Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tien päällä pääkuva

Muusikot taittavat työnsä takia tuhansia kilometrejä matkaa, kaikki omalla tavallaan ja omilla rutiineillaan. Koti ja perhe jäävät taakse. Minkälaisia ajatuksia tien päällä oleminen herättää, muuttaako jatkuva matkaaminen persoonaa? Tarinansa kertovat Sami Yaffa, Pepe Willberg, Manna, Joose Keskitalo, Aili Ikonen, Matti Johannes Koivu ja Katri Ylander. Juttusarjan kuvat on filmille tallentanut Saara Salama.

Manna: "Taide on tulta ja sielunravintoa"

Manna tien päällä
Manna tien päällä Kuva: Saara Salama tien päällä

Kun ajattelen tien päällä olemista, näen heti auton, jossa olen bändin kanssa. Mielikuva on hyvin klassinen: vilistäviä maisemia ja välipaloja - vähän kuin olisi luokkaretkellä. 
 
Tien päällä on myös tilanne, jossa biisejä usein syntyy. Silloin kun yrittää yrittämällä luoda jotain niin se ei välttämättä synny. Mutta sitten kun olet liikkeessä ja sun oma arki pysähtyy, muodostuu kupla, jonka suojassa melodioita ja tekstiä alkaa syntyä. Se on sama efekti kuin olisi kävelyllä yksin.
 
Bändeissä on omat dynamiikkansa. Jokaiselle jäsenelle muodostuu omat roolit. On se, joka kenties ajaa autoa. On se, joka hoitaa vaikka tekniikkajutut. Sitten olen minä, joka on meistä se jännittäjä, ja loppujen lopuksi kaiken toimimisesta vastuussa.

Olen perfektionisti, mikä varmasti lisää sitä jännitystä. Olen aika armoton itselleni. Näen usein huolenaiheita ja kauhukuvia ennen keikkaa. Jos en erityisemmin juuri tietyllä hetkellä huolehdi mistään, haluan rauhoittua itsekseni. En osallistu keskusteluun niin paljon kuin muu bändi. Roolini on vähän erillinen muusta bändistä. Tämä ei tarkoita diivailua, vaan tarvitsen oman tilan ennen keikkaa. Luen kirjaa tai teen settilistaa ja mietin iltaa sitä kautta.



Olen aika armoton itselleni. Näen usein huolenaiheita ja kauhukuvia ennen keikkaa.

Nautin esiintymisestä, mutta se myös kauhistuttaa mua. Muistan vielä elävästi, kun keikkaillessa ensimmäisen levyni Sisterin aikaan vuonna 2007, polveni saattoivat täristä. Vei aika lailla tasan kaksi kappaletta ennen kuin pääsi kunnolla sisälle. Nykyään jännitys ei enää voita. Olen oppinut hallitsemaan sitä paremmin. Olen paljon tasalaatuisempi nykyään, heittäytyminen onnistuu nopeasti, utta edelleenkin vanha klisee pätee: jos ei jännitä yhtään, siinä ei ole sitä taikaa, joka mielestäni kuuluu esiintymistilanteeseen.
 
Moni sanoo, että jos tekee virheitä lavalla, niitä ei pidä paljastaa. En ole täysin samaa mieltä. Mielestäni inhimillinen ihminen lavalla on vaikuttava. Läsnäolo on voimakkaampaa, jos ihminen on tunnetasolla mukana. Kun heittäytyy kappaleeseen mukaan, yleisö aistii sen. Sillä tavoin tunne välittyy ja yhteinen kieli yleisön kanssa löytyy. Yleisöä ei voi huijata. Jokaisen jännittäjän tulisikin muistaa, että yleisö ei loppujen lopuksi ole sinua vastaan. 
 
Minulle syy olla muusikko on se, että ilmaisen itseäni rehellisimmin musiikin kautta. Olen huomannut, että tekee hyvää olla mukana monessa projektissa. Kaikki tekeminen ruokkii toistaan ja opettaa paljon. Mitään ei tapahdu, ellen mä itse luo sitä. Pitää aina hypätä vähän liian isoilta tuntuviin saappaisiin. Se on kaiken oppimisen ja edistymisen edellytys. On niin monta syytä olla uskaltamatta ja epäillä. Aina löytyy syitä pelätä. Siitä tulee suuri suru, jos ei toteuta itseään tai mistä haaveilee. Ei kannata sanoa ei mihinkään ehdotukseen, jos se vaan tuntuu millään lailla kiinnostavalta. Haluan mennä asteen eteenpäin omassa tekemisessä jokaisella levylläni. 

Ranskalainen runoilija Rimbaud välitti mielestäni hienosti käsitteen siitä että taiteilija on "faiseur de feu" eli tulentekijä. Taiteilija synnyttää kipinöitä, ovat ne sitten tunteita, ajatuksia tai vaikka pieniä henkilökohtaisia vallankumouksia vastaanottajissaan. Ajatus siitä, että taide synnyttää kipinöitä, jotka taas saattavat uudelleen synnyttää roihuja taiteelle altistuneissa, on mielestäni kaunis ja voimakas. Se on taiteen arvo ja funktio, joka luo uutta ja on osa kiertokulkua. Vastavoima kaikelle materialismille, sielunravintoa.

Toteutus: Saara Salama & Joonas Josefsson

Manna Facebookissa

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Tien päällä