Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Uuden museon havainnekuvat herättävät tunteita - ja muistoja

Amos Anderssonin uusi taidemuseo, havainnekuva
Asmo Jaaksin ja arkkitehtitoimisto JKMM:n haastena on yhdistää uusi ja vanha. Luoda maan alle muuntautuva tila, joka sopii erilaisten ilmaisumuotojen esityspaikaksi. Esim videoteokset tarvitsevat pimeyttä. Museon on oltava itsessäänkin rakennustaidetta. Amos Anderssonin uusi taidemuseo, havainnekuva Kuva: JKMM taidemuseo

"Uusi Lasipalatsin alle tuleva Amos Andersonin museo näyttää minusta havainnekuvissa raikkaalta", kirjoittaa kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi. Mitä mieltä sinä olet? Kuuntele, mitä pääarkkitehti Asmo Jaaksi kertoo työstään radiosarjassa Rakenna minut. Katso väläys Tuntemattoman sotilaan ensi-illasta Bio Rexissä vuonna 1955. Elokuvateatterista on nyt tulossa osa uutta museota. Muistele millaisia taidekokemuksia itse olet kokenut Lasipalatsissa, joka on ollut monenlaisen kulttuurin keskus kauan. Ja katso myös Arkkitehtitoimisto JKMM:n ideat Pietarin katutaiteen museoksi.

Amos Andersonin museon uudet havainnekuvat panivat sosiaalisen median sirkuttamaan. Melkein kuin kevät olisi lämmittänyt lintulautaa, jolle ilmaantui kourallinen auringonkukansiemeniä. Minusta tuntuu, että näiden valoisien, heleiden museosuunnitelmien vapautunut kehuminen on huojentavaa Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun kollektiivisen epäilyn jälkeen. Mutta murinaakin jo kuuluu, kun entisiä terasseja ja erityisesti soittolavaa ei näy enää museosuunnitelmissa.

Se on helsinkiläisten rakastama paikka ja keskellä yhtä vilkkaimmista muurahaispoluista Kampin keskuksesta Kolmen sepän patsaalle.

Havainnekuvien herättämää iloa lisää, että museo tarjotaan meille aika valmiiksi mietittynä. Meiltä kuntalaisilta ei ole liikoja kysytty mielipiteitä. Vaihtelua sekin. Viime viikolla Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun finalistit todistivat yhteisrintamssa, kuinka heihin oli tehnyt vaikutuksen päättämisen läpinäkyvyys ja keskustelun avoimuus Suomessa. He olivat vierailullaan kuunnelleet täyden laakin erilaisia mielipiteitä museohankkeesta. Mutta Guggenheimista mieltä oleminen uuvuttaa, voi silmää lepuuttaa Amoksen kuvissa.

Kiristyvän talouden ja rikkaiden perintöverokapinan hallitettassa otsikoita, on raikasta vastavirtaa, että joku sijoittaa taidehankkeeseen.

Uuden museon toiminnasta vastaa varakas suomenruotsalainen säätiö ja Amos Andersonin taidemuseo, joka on näyttelytoiminnallaan osoittanut rakastavansa uutta ja vanhaa taidetta avarakatseisesti ja kansainvälisesti. Tuntuu kuin olisimme saamassa yllättävän lahjan, vaikka museota varten perustettavassa kiinteistöyhtiössä on myös helsinkiläisten veronmaksajien rahaa mukana. Hanke on sukua suomalaiset hurmanneelle Mäntän uudelle Serlachius-museo Göstalle, joka on myös yksityisen taidesäätiön rakennuttama. Kiristyvän talouden ja rikkaiden perintöverokapinan hallitettassa otsikoita, on raikasta vastavirtaa, että joku sijoittaa taidehankkeeseen.

Amos Anderssonin uuden museon havainnekuva
Museon uudistarakennus tulee keskelle Helsingin vilkkainta keskustaa. Amos Anderssonin uuden museon havainnekuva Kuva: JKMM taidemuseo
Toivottavasti tulevaisuudessa aukiolle yhä mahtuu museon lisäksi telttoja ja Bio Rexin seinällä heijastetaan elokuvia.

