Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Saga: "Elin sairastumiseni uudelleen."

outi ja saga 2
outi ja saga 2 tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoiden jokaisella päähenkilöillä on ollut ohjelman teon aikana kolme todella vaikeaa hetkeä. Ensin piti päättää olevansa valmis kertomaan elämänsä vaikeimmat hetket sadoilletuhansille ihmisille televisiossa. Sitten tulivat lähes kahden viikon mittaiset kuvaukset, henkinen vuorikiipeily omasta tarinasta ulkoiseen muuttumiseen. Ja kolmantena se hetki, kun näki ensimmäisen kerran kaiken tämän televisio-ohjelmaksi koostettuna.

Saga menetti kaksi vuotta sitten hiuksensa ja nyt peilistä katsoo vieras ihminen. Tässä Sagan tuntemuksia ohjelman ensimmäisen katselukerran jälkeen.

"Ohjelma on minun kasvutarinani. Sen katsominen oli tunteita nostattava kokemus. Sain kokea uudelleen tähänastisen alopecia-matkani vaiheet ja tarkastella niitä ikään kuin ulkopuolisen silmin - Kulkea läpi shokin ja surun, mutta toisaalta myös sen uskomattoman fiiliksen, kun huomaa päässeensä omien pelkojensa yläpuolelle olemalla kaikin tavoin armollisempi itseään ja omaa keskeneräisyyttään kohtaan.

Outin meikkausvinkeistä oli paljon apua. Opin hankkimaan laadukkaita, koko päivän kestäviä tuotteita, jotka samalla soveltuvat herkille ripsettömille silmilleni. Vaatestailausten myötä olen siirtynyt uudestaan naisellisempaan tyyliin, löytänyt vartalooni sopivia mekkoja ja ottanut ne myös käyttöön henkarissa roikottamisen sijaan.

Saga uimahallissa
Saga uimahallissa tuhkimotarinoita

Kuten ohjelmassa toinkin esille, ei alopecian kanssa ole helppo matkata. On paljon houkuttelevampaa laittaa tukka päähän, kuin kulkea kaljuna naisena, huutomerkkinä muiden katseiden alla. Erilaisuudelle pitäisi antaa nykyistä enemmän tilaa ja siinä on yhteiskunnallamme vielä paljon opittavaa. Olen monesti miettinyt miten ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida toisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn ja kuka ylipäätään määrittelee, miltä meidän tulisi näyttää ollaksemme kauniita ja hyväksyttyjä. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta kuljen toisinaan kaljuna, pää pystyssä hymyssä suin ja olen tuosta askeleesta äärimmäisen kiitollinen ja ylpeä.

Toivon ohjelman voimaannuttavan kaikkia niitä katsojia, jotka syystä tai toisesta ovat menettäneet hiuksensa tai eivät muulla tavoin koe vastaavansa nykypäivän kauneusihanteita. Meistä ihan jokainen on kaunis ja arvokas omalla ainutlaatuisella tavallaan. Muistetaan se ja nautitaan jokaisesta päivästä omana itsenämme."

Seuraa Tuhkimotarinoita Facebookissa!

Tuhkimotarinoita Areenassa



AIHEESEEN LIITTYVIÄ ARTIKKELEITA

Kalju ja kaunis nainen

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.