Heikki Kansanaho
Kotoisin: Tampere
Perhe: 10 vuotta naimisissa, neljä lasta
Tausta: musiikkiterapeutti
Kandikesä: Kangasalan terveyskeskus
Millaisia ominaisuuksia hyvältä lääkäriltä vaaditaan?
– Kyky kuunnella ja saavuttaa luottamuksellinen hoitosuhde. Potilasta pitää rohkaista kertomaan oikeat asiat, jotta myös tosiasialliseen ongelmaan voidaan keskittyä. Ammattitaito tutkia potilasta ja ymmärtää mitä erilaiset löydökset tai niiden puuttuminen merkitsevät. Käsitys siitä milloin ja minne potilas pitää lähettää eteenpäin, jos tilanne sitä vaatii. Turhien hoitojen välttäminen, pitää uskaltaa olla eri mieltä potilaan kanssa ja myös vastuuttaa häntä itseään oman terveydentilansa huoltamisesta.
Mitkä hetket jäivät kandikesässä erityisesti mieleen?
– Erityisesti jäi mieleen ensimmäinen potilas ja toimenpide, jota en ollut aiemmin nähnyt. Kaikki oli uutta ja kamerakin nostatti verenpainetta. Myös päivystykset olivat tavallista vastaanottotyötä latautuneempia, yllätysmahdollisuuksia oli enemmän.
Kaikki oli uutta ja kamerakin nostatti verenpainetta.
Erityisen mukavia olivat lastenneuvolavastaanotot sekä alkukesän kontrollikäynnit, joissa oli paremmin aikaa keskustella ja potilaaseen pystyi varsin hyvin tutustumaan sairauskertomusmerkintöjen perusteella. Vastaanoton rakenne oli helpompi hahmottaa etukäteen.
Mikä oli parasta kandikesässä?
– Parasta oli, että loppujen lopuksi kaikista tilanteista selvisi, vaikka epätoivoiseltakin tuntui hetkittäin.
Ylivoimaiselta tuntuvia tilanteita oli vähemmän kuin odotin. Useimmiten oli kuitenkin aikaa hetki miettiä ja tarkistaa olennaisia faktoja ennen päätöksen tekoa. Lisäksi konsulttilääkäri oli jatkuvasti soiton päässä, ja se toi turvaa. Myös lukuisissa tilanteissa, kun itse oli suhteellisen varma diagnoosista ja hoitopäätöksestä, mutta halusi näkemykselleen arvion ja samalla luoda oppimistilanteen.
Mikä tuntui työssä vaikeimmalta?
– Vaikeimmalta tuntui aikataulun hallinta. Vastaanottoaika loppui usein kesken kun käytännön asioissa oli paljon selvitettävää ja toimintamallitkin olivat uusia itselle. Potilastietojärjestelmän sujuva haltuunotto vei aikaa.
Toisinaan yllätti se, kuinka uupunut oli työpäivän jälkeen. Työ vaati keskittymistä ja usean asian yhtäaikaista hallintaa.
Lähtisitkö tv-ohjelmaan mukaan uudelleen?
– Luultavimmin lähtisin. Kameran läsnäolo vastaanotolla on toisinaan stressaavaakin. Tämä korostuu tapauksissa, joissa oma epävarmuus nostaa päätään, silloin luonnollisuus ja luovuus on vaikeampi säilyttää. Useimmiten kuvaaminen onneksi varsin hyvin unohtuu, parhaimmillaan se tuntuu mukavaltakin. Potilaat ovat mukana vapaaehtoisesti, joten tilanne perustuu yhteiseen sopimukseen. Bonuksena itseä kiinnosti seurata myös toisen alan ammattilaisten työskentelyä, erityisesti tutuimmiksi tulleiden eli toimittaja Piian ja kuvaaja Karin. Terveisiä heille!
Missä erityisesti haluat kehittyä työssäsi?
– Koska valmistumisen jälkeen olen menossa terveyskeskukseen töihin, haluan oppia tuntemaan paremmin erilaiset hoitoketjut ja saada lisää työkaluja käyttöön.
Erotusdiagnostisen ymmärryksen kehittyminen on avainasemassa, jotta potilaat saavat parhaiten ongelmaansa vastaavaa hoitoa. Haluan myös sisäistää sen, milloin voin hyödyntää muiden ammattialojen osaamista osana hoitoa. Toimenpiteitä haluan oppia tekemään paremmin.
Tuliko kandikesän aikana hetkiä, jolloin kyseenalaistit uravalintasi?
– Ei missään vaiheessa. Koko koulutuksen aikana minulla on ollut suhteellisen realistinen ja arkinenkin kuva lääkärin työstä. Esimerkiksi edellisessä ammatissa pääsin jo näkemään lääkärin työtä toisinaan varsin läheltä ja koin houkuttelevana vastuun – mutta myös mahdollisuudet jotka ammattiin liittyvät.
Entä näin kandikesän jälkeen – onko ala sinulle oikea?
– Ala on oikea, lähtökohtaisesti jotain kuitenkin tarvitsee työkseen tehdä. Tässä ammatissa on varsin paljon mahdollista suunnata omia kykyjä vastaaviin työtehtäviin.
Onko erikoistumisalasi jo selvillä?
– Erikoistumisala ei ole selvillä. Jonkinlainen kuva on muodostunut siitä, mitä sen tulisi pitää sisällään ja mitä kenties ei. Varsin moni erikoisala sisältää näitä ominaisuuksia ja luotan, että oikea paikka kyllä löytyy. Myös omat ajatukset muuttuvat ajan saatossa ja haluan antaa sille mahdollisuuden.
Millaisia terveisiä lähetät lääkärin ammatista haaveileville?
– Lääkärin ammatissa on monenlaisille osaajille tarvetta, ja tätä kautta myös motiivit hakeutua alalle ovat kovin vaihtelevat. Hakuprosessin aikana on syytä varautua siihen, että ensimmäisellä kerralla ei välttämättä pääse sisään, valintakoe on miltei vaikein osa lääkärin opintoja. Kannattaa jo lukioaikana valita oikeat aineet, mikäli lääkis siintää mielessä. Itse en lukiossa aikoinaan näin tehnyt ja niinpä mm. fysiikan ja kemian opiskeluun piti ennen valintakoetta varata todella paljon aikaa.
Mitä kuuluu nyt?
– Hyvää kuuluu, vuosikin on vaihtunut. Loma-ajan olin töissä, en kylläkään Kangasalan terveyskeskuksessa mutta kesästä paljon uutta oppineena. Valmistuminen häämöttää lähitulevaisuudessa, työtkin ovat sovittuna. Mukava aloittaa uusi vaihe elämässä, kuusi vuotta opiskelua on pitkä aika, ja se on todellakin vaatinut uhrauksia koko perheeltä.
Heikin sanomaa
”Ei olis yhtään haitannu, vaikka olis ollu vielä enemmänkin sitä perehdytysaikaa ennen ku ensimmäinen potilas tulee.” Jakso 1.
”Pakko tänne on tuuletin saada. Eihän täällä pysty työskentelemään.” Jakso 2.
Heikki vapaalla
Kuvauksissa
