Hyppää pääsisältöön

Mutkan kautta takaisin Saksaan

Basso Mika Kares Sarastrona ja sopraano Anna Siminska Yön kuningattarena Kölnin oopperatalon produktiossa 2014.
Basso Mika Kares Sarastrona ja sopraano Anna Siminska Yön kuningattarena Kölnin oopperatalon produktiossa 2014. Basso Mika Kares Sarastrona ja sopraano Anna Siminska Yön kuningattarena Kölnin oopperatalon produktiossa 2014. Kuva: Paul Leclaire anna siminska

Vuonna 2005 aloitin kansainvälisen urani Badenin valtionteatterissa, Saksassa. Syksyllä 2010 irtisanouduin samaisen teatterin solistikunnasta ja aloitin työni freelancerina eli vapaana taiteilijana. Freelancerin uraani on ehtinyt kulua lähes viisi vuotta ennen kuin Saksan markkinat avautuivat minulle merkittävässä määrin uudelleen. Paljon on myös muuttunut kymmenessä vuodessa ja vaikka asemani on nykyään täysin eri tuntuu siltä, kuin olisin tullut takaisin kotiin.

Tampereelta Amsterdamiin ja sieltä Müncheniin

En olisi osannut aavistaa keväällä 2010, että Saksan markkinat tulisivat olemaan pääasiallinen työkenttäni seuraavan kerran vasta esityskaudella 2014 - 2015. Olin viiden ensimmäisen ammatillisen vuoteni aikana tottunut saksalaiseen elämäntapaan, kieleen ja kulttuuriin. Nämä vuodet olivat minulle samalla ikäänkuin se puuttuva korkeakoulututkintoni tämän ammatin vaatimuksista. Pidin mielessäni luonnollisena jatkumona sitä, että Saksan työmarkkinat olisivat myös freelanceriksi siirtymisen jälkeen se kaikkein keskeisin leipäni lähde. Sen sijaan tieni vei minut Espanjaan, Ranskaan, Hollantiin, Yhdysvaltoihin ja jopa Kiinaan asti, ennen kuin Saksasta oli jälleen tuleva keskeisin markkina-alueeni.

Koskaan ei voi tietää, kuka tärkeä ihminen on esitystäsi kuuntelemassa

Paluuni Saksaan tapahtui kirjaimellisesti monen mutkan kautta. Ensimmäinen freelancer-kiinnitykseni Saksassa oli Baijerin valtionoopperan tuottamassa Verdin Aidassa. Meille laulajille aina sanotaan, että "koskaan ei voi tietää, kuka tärkeä ihminen on esitystäsi kuuntelemassa". Tämä pitää myös minun kohdallani paikkansa. Agenttini sai soiton Baijerin valtionoopperan casting director Pål Moelta. Herra Moe kysyi, että "kuka on tämä basso Mika Kares? Kuulin tuttavaltani, että hän on laulanut erinomaisesti Landgraf Hermannin roolin Tampereen oopperan Tannhäuserissa?"

Ilmassa leijui makean täyteläinen kannabiksen tuoksu

Keskustelut etenivät suotuisasti agenttini kanssa ja löysimme lopulta yhteisen ajan koelaululle. Paikaksi valikoitui Amsterdamin oopperan auditorio. Muistan yöpyneeni koelaulua edeltävän yön halvassa hotellissa, joka paikan päälle saavuttuani osoittautui sijaitsevan keskellä punaisten lyhtyjen aluetta. Niinpä läpi yön kuuluivat juhlivien ihmisten huudot, ikkunoista hehkui iloisen punertava kajastus ja ilmassa leijui makean täyteläinen kannabiksen tuoksu. Koelaulu onnistui kuitenkin hyvin ja Münchenin kaltaiseen huipputaloon pääseminen avasi minulle uudestaan tien Saksan markkinoille.

Rivimiehestä johtotähdeksi

Kuluvan kauden 2014-15 aikana kalenterissani on esiintymiset Kölnissä, Münchenissä, Dresdenissä ja RuhrTriennale -festivaalilla Bochumissa. Saksalaisten oopperatalojen produktiot täyttävät noin 75 prosenttia koko tämän esityskauden kalenteristani. Pääsen myös vihdoin työskentelemään niissä taloissa, joista freelanceriksi siirtyessäni haaveilin.

Mika Kares, Kölnin oopperatalo 2014.
Kölnin ooppera 2014. Mika Kares, Kölnin oopperatalo 2014. Kuva: Paul Leclaire mika kares

Kölnin oopperassa esitetty Mozartin Taikahuilu oli ensimmäinen näistä Saksassa esitettävistä produktioista. Jo kahden kuukauden mittaisen työkomennukseni ensimmäisinä päivinä huomasin, että paluu saksalaiseen työkulttuuriin tuntui kuin olisin tullut kotiin. Vaikka olen suomalainen, koen silti olevani saksalaisen koulukunnan ja taidekulttuurin kasvatti. Tietty täsmällisyys ja elämäntavan jämptiys sopii erinomaisesti suomalaiseen luonteenlaatuun. Ruoka ja asuminen Saksassa ovat edelleen keskimäärin puolet halvempaa kuin kotoisessa Suomessa.

Vakituisena oopperan ensemblen jäsenenä esiintyjän paineet ovat kokemukseni mukaan paljon pienemmät kuin freelancerilla. Kuukausipalkka tulee tilille, vaikka esityksiä joutuisi sairauden vuoksi perumaan. Freelancerilla tilanne on toinen. Joissakin maissa, kuten Saksassa, harjoituksista maksetaan pieni korvaus, mutta käytännössä palkkasi saat ainoastaan lauletuista esityksistä.

Suurimmista peloistani tämän roolin suhteen pääsin vasta vuonna 2012 Savonlinnan oopperajuhlilla

Ensimmäisen esitykseni Sarastron roolissa lauloin nuorena miehenä Karlsruhessa vuonna 2006. Olen urani varrella useaan otteeseen todennut, että "nyt lauloin viimeisen Sarastroni, sillä en vaan pysty laulamaan tätä roolia hyvin". Sarastron rooli tekee esiintyjän hyvin "alastomaksi", mikäli sen aikoo tehdä puhtaasti ja tyylinmukaisesti korkealla tasolla. Muistan jännittäneeni tätä roolia aikoinaan niin paljon, että laulaessani koelaulua Dresdenin Semperoperissa, aloitin Sarastron aarian toisen säkeistön selvällä suomen kielellä alkukielen eli saksan kielen sijasta. Olin laulanut roolia Saksassa alkukielellä, Suomessa suomeksi ja Kiinassa englanniksi. Dresdenin oopperan koelauluraadin ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun aloin laulaa aariaa suomen kielellä.

Vaatimusten kasvaessa paineetkin ovat toista luokkaa

Suurimmista peloistani tämän roolin suhteen pääsin vasta vuonna 2012 Savonlinnan oopperajuhlilla. Tuo produktio oli minulle jo neljäs laatuaan tässä samaisessa roolissa. Sain toimia basso Jaakko Ryhäsen kaksoismiehityksenä ja opin paljon hänen valmistautumisestaan tähän rooliin. Vielä vuosikymmenien kokemuksien jälkeen hän edelleen piti tätä roolia yhtenä haastavimmista ja erityistä huolellisuutta vaativana. Tämän hän myös osoitti huolellisella ja nöyrällä valmistautumisellaan. Se teki minuun suuren vaikutuksen.

Kölnin Taikahuilussa olin lähtökohtaisesti teoksen tähti ja kivijalka. Vaatimusten kasvaessa paineetkin ovat toista luokkaa. Minulta odotettiin vakaata suorittamista ja sitä, että omalla laulamisellani pystyn viemään myös kollegoitani uudelle tasolle. Urani alkuvaiheessa olin mukana monessa produktiossa, joissa olin porukan nuorin. Vaikken ole vieläkään kovin vanha, niin tässä produktiossa olin yksi vanhimmista laulajista. Aikaisemmat runsaat kokemukset olivat kuitenkin vahvistaneet minua sen verran paljon, että tunsin olevani täysin valmis uuteen asemaani teoksen kantavana voimana.

Kohtaus Mozartin Taikahuilusta, Kölnin oopperatalo 2014.
Kohtaus Mozartin Taikahuilusta, Köln 2014 Kohtaus Mozartin Taikahuilusta, Kölnin oopperatalo 2014. Kuva: Paul Leclaire mika kares

Kuplahalli ja tv-studio

On parempi tehdä oopperaa missä tahansa olosuhteissa, kuin olla tekemättä ollenkaan!

Kölnin oopperatalo on ollut jo pidemmän aikaa remontissa. Väliaikaisena esiintymistilana toimii Musikal Dome, joka toimii pääasiallisesti musikaalien näyttämönä. Minulle rakennuksen ulkomuoto toi mieleen lähinnä urheilusta tutut kuplahallit, joissa itse nuoruudessani vietin aikaa salibandya pelaten. Akustisesti tuo tila on suoraan sanottuna helvetillisen huono. Musikaaleja tehdessä kaikki musiikki on mikrofonien kautta sähköisesti vahvistettua. Oopperat taasen esitetään akustisesti ilman äänentoistoa. Tämän johdosta orkesteri ja laulajat kuulostivat kuin akvaarion sisältä tulevilta. Täytyy kuitenkin todeta, että on parempi tehdä oopperaa missä tahansa olosuhteissa, kuin olla tekemättä ollenkaan!

Jollain ilveellä onnistuin löytämään läheisen junaradan ja pääsin takaisin kaupungin keskustaan

Ensimmäisenä harjoituspäivänä saavuin aamulennolla Suomesta ja minut noudettiin suoraan lentokentältä ensimmäiseen harjoitukseen. Harjoitustilanamme ensimmäinen neljän viikon ajan toimi Kölnin kaupungin laidalla toimiva tv-studio. Tämän valtavan ja sokkeloisen kompleksin hahmottaminen ja siellä liikkuminen oli suuri haaste. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen jouduin heti todellisen haasteen eteen. Harjoitusten loputtua poikkesin miestenhuoneessa ja tällä aikaa kaikki muut olivat poistuneet studiolta. "Ei kysyvä tieltä eksy", kuten sanonta kertoo. Tällä kertaa paikalla ei valitettavasti ollut enää ketään, jolta kysyä. Jollain ilveellä onnistuin löytämään kuuloani käyttämällä läheisen junaradan ja pääsemään sieltä kaupungin keskustaan, sekä minulle järjestetylle vuokra-asunnolle.

"Never say never"

Mainitsin useasti todenneeni ylipappi Sarastron roolin kohdalla, että "tämä oli viimeinen kerta, kun laulan tätä roolia". Tällä kertaa tilanne on se, että seuraava produktio samaisessa roolissa odottaa minua jo toukokuussa Bolognassa. Tämä Kölnin oopperan produktio tuntui erityisen juhlalliselta myös sen vuoksi, että teoksen ensi-ilta osui tarkalleen Suomen Itsenäisyyspäivään. Tämän lisäksi esitys oli muun muassa joulupäivänä. Monet ovat minulta kysyneet, että miltä tuntuu olla töissä, kun muut juhlivat juhlapyhiä? Olen todennut siihen, että tämähän on vain ammatinvalintakysymys. Taiteilijalle esityspäivä on aina juhlapäivä, osui se sitten juhlapyhiin tai ei!

Mika Kares

Kuuntele Kohtauspaikka, jossa Mika Kares on Helena Hannikaisen jututettavana, perjantaina 23.1.2015 klo 14.00 Yle Radio 1 & 30 vrk lähetyksen jälkeen.

Mika Kares on toiminut yle.fi/klassisen blogistina syksystä 2012. Blogi päättyy tällä erää tähän. Mikan uraa voi seurata mm. hänen facebook-sivuillaan.

  • Säveltäjä Olli Kortekangas hurahti oopperaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 16. toukokuuta!

    Olli Kortekankaan surrealistinen esikoisooppera Short Story vuonna 1980 oli nuoren vihaisen Korvat auki –säveltäjän vastaveto Suomen viralliselle Karvalakki-oopperakulttuurille. Short Storyn jälkeen Kortekangas on säveltänyt lukuisia oopperoita. Hän kutsuu oopperaa fantastiseksi taidemuodoksi ja nauttii oopperoista myös vapaa-ajallaan.

  • Suomen italialaisin tenori Veikko Tyrväinen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 16. toukokuuta.

    Toukokuun 16. päivänä syntynyt Veikko Tyrväinen (1922–1986) kuuluu Suomen unohtumattomimpiin tenoreihin. Pajatso-ooppera saatiin Tyrväisen laulamana televisioon, mutta radiolaulajaa hänestä ei tullut. Sattumusten kautta Neuvostoliiton radiosta äänitteitä löytyy kymmenittäin.