Hyppää pääsisältöön

Nälkäpeli ja Raamattu - kirjastojen musta lista yllättää

Suomessakin on ennen vanhaan harjoitettu kirjasensuuria. Nykyään suomalaiskirjastot ovat kuitenkin vapaamielisiä aineistonsa suhteen ja antavat asiakkaiden vaikuttaa valikoimaan. Maailmalla kirjasensuuri porskuttaa edelleen ja kiellettyjen kirjojen listalle on joutunut yllättäviäkin valintoja.

Pahaenteisen Mustan Raamatun voi löytää nykyään kirjastojen valikoimista. // Kuva: Jarno Paldanius / Yle

Mitä yhteistä on Nälkäpelillä ja Raamatulla? Ne ovat kirjoja, joita et välttämättä löydä jokaisesta kirjastosta. Suomen kirjastoista Nälkäpeli -sarja on saatavilla, mutta Yhdysvalloissa hittitrilogia on kerännyt runsaasti valituksia: sitä on kritisoitu liian väkivaltaiseksi ja noituuteen viittaavana.

Raamatun luulisi taas löytyvän Suomen jokaisesta kirjastosta, mutta näin ei ole. Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm kertoo YleX:lle miksi:

–  Vankilakirjastoista ei välttämättä löydy Raamattua, koska sen sivut päätyvät todennäköisesti vankien sätkäpaperiksi. Kirjasto on pieni yhteiskunta, se heijastaa asiakkaidensa profiilia jollain tavalla: Helsingin kirjastoissa valikoima on varmasti moniarvoinen, kun taas paikkakunnalla, jossa on esimerkiksi mittava lestadiolaisväestö, aineisto heijastaa sen yhteisön arvoja.

Pahamaineiset kirjat ovat asiakkaiden saatavilla

Diktaattori Adolf Hitlerin kirjoittama Taisteluni on kenties yksi maailmanhistorian pelätyimmistä kirjoista, mutta sekin löytyy esimerkiksi Helsingin ja Pirkanmaan kirjastoverkostoista. Hitlerin kirjan tekijänoikeudet raukeavat vuoden 2015 lopussa, jolloin kuka tahansa voi painaa kirjaa uudelleen. Kansalliskirjaston Kai Ekholm suhtautuu pahamaineiseen kirjaan melko neutraalisti.

– Se kirja on niin pitkä ja sekava, että ei se kolmatta maailmansotaa aiheuta. Siihen voi suhtautua historiallisena kuriositeettina.

Myös tummasävyisesti nimetyt Musta Raamattu ja Saatanallinen Raamattu löytyvät joistain kirjastoista, mutta kovin yleisiä nekään eivät ole.

"Kielletyt kirjat" ja sensuuri sotien jälkeisessä Suomessa

- 1940-luvulla Suomessa Valvontakomissioksi nimetty ryhmä, jonka yksi tehtävä oli puuttua "arveluttavaan" aineistoon.

- Tuolloin sensuurin käsiin joutui poliittista materiaalia, jonka arveltiin uhkaavan suhteita Neuvostoliittoon.

- Ennakkosensuuri keskittyi kuitenkin pääasiassa lehdistöön.

- "Kiellettyjen kirjojen" käsite kumottiin vuonna 1958, mutta käytäntö eli sitkeästi 1970-luvulle.

– Kirjastot ovat melko liberaaleja tänä päivänä valikoimiensa suhteen. Ne toimivat yleisen sananvapauden mukaisesti. Nykyään on vähän sellaista kirjallisuutta, joka ei päätyisi kirjaston aineistoon. Tietysti on laittomuuksiin viittaavaa aineistoa, kuten ohjeita pomminrakentajille, mutta tällaisille ei välttämättä löydy kustantajaa, joten ne eivät päädy edes tarjolle kirjastoihin.

Millainen kirjallisuus aiheuttaa nykyään päänvaivaa?

Suomi on nykyään hyvin vapaamielinen sen suhteen, mitä aineistoa kirjastojen valikoimiin hankitaan. Helsingin kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto arvioi YleX:lle, teoksia joiden valikoimiin ottamista pitää harkita tarkemmin, tulee keskimäärin kerran kahdessa vuodessa. Esimerkiksi Ruotsissa kirjastolaitos vaikuttaa olevan Suomea tiukempi.

– Ruotsissa kirjastolinja on Suomea tiukempi. Siellä ajatellaan, että he tietävät mikä on asiakkaille hyväksi, kun taas Suomessa ajatellaan päinvastoin: suomalainen kirjasto ajattelee, että asiakkaat tietävät itse millainen aineisto on heille hyväksi.

Vuonna 2011 Ruotsissa yliopistossa sarjakuvista luennoiva lehtori ja sarjakuvakääntäjä haastettiin korkeimpaan oikeuteen manga-sarjakuvien hallussapidosta, koska se katsottiin lapsipornoksi.

Tuula Haavisto sanoo, että kirjastoalalla tuntuma sarjakuviin hakee vielä muotoaan, koska ne ovat olleet valikoimissa vähemmän aikaa kuin kirjallisuus.

– Sarjakuva on sellainen alue, jossa kirjastoalan ammattitaito ei ole täysin kypsynyt ja siihen perehtynyttä väkeä on vähemmän töissä. Tuntumani mukaan linjavedot sarjakuvien valinnassa vaihtelevat perinteistä kirjallisuutta enemmän.

Viisi kiellettyä teosta

Kirjoja on kielletty on ympäri maailmaa milloin mistäkin syystä. YleX kokoaa yhteen viisi kiinnostavaa teosta, jotka ovat jossain vaiheessa päätyneet kiellettyjen listalle tai sensuurin käsiin.

Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
Mik Waltarin Sinuhe egyptiläinen ilmestyi vuonna 1945. Siitä tuli kansainvälinen menestyskirja, mutta se on välillä joutunut kiellettyjen kirjojen listalle useassa eri maassa. Syynä olivat muun muassa kirjassa kuvatut eroottiset kohtaukset, jotka olivat aikakauteen nähden erittäin rohkeita.

Hergé - Tintti Neuvostojen maassa
Tintin suomalaiskustantaja Otava koki lehtimiehen neuvostoseikkailut niin kiusallisina, että Hergén piirtämä albumi julkaistiin Suomeksi vasta 1986. Tintti Neuvostojen maassa oli satiiri neuvostomaiden oloista. Tosin Hergé itsekään ei ollut kovin tyytyväinen ensimmäiseen kirjoittamaansa Tintti-seikkailuun.

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas
Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjaa  pidettiin rasistisena ja orjuutta suosivana, koska arvostelijat halusivat rinnastaa tehtaassa työskentelevät Umppa Lumpat Afrikan pygmeihin, joita uudisasukkaat sortivat.

"Itsemurhaajan käsikirja"
Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm kertoo YleX:lle, että 1980-luvulle suomalaiskustantamoille tarjottiin käännöstä itsemurhakäsikirjasta. Ekholmin mukaan kaikki kustantamot kieltäytyivät kirjasta. "1980-luvulla Suomessa tehtiin vuosittain lähemmäs 2 000 itsemurhaa, joten ohjekirjaa siihen ei taatusti tarvita".

Aku Ankka -lehti
Useampi sukupolvi suomalaisia on opetellut lukemisen jalon taidon Aku Ankka -lehden avulla. Vuonna 1974 Kemin kaupunginhallitus päätti lopettaa lehden tilaamisen kasvatusneuvolaan. Tuolloin päättäjät oliva sitä mieltä, että Aku Ankka ja Ankkalinna ovat aivan liian länsimaisia tuolloiseen poliittiseen ilmastoon.

Lähteet: Kansalliskirjasto, Kai Ekholm, Elävä Arkisto, Kirjastokaista, Helmet.fi