Uusi museo ei tee itsestään numeroa, vaan asettuu hillitysti maan alle. Se näkyy maan päällä veistoksellisesti esiin työntyvinä kumpuina, joide ikkunoita voi nähdä sisään taiteen uuteen luolastoon. Aukiolle työntyvistä osista ja näyttelysalin katon pyöreistä elementeistä tulee mieleen sana: trendikäs. Ja sehän sopii aukiolle, jota viimeksi teki maailmalle tunnetuksi MTV Slush, tosin jokseenkin loivasti. Paljon enemmän ja innostuneempaa väkeä viime syksynä aukiolle keräsi mm. Sarjakuvafestivaalien teltta. Toivottavasti tulevaisuudessa aukiolle yhä mahtuu museon lisäksi tapahtumatelttoja ja Bio Rexin seinällä heijastetaan elokuvia. Vaikka toki sen teltan voi sijoittaa myös kaupallisemmalle Kampin puolelle tai Kiasman taakse Kansalaistorille.

Arkkitehti Asmo Jaaksi vieraili Rakenna minut -radiosarjassa kertomassa työstään. Ohjelmassa puhutaan erityisesti kirjastoista, koska Jaaksi ja Arkkitehtitoimisto JKMM oli ensimmäisen Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon ehdokkaana upeasti onnistuneen Seinäjoen kirjaston ansiosta. Mutta Jaaksi selvästi syttyi puhuessaan tulevasta Amos Anderssonin museosta:

"Se on helsinkiläisten rakastama paikka ja keskellä yhtä vilkkaimmista muurahaispoluista Kampin keskuksesta Kolmen sepän patsaalle. Siinä on ympärillä rakennuksia kolmelta vuosisadalta. Kyllähän sen sellainen ele pitää olla, että tuntuu, ettei nyt pelätä tai hävitä aikaisemmille."

Kolme vuosisataa arkkitehtuurin kerroksia Lasipalatsin aukiolla tarkoittaa sitä, että aukion Kampin keskuksen puolella sijaitsee Carl Ludvig Engelin suunnittelma rakennus vuodelta 1833. Siinä toimii mm. Helsingin rakennusviraston info- ja näyttelytila Laituri. Parhaillaan se esittelee Helsingin tulevaa yleiskaavaa.

Lasipalatsi
Uudessa suunnittelmassa Bio Rexin ala-aulasta tulee museon sisäänkäynti ja taiteen tila. Lasipalatsi Kuva: JKMM Arkkitehdit lasipalatsi
Lasipalatsiin ja sen ympäristössä on rakennustaiteen kerrosten lisäksi, monia kerroksia taidetta ja iloa.

Lasipalatsin suunnittelivat makkaratalosta suurelle yleisölle tuttu Viljo Revell sekä Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko. Se valmistui 1936. Sen oli tarkoitus olla väliaikainen rakennus linja-autoaseman yhteydessä, mutta siitä tuli pyöreine funkkismuotoineen kaupunkilaisille rakas ja rakennus suojeltiin 90-luvulla. Ja vuonna 1998 rakennus heräisi uuteen eloon, kun Arkkitehtitoimisto Allin Pia Ilonen ja Minna Lucander suunnittelivat peruskorjauksen. Ennen korjausta Lasipalatsin ison ikkunan peittivöt Ale pubin mainokset. Kiitos upeasti tehdystä restauroinnista! Kiitos Lasipalatsin retroista neonvaloista!

Lasipalatsiin ja sen aukioon siis liittyy rakennustaiteen kerrosten lisäksi, monia kerroksia iloa. Se on jo vakiintunut taiteiden paikka. Muistatko, että Bill ja Melinda Gates säätiö lahjoitti Helsingin kaupunginkirjastolle miljoonan internetin käytön edistämisestä, jota edusti nimenomaa Lasipalatsissa sijainnut Kirjakaapeli. Samaisena Helsingin kulttuuripääkaupunkivuonna 2000 Lasipalatsissa järjestettiin Aula-nimisessä uudenlaisessa yhteisöllisessä oleskelutilassa paljon myös kulttuurivuoteen liittyvää toimintaa, mm. ensimmäisiä nettistriimauksia eri kulttuuripääkaupunkien välillä.

ihmettelin aina, miksei Aamu-tv:n ikkunoiden takana suorassa lähetyksessä nähