Olisin varmasti parempi ratsastaja, jos voisin ratsastaa joka päivä monta hevosta. Mutta kun en voi. Harvalla meistä on mahdollisuus ja kuitenkin monella halu oppia. Onneksi omaa ratsastusta voi kehittää myös maasta käsin.
Ratsastuksenopettaja ja kouluratsastuksen 2. tason lajivalmentaja Minna Aitta-aho kehottaa omia oppilaitaan seuraamaan myös muiden ratsastajien tuntia. Valtaosa meistä kun oppii näkemällä.
- Jokainen voi oppia katsomalla muiden ratsastusta. Varsinkin jos seuraa ryhmää, jossa ratsastajat ovat lähellä omaa tasoa tai sen yläpuolella. Siinä pystyy näkemään mitä ratsastaja tekee ja miten se vaikuttaa hevoseen.
Valtaosa meistä kun oppii näkemällä.
Jokainen voi oppia katsomalla muiden ratsastusta. Varsinkin jos seuraa ryhmää, jossa ratsastajat ovat lähellä omaa tasoa tai sen yläpuolella. Siinä pystyy näkemään mitä ratsastaja tekee ja miten se vaikuttaa hevoseen.
Olisin varmasti parempi ratsastaja, jos voisin ratsastaa joka päivä monta hevosta. Mutta kun en voi. Harvalla meistä on mahdollisuus ja kuitenkin monella halu oppia. Onneksi omaa ratsastusta voi kehittää myös maasta käsin.
- Jokainen voi oppia katsomalla muiden ratsastusta. Varsinkin jos seuraa ryhmää, jossa ratsastajat ovat lähellä omaa tasoa tai sen yläpuolella. Siinä pystyy näkemään mitä ratsastaja tekee ja miten se vaikuttaa hevoseen.
Kyllä katsomossa tiedetään
Katsomisen kohteena oleminen on joskus haastavaa, jos tuntuu että yleisö seuraa vain juuri niitä ongelmia ja epäonnistumisia.
Vaativa A-tasolla itsekin kilpailevalla Minnalla on asiasta myös omakohtaisia kokemuksia.
- Arkailin jossain vaiheessa siirtymistä ylemmälle tasolle, mietin että tohdinko mennä. Valmentajani Tiina Karkkolainen totesi silloin, että on se kumma kun vuodesta toiseen ne parhaat ratsastajat ovat aina katsomossa.
Toki myös muiden virheistä voi oppia, mutta niihin ei kannata takertua.
- Enemmän voi oppia siitä miten ratsastajat ratkovat eteen tulevia haasteita ja keskittymällä vahvuuksiin, ei virheisiin.
Klinikalla katsojat otetaan huomioon
Minna seuraa itsekin aktiivisesti muiden ratsastusta. Huippuvalmentajien yleisöille avoimissa klinikoissa hän seuraa paitsi ratsastusta, myös valmennusta ja ottaa oppia molemmista.
- Valmentajilla on erilaisia painotuksia, mutta suurimmalla osalla on tarkka silmä. Olen seurannut Ypäjällä esimerkiksi Christoph Hessin ja Markus Scharmannin kilinikoita ja ihailen heidän taitoaan huomata virheet ja korjata ratsastajien puutteet.
Klinikat eivät ole pelkkiä valmennustilaisuuksia, vaan niissä valmentaja ottaa myös yleisön huomioon. Siksi Minna suosittelee osallistumaan avoimiin valmennusklinikoihin aina kun vain on mahdollista.
- Klinikoissa katsojat otetaan mukaan tilaisuuteen, kun valmentajat selostavat mihin he kiinnittävät huomiota, miksi jotain pitää korjata ja miten se tehdään ja miksi niin tehdään.
Verryttely kertoo paljon
Tänä vuonna Helsinki Horse Showssa yleisö pääsi ensimmäistä kertaa seuraamaan ratsukoiden verryttelyä. Minna istui vuorotellen kouluratsastusluokkien verryttelyssä ja kisakatsomossa. Verryttelyssä hän keskittyi muutamien ratsukoiden seuraamiseen kerrallaan.
