Hyppää pääsisältöön

Sanat ja sankarit hurjastelivat teinipoikien sarjakuvissa

Teinipoikien sarjakuvakurssilla huumori hersyi ja sankarit pullistelivat. Jyväskylässä kuvataidekoulun kurssilla 1994 pojat kehuvat opettajaansa, esittelevät töitään ja kertovat haaveistaan. "Jos vaikka johonkin kylälehteen pääsis piirtämään", haaveilee Risto Kuulasmaa – yksi kurssilaisista.

"Tervemenoa opettajan taivaaseen!" toivotellaan Kotimaan katsauksen juonnossa 1994 ennen juttua sarjakuvakurssista. Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun sarjakuvakurssin murrosikäiset pojat kehuvatkin estoitta opettajaansa sarjakuvataiteilija Jukka Heiskasta. Opettaja puolestaan kiittää poikien omaperäistä sarjakuvakerrontaa ja humoristien sarjakuvat naurattavat vilpittömästi.

Jutun toimittaja Pekka Myyryläinen kuvailee 1990-lukua television ja videon aikakaudeksi, mutta sarjakuva eli vahvana ja kurssilaisilla oli tulevaisuuden suunnitelmiakin sarjakuvan saralla.

"Jos jotain pientä, jos vaikka johonkin kylälehteen pääsis piirtämään, jos siitä vaikka lähtis ura nousuun. Ehkä jotain tälle alalle liittyvää, suunnitteluhommia tai vastaavaa, jossa tarvisi piirtämistä..." haaveilee reilut 20 vuotta kurssin jälkeen Ylessä tv:n ja Areenaan julkaisupäällikkönä aloittanut Risto Kuulasmaa.

Toinen kurssilainen Juho Rahkonen pohtii, että sarjakuvissa osa panostaa verbaalihurjasteluun ja osa taiteeseen. Juholla itsellään oli juuri työn alla täysin puhekuplaton ja hiljainen ufo-aiheinen sarjakuva. Jarmo Venäläisen sarjakuvien sankari on ystävällismielinen käärme, Matias Mawbyn sarjakuva on puolestaan tummanpuhuva.

Juho kehuu, että kurssilla on hyvät puitteet piirtämiseen ja tunnelma kohdallaan. Opetus ei ole kuten koulussa, vaan yleissivistävää. "Kyllä tää ainakin kivaa on piirtää!" summaa Risto.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto