Hyppää pääsisältöön

Itävaltalainen erakko ja Lappi kuuluivat yhteen

Vuonna 1967 kuvatussa henkilötarinassa esitellään Innsbruckista Suomen Lappiin kotiutunut Anton Neumeier. Hän oli tuolloin elänyt erakkona Lapin erämaissa 36 vuotta. Mikä sai itävaltalaisen jämähtämään Euroopan huipulle?

Nunnasen saamelaiskylä Enontekiössä oli 1960-luvulla Lapin autotien päätepiste. Jos kylästä lähti patikoimaan ylöspäin, saapui lopulta Anton Neumeierin valtakuntaan Naltijärvelle, Pöyrisjärven erämaahan ja lähelle Norjan rajaa.

Vaikka Anton asui yksin omassa valtakunnassaan, ei hän ollut piintynyt erakkoluonne. Päinvastoin. Itävaltalainen poromies oli varsin puhelias keskustelukumppani, vaikka hänen suomenkieltään onkin hieman vaikea ymmärtää.

Erakko kertoo, että Pohjoinen oli kiehtonut häntä jo lapsena. Lapsuudenhaaveesta tuli lopulta totta, kun Anton asettui Lappiin vuonna 1931. Hän oli tuolloin 21-vuotias.

Vaimoa Antonilla ei ollut, mutta eipä ollut hänellä huolta sukkien parsimisestakaan. Lappia mies kuvailee paratiisiksi, josta puuttuivat vain Aatami ja Eeva. Hän kuitenkin myöntää vanhetessaan palaavansa muistoissaan yhä useammin takaisin Innsbruckiin ja lapsuudenmaisemiinsa.

Poroerotuksen aikana erakko teki yhteistyötä Nunnasen poromiesten kanssa, jotka olivat hyväksyneet itävaltalaisen joukkoonsa. Kesät Anton vietti tuntureilla merkitsemässä sinne nousseita poronvasoja. Uskollisena kumppanina Antonilla oli Zirkki-koira.

Antonin kodassa vanha Lappi eli vielä voimakkaana, uskomuksineen kaikkineen. Hänen kotansa olikin alueen ainoa ympärivuotisesti käytetty asumus. Seudun alkuperäisasukkaatkin vetäytyivät talviksi hirsimökkeihinsä Maalikylkeen.

Näytä kartalla (Google)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto