Heidi Sommar
Yle
Suomalaiseen talvilomailuun on aina liittynyt vahvasti ajatus ulkona urheilemisesta ja etenkin hiihtämisestä. Vuonna 1964 valmistuneessa filmissä esitellään talvimatkailun mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Siinäkin hiihtäminen hohtavilla hangilla on loman riemukas kohokohta.
Lyhytelokuvan selostajan mukaan talviloma on muodissa ja sitä suosittelevat jopa lääkärit. Siihen näyttää kuuluvan oleellisesti lumi ja luonto ja niitä on pääkaupunkilaisenkin lähdettävä etsimään:
"Ei ole lainkaan ihmeellistä, että talven pitkinä kuukausina täältä kivierämaasta mieli halaa sinne, missä hanget hohtavat ja suksi luistaa, pois kaupungin hälinästä ja kiireestä noutamaan terveyttä ja reippautta talvisesta luonnosta."
Helsingissä on selostajan mukaan se hyvä puoli, että sieltä on erinomaiset yhteydet maaseudulle. Ensimmäiseksi matkataan linja-autolla Karkkilaan ja päästäänkin jo heti "keskelle talvea".
Seuraavana esittelyssä on Hämeenlinna, jossa voi nauttia Aulangon ja Ahveniston palveluista ja maisemista. Sieltä matka jatkuu Lahteen ja Salpausselän kisoihin.
Lahdesta juna vie Kainuuseen ja laskettelemaan Vuokatin vaaroille.
Kierros huipentuu Lapin maisemiin. Kemijärveltä päästään postiauton kyydissä Pyhätunturille ja nautitaan tanssista ja takkatulesta tunturimajassa.
Tietolaatikko
Koululaisten talviloma eli hiihtoloma sai alkunsa 1920-luvulla voimistelunopettaja Santeri Hirvosen aloitteesta. Hän kirjoitti Kasvatus ja koulu -lehdessä lasten tarpeesta saada katkos sisällä puurtamiselle ja nimesi viikon mittaiseksi kaavaillun loman hiihtolomaksi. Hanke sai lisää pontta seuraavalla vuosikymmenellä, kun Tahko Pihkala ryhtyi puhumaan asian puolesta. Kouluhallitus hyväksyi idean ja vuonna 1933 oppikoululaiset pääsivät nauttimaan hiihtolomasta ja kansakoululaisetkin seuraavana vuonna.
Työntekijät pääsivät nauttimaan virallisesti talvilomasta vasta 1977, jolloin vuosilomaan tuli viides lisäviikko, joka alkuun koski kaikkia vähintään kymmenen vuotta työsuhteessa olevia.
