “Puhhuu niin ko ei olis poskilihoja ollenkhaan.”

    Suomalaiset käyttävät valehtelusta värikkäitä ilmaisuja.

    Elämme ehkä totuuden jälkeistä aikaa, mutta suomalaiset osaavat mainiosti erottaa, mikä on valetta. Valehtelulle on myös monia värikkäitä ilmauksia, toiset suorempia ja toiset kohteliaampia. Niitä on ehkä jopa enemmän kuin eduskunnassa, jossa toista ei saa syyttää valehtelijaksi.

  • Avaruusromua: Ihmisen ääni, sähkökitara ja kirkkourut

    Soitin joka meillä on aina mukanamme.

    Maailman vanhin instrumentti. Soitin, joka meillä on aina mukanamme. Se on ihmisääni. Tutkijat sanovat, että ihmisäänen kehittyminen nykyisenlaiseksi on kestänyt noin 200 000 vuotta, joten kyllä tämän instrumentin kehittelyyn on jokin aika mennyt. Laulaminen on eräs parhaista keinoista rauhoittua ja keskittyä, sanovat musiikkiterapeutit. Laulaminen rentouttaa. Ihmisääni vaikuttaa. Avaruusromussa ihmisäänen lisäksi muun muassa sähkökitara ja kirkkourut. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Testaa kuinka kauhee akka olet?

    Kuka "hankala" mytologinen naishahmo olet?

    Oletko kuullut Raamatun Aatamin ex-vaimosta Lilithistä? Siitä, joka karkasi bilettämään demonien kanssa. Kauhee akka -radiosarja tutustuu “hankaliin” mytologisiin naishahmoihin. Testaa, kuka ja kuinka kauhee akka itse olet.