- Esimerkiksi lauantain Grand Prixssä oli todella kiinnostavaa seurata miten ruotsalainen Mads Hendeliowitz verrytteli sähköisen oloista ratsuaan Weihenstephane. Piruetti ei selvästi ollut hevosen vahvimpia puolia. Ratsastaja ei lähtenyt paineistamaan hevosta, vaan haki rentoutta. Hän antoi piruettien olla suuria ja laukkasi reilulla laukalla isosti ulos. Oli kiva seurata miten hän sai valmisteltua hevosen sille haasteelliseen suoritukseen.
- Vaikka oma hevoseni ei laadullisesti pärjää Weihenstephanelle, on sen kanssa samanlaisia haasteita rentouden löytämisessä.
Verryttelyn seuraamisessa näkee miten erityyppisten hevosten kanssa toimitaan, miten löydetään juuri niille sopiva tapa verrytellä kisasuoritusta varten. Opittua voi sitten kokeilla ja soveltaa omassa ratsastuksessa ja vastaavissa tilanteissa.
Fiilistä kannattaa seurata
- Kilpailusuorituksessa ei tulisi pelkästään pikkutarkasti seurata jokaista liikettä. Kiinnitän paljon huomioita hevosen rentouteen ja siihen miten iloisesti se on tekemässä tehtävää. Kilpailunkaan ei tulisi olla taistelua ja selviytymistä.
Teknologiaa avuksi
Kouluratsastuksen kaltaisen arvostelulajin seuraaminen ja ymmärtäminen on vaativaa. Monissa kansainvälisissä arvokilpailuissa katsojaa hemmotellaan reaaliaikaisella pisteiden näyttämisellä. Katsojat voivat seurata screeniltä miten kukin tuomari arvostelee kunkin liikkeen.
- Pisteet avaavat kyllä hyvin suoritusta katsojille. Vaikka ei itse koulutuomari olekaan, pystyy miettimään miten hyvältä tietty liike näytti omaan silmään. Pystyy arvioimaan oliko itse yhtään samoilla linjoilla.
Ihan mieletön mahdollisuus
- En voi kuin ylistää käytäntöä, se oli aivan mahtavaa. Kun ammattitaitoinen ja taitava tuomari kommentoi pikkutarkasti ja liike liikkeeltä suoritusta, avasi se aivan uusia näkökulmia.
Colliander ei itse tuomaroinut selostamiaan luokkia, mutta hän kertoi mitä suorituksessa katsoi ja mihin luokan tuomarit todennäköisesti perustivat pisteensä.
- Sain kuulla reaaliajassa paitsi miten suoritus meni, myös mitä olisi pitänyt mennä toisin, jotta se olisi mennyt vielä paremmin. Pelkkien pisteiden lisäksi hän kertoi minkä takia liike onnistui tai miksi ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut.
Colliander avasi myös arvosteluperiaatteita, miten tuomarit arvottavat liikkeitä ja millaisia vähennyksiä virheistä annetaan.
Koulutuomarin selostus erosi selvästi esimerkiksi tv-lähetysten vastaavista. Tv-selostuksissa avataan lajin perusperiaatteita. Koulutuomarin selostus oli aivan jotain muuta. Asiantuntija jakoi osaamistaan hyvin yksityiskohtaisella ja tarkalla tavalla.
- Opin joka kerta jotain, kun seuraan kansainvälisen tason ratsastusta. Tällä kertaa koulutuomarin selostus toi mukaan aivan uuden tason. Toivottavasti kaikki lajia rakastavvat pääsisivät joskus nauttimaan vastaavasta kokemuksesta.
Lue myös juttu Kyra Kyrklundin klinikasta:
Pelkällä ratsastuksella ei tule kilparatsastajaksi
