Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tien päällä pääkuva

Muusikot taittavat työnsä takia tuhansia kilometrejä matkaa, kaikki omalla tavallaan ja omilla rutiineillaan. Koti ja perhe jäävät taakse. Minkälaisia ajatuksia tien päällä oleminen herättää, muuttaako jatkuva matkaaminen persoonaa? Tarinansa kertovat Sami Yaffa, Pepe Willberg, Manna, Joose Keskitalo, Aili Ikonen, Matti Johannes Koivu ja Katri Ylander. Juttusarjan kuvat on filmille tallentanut Saara Salama.

Pepe Willberg: "Seitsemän miehen serenadi keittäjille sai polvet veteliksi"

Pepe Willberg tien päällä
Pepe Willberg tien päällä Kuva: Saara Salama tien päällä

"Olen nähnyt sekä hyviä että huonoja aikoja. Mutta eivät ne huonotkaan ajat ole olleet niin huonoja. Kun on hyvä maine muiden muusikoiden keskuudessa, sinuun ollaan yhteydessä. Hankalille tyypeille ei soiteta. Bändiä perustaessa kannattaakin kiinnittää suurta huomiota siihen, minkälainen tyyppi on kyseessä. Dokaako se? Onko se luotettava? Tuleeko paikalle silloin kun on sovittu, vai onko se vielä kylvyssä? Hankalat tyypit on hankalia, ja niistä tulee tien päällä vielä hankalampia. On todella stressaavaa, jos aikataulut alkaa mättää. Tänä päivänä suhtautuminen keikkailuun on kuitenkin ammattimaisempaa kuin aiempina vuosikymmeninä.

Yleensä jo Pasilan kohdalla eväät on syöty ja alkaa mennä poikaporukan jutut siihen yhteen määrättyyn suuntaan.

Keikkailu kuormittaa kaikilla tavoin parisuhdetta. Puolin ja toisin. Tilaisuus tekee helposti varkaan. Tämä ei koske pelkästään muusikkoja. Elän kolmatta avioliittoa ja siinä välissä oli avoliittosuhde. Siitä voi vetää määrätyt johtopäätökset. Ihmisen mieli muuttuu vuosien edetessä, mutta niin muuttuvat ajatkin. Oli mielenkiintoista saada olla läsnä 60-luvulla, joka oli seksuaalisen vapautumisen aikaa.

Hyvällä ilmalla on mahtavaa olla tien päällä. Yleensä jo Pasilan kohdalla eväät on syöty ja alkaa mennä poikaporukan jutut siihen yhteen määrättyyn suuntaan. Juttujen kohteena on joko juomat tai sitten naiset. Ei tietenkään enää ehkä tässä iässä, mutta silloin takavuosikymmeninä. Puhuttiin myös menneen viikon tapahtumista, koska oli usein viikonloppu, kun lähdettiin reissuun. Tosin 60- ja vielä 70-luvuilla oli jopa keskiviikkoisin tansseja, joissa kävimme soittamassa. Kun vuonna 1964 Danny & The Islanders oli ensimmäisellä kiertueella, East Virginia oli niin suosittu kuin jokin kappale voi vain olla. Keikkamäärät olivat niihin aikoihin rajuja. Esimerkiksi vuosina 1972-73 meillä oli vuositasolla yli 300 erilaista esiintymistä.

Kun ollaan poikaporukassa liikkeellä, niin se on hienointa elämää, mitä voit kuvitella eläväsi. En haluaisi vaihtaa päivääkään elämästäni siinä mielessä pois. Jokaisella on mahtavat suunnitelmat päällä jatkuvasti. Häiriötekijöitä ei ole. Sitä voi verrata siihen, kun pojat lähtevät lomalle etelään.

Kuljetuskalusto on kehittynyt kaikkina vuosikymmeninä parempaan suuntaan. Aloitin keikkailun Islanders-yhtyeen kanssa 1960-luvun alussa. Keikalle mentiin keinolla millä hyvänsä, usein Helsingin kaupungin sinisillä busseilla. Silloin busseissa oli hyvät tavaratilat, jonne pakkasimme soittokamat. Into oli niin kiva, että tärkeintä oli vain päästä jonnekin soittamaan ne muutamat biisit, mitkä osattiin.

Keikkapäivänä herään kahdeksan aikaan. Jos uni jää lyhyeksi, se vaikuttaa heti ääneen. Pahinta mitä voi äänihuulille tehdä, on nukkua liian vähän. Kun lähestytään keikkapaikkaa, ryhdyn haukottelemaan voimakkaasti. Se on sellaista tahtomatonta haukuttelua, joka rentouttaa ja auttaa oikean fiiliksen saamisessa. Perillä hakeudun yleensä suoraan safkaamaan. Paradise-aikoina meillä oli tapana ruoan jälkeen suunnata keittiöön ja laulaa pieni serenadi seitsemän miehen voimalla. Keittäjä-rouvat olivat polvet vetelinä.

Liian suuri suu on tässä ammatissa aina haitallinen. Kannattaa mennä mieluummin veden mukana. Niin minä olen tehnyt ja olen tässä. Esimerkiksi backstage-vaatimuksia ei kannata tehdä. Jos siellä jotain on tarjolla, niin se on ihan okei. Mieluummin pitää suun supussa ja katsoa, miten kokeneemmat toimivat.

Aion pysyä vielä kauan kelkassa mukana. Tappiin asti mennään. Ei mulla ole mitään muutakaan tekemistä. Jos istun himassa, niin mitä minä siellä teen? Istun sohvalla ja täytän sudokuja tai ristisanatehtäviä."

Toteutus: Saara Salama & Joonas Josefsson

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Tien päällä