Hyppää pääsisältöön

Itse haluamiaan

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

1. Haluaisin, että jonkin madonreikä-hiukkaskiihdyttimen avulla Yhdysvaltain manner-osa pienennettäisiin puolikkaan euron kolikon (ei siis 50-senttisen, vaan 50% euron koosta) kokoiseksi.

Koska manner-Yhdysvalloissa kaikki pienenisi suhteessa, yhdysvaltalaiset eivät huomaisi maailmassaan mitään muutosta, ja laivoilla, autoilla, uiden tai lentäen sinne menevät ihmiset (ja heidän laivansa jne) automaattisesti pienenisivät manneryhdysvaltoihin tullessa ja isonisivat takaisin sieltä poistuessaan.

Sen takia haluaisin nuin, koska kuulemma se Tyynessämeressä seilaava roskamuovilautta on noin kaksi kertaa menner-Yhdysvaltain kokoinen.

Niin sitte kun kerta manner-Yhdysvallat pienenisi puolikkaan euron kolikon kokoiseksi, ja muoviroskalautan koko kun tiämmä siis on sidottu manner-Yhdysvaltain kokoon, niin se Tyynenmeren roskamuovilautta pienenisi euron kolikon kokoiseksi ja olisi helppo siivota pois, jos sen löytäisi – ja jos ei löytäisi niin sekään ei haittaisi.

2. Haluaisin, että vesihanoissa (esim. kahviloissa) hanan keskiasennosta tulisi käsienpesulämpöistä vettä, eikä nestetypellä jäähdytettyä kylmää.

Kun koettavat eko-huijata ihmisiä pesemään käsiään jäisellä vedellä säätämällä hanat niin, että lämmintä vettä alkaa tulla vasta noin kello yhdeksän asennossa. Menee aikaa, ennen kuin tajuaa että tämä on taas näitä huijarihanoja, joissa keskiasento onkin jääkylmää, ja pitää kääntää hana kello kymppiin ja alkaa odottaa...

Ja monet (esim juuri te) eivät jaksa odottaa veden lämpiämistä, vaan pesevät kädet äkkiä kylmällä vedellä ja hirmu vähällä saippualla, eikä olet kunnolla pesdyt sellaiset kädet kenelläkään.

3. Haluaisin, että olisi parempi mieli monesti.

4. Haluaisin, että teepaketin repäisynauha olisi vaakatasossa ja paketin ympäri niin, että kansiosa pääsee aukeamaan, mutta aukirepäisynauhaistustakaan paketista ei vuotaisi aromeja pois kulmista, kun vain ”kansi” muovista olisi irrotettu, eikä pääty, jolloin koko muovi on kiskottava pois.

Nyt pitää temppuilla saksien kanssa, että saa paketin auki niin, ettei se turhaan vuoda aromeja.

Kun koetin kyllä sitäkin, että säilytän teepusseja sellaisessa suht tiiviissä isossa tötsässä, jossa pari ikiliikkujaa valmistavaa tuttuani säilyttävät dimetyylielohopeaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dimetyylielohopea

Se on kuitenki hankalaa aina ottaa teepusseja sellaisesta ultratiiviistä, kineettisellä energialla toimivalla, digitaalisella Kaba-Mas-X10 yhdistelmälukolla lukitusta pienoisholvista. Kätevämpää on, jos teepakkausten repäisynauhasuuntaa mielekkäällisemmistettäisiin.

http://www.kaba-mas.com/kaba-brand/products/906098/x-10.html

5. Haluaisin että ihmiseä ei kutittaisi hankalistaan paikoista, vaan pelkästään helpoistaan. Epistä, että hankalistaan.

6. Haluaisin havahtua hereille, ja huomata olleeni unessa, ja oikeasti nyt elävänikin maailmassa, jossa jo ajan alussa on epäoikeudenmukaisuudet jo etukäteen mahdottomoitu.

Ja että olisi lämmin kaakaomuki siinä vieressä, tai café au lait, ja vaikka Le Monde, Paris Match ja joku optisella lukijalla toimiva, sormenpäähän pantava sanakirja, joka ääneen kääntäisi, esim. että cervaux d'oiseau on linnunaivo (naiset älkäät loukkaantuko nimityksestä, se oli vain esimerkkinä tässä.)

7. Haluaisin ymmärtää kvanttigravitaatioita ja kalvomaailmankaikkeuskollisioita sun muita, hash-algoritmien suunnittelemista, että milleen ne toimii matemaattisesti, opetella skottilaisen, east-endiläisen, skoonelaisen, ja Suomen ruotsinkielisen pohjanmaan ruotsinkielen aksentin, osata kääntyä amerikkalaisen merijalkaväkisotilaan paraatikäännöksen tapaan 180 astetta kerralla menettäämttä tasapainoa kuin sika, ja tehdä puutöitä, sinkkauksia, ymmärtää monimutkaista elektronista suunnittelua ja soittaa urkuja ja marimbaa kuin itse piru.

Tai korjataan mieluummin positiiviseksi: kuin Risto Hiltunen ja Juhani Hapuli. Ja viulua kuin Nigel Kennedy tai Julia Fischer tai molemmat yhteensä, tai fifty-fifty. Tai 60-40 jomminkummin päin.

https://www.youtube.com/watch?v=xCZuPeBWqLc (Täyskäännös kestää vain yhden vilauksen, noin kohdassa 11-13 sek. alusta)

8. Haluaisin nähdä useammin kissan, tai jäniksen.

9. Haluaisin tietää, että jos maailmankaikkeuden jokaiselle hiukkaselle (siis kaikille subatomisille partikkeleillekin) annettaisiin neliulotteinen – siis kolme avaruusdimensiota plus aika – paikkatunniste kahdentoista eri puolilta maailmankaikkeutta valitun taivaankappaleen teoreettisen keskipisteen ja jonkin referenssiajan suhteen, niin mihin se tietokanta varastoitaisiin, kun, tiedon lisääntyessä syntyisi (esim. muistipiirien tai arkistokorttien ja mustekynämustemerkintöjen lisääntymisen myötä) yhä uusia ja uusia hiukkasia koska tieto täytyisi kirjata johonkin, mikä koostuu paperi- muste- mikropiirin- tai muista hiukkasista.

Se mikä tässä on surullista, on se, että maailmankaikkeudesta ei koskaan saada täydellistä karttaa, niin kauan kuin sellainen olisi merkittävä muistiin johonkin, joka on materiaa tai antimateriaa. Tai sitten pitäisi olla joku heppu jolla on tosi hyvä muisti!

Eli meillä voi olla kartta Tampereesta tai El Pasosta tai Nurmeksesta tai jopa Pielisenkin koko alueesta, mutta se on silti älyttömän vaatimaton osa koko systeemiä.

(Sitä paitsi Lieksan lähellä oleva Hevonpersiinniemi on kartoissa kai nykyään kirjattu Heponiemeksi. Mutta vanhat lieksalaiset tietää paremmin. Tai sitten minä erehdyn paikasta, mutta jossain siellä se niemi kyllä on.)

10. Haluaisin, että olisi kiva.

11. Haluaisin vanhan pajatson ja vanhoja 20:n pennin kolikoita joita se käytti.

12. Haluaisin, ettei sanota ”enään”. Kun se on enää. Yksi ännä. Käyttäisivät sen toisen jossain muussa sanassa.

13. Haluaisin että tulisi vielä uusia kausia sitä että ”Hercule Poirot”. Ja että ”Mr. Bean”.

14. Haluaisin, että voisi aina niin toivoessaan hypätä jollekin aiemmalle kivalle hetkelle, vaikka Pankajärven rannalle makkaraa paistamaan 1960-luvulla. Tai mennä hibernaatioon jos siltä tuntuu.

15. Haluaisin olla ketterä kuin jänis.

16. Haluaisin, ettei tulisi kuuma ja puiseva ja tylsä ja paha ja silleen että tahtoo vain pois, mutta ei voi mennä kerta on sellainen tilanne. Niin kuin lapsena jossain juhlissa missä on paljon puheita.

17. Haluaisin osata nähdä – ja tuntea – maailmaa toisen ihmisen silmin, korvin.

18. Haluaisin ”Haikun”, Heidelberg Windmill-painokoneen, latomakoneen (ja kirjasinmetallia) ja perussetit kirjasimia. Vanha Heidelberg! Siinä se on oikea kone!

https://www.youtube.com/watch?v=_1oNO4Mwg94

(Kannattaa katsoa tuota Heidelbegiä ainakin ensimmäiset 1'50” alusta alkaen, niin tajuaa miten mieletöntä tekniikkaa ja mekaniikkaa insinööritaitoa ja mitä kaikkea tuo on ..oliko vuodelta 1958..)

19. Haluaisin, ettei listoja aina tarvitsisi lopettaa johonkin tasalukuun vain ettei vaikuttaisi liian oudolta, kun lopettaa tasaluvuttomasti. Tarvitaan niitä liian outojakin! Oikeesti!

mk

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!

  • Kirjojen Suomi: Pietari K. kävi täällä

    Essee- ja podcast-sarja ajatteleville lukijoille

    Hukkuuko kaunokirjallisuus epävarman työelämän kiireisiin? Uudessa essee- ja podcast-sarjassa Pietari K. kävi täällä toimittaja ja pätkätyöläinen Pietari Kylmälä tutkii identiteettiään ja lukee puolestasi tolkuttomat kasat kotimaista kirjallisuutta sadan vuoden ajalta.