Hyppää pääsisältöön

Talvinen retkivinkki: purojen varsilla voit nähdä koskikaran

Koskikara vedessä
Koskikara vedessä Kuva: Yle/Juha Laaksonen koskikara

Yleensä muuttolinnut lähtevät talveksi pois, etelän lämpöön. Mutta on sentään joku, joka muuttaa meillekin, nimittäin koskikara. Oletko onnistunut näkemään tämän hyvän mielen tuojan, joka esiintyy kansansaduissakin?

Koskikaralla on viron kielessä hauska nimi: vesipapp. Lintu "näyttääkin" vähän papilta, muuten tumma asu mutta kaulassa valkoista. Tämä lintu on helppo oppia tunnistamaan.

Lintu näyttääkin vähän papilta, muuten tumma asu mutta kaulassa valkoista.

Kottaraisen kokoinen, tukevarakenteinen koskikara kuuluu varpuslintujen lahkoon. Talvisilla puroilla tavataan tuhansia karoja, mutta pesivä kanta meillä on vain noin 300 paria.

Koskikara tulee Suomeen loka-marraskuussa Norjan ja Ruotsin tuntureilta. Sinne se palaa pesimään maalis-huhtikuussa, ennen kuin västäräkki saapuu.

Koskikara esiintyy saduissakin

Joel Lehtonen: Kuinka koskikara kesäksi koskelta ajettiin
Joel Lehtonen: Kuinka koskikara kesäksi koskelta ajettiin. Nuorison eläinten ystävä -lehti vuonna 1910. Joel Lehtonen: Kuinka koskikara kesäksi koskelta ajettiin Kuva: DIGI Kansalliskirjasto digitoidut aineistot koskikara

Västäräkin ja koskikaran välillä nimittäin vallitsee vanhan suomalaisen kansansadun mukaan kinaa siitä, kumpi niistä on parempi koskenlaskija. Kerran ne löivät vetoa asiasta.

Linnut laskivat samalla pölkyllä koskea alas, ylvästelevä itsevarma koskikara edessä ja nöyrä vaatimaton västäräkki takana. Kun västäräkki kosken kiivaimmassa kohdassa huusi "Nyt sitä mennään!", koskikara luuli sen pudonneen kyydistä. Se kääntyi ivallisesti katsomaan taakseen sillä seurauksella, että itse putosi veteen. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Kirjailija Joel Lehtonen mukaili sadusta oman versionsa, jossa osat ovatkin vaihtuneet. Kuinka koskikara kesäksi koskelta ajettiin -sadussa Lehtonen kuvaa koskikaraa sympaattiseksi hahmoksi, joka hyväsydämisyytensä vuoksi menettää työnjohtajan pestinsä tukinuitossa ja joutuu väistymään västäräkin tieltä. Vasta tukinuiton loputtua se pääsee koskelle ja asuu siellä talvet.

Hyvän mielen lintu viihtyy vesien virtapaikoilla

Sympaattinen lintu kyllä onkin. Sen touhujen seuraaminen saa retkeilijän hyvälle tuulelle.

Koskikara pyrähtelee ja puikkelehtii ketterästi vesikivillä, niiailee, kipittää jään reunalla, sukeltelee, pulahtaa taas pintaan haettuaan ravintoa pohjasta. Hyönteisiä, äyriäisiä, vesiperhosen toukkia, joskus jopa pikkukaloja.

Koskikaralla ei ole räpylöitä varpaissaan. Pinnan alla se kauhoo vettä siivillään. Voi vain ihmetellä, miten lintu tarkenee pulikoida kylmässä vedessä. Höyhenpeite kuitenkin pysyy vesitiiviinä rauhasista erittyvän rasvan avulla, jota kara sukii ja levittää höyheniinsä.

Hiihtele purojen varsia ja ilmoita havainnoistasi

Hyvä keino löytää koskikaroja on tehdä hiihtoretkiä purojen varsille. Puroilla saatat nähdä muitakin talvilintuja. Usein varsinkin laajemmilla sulapaikoilla talvehtii myös esimerkiksi telkkiä tai isokoskeloita. Joskus jopa laulujoutsenia. Ja hyvällä tuurilla voi löytää myös saukon jälkiä, jopa saukon kalastelemassa.

Jos onnistut näkemään koskikaran, voit ilmoittaa havaintosi Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka -havaintotietokantaan tai lintutietopalvelu Tiiraan. Näitä voit hyödyntää jo retkeä suunnitellessa katsomalla onko lähiseudullasi hyviä koskikarapaikkoja.

Jos sinussa on hitustakaan kalamiehen vikaa, moni hyvä koskikarapaikka on myös koskikalastajien suosiossa.

Huomaathan, että purojen rannoilla pitää liikkua riittävän etäällä vesirajasta, sillä jää on voinut tehdä pettäviä kansia veden päälle, ja ne romahtavat helposti.

Tutustu myös:

Kansansatu Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa löytyi kirjasta Härkönen, Iivo: Satuja Matista ja peikosta sekä Metsolan väestä. Weilin+Göös 1986.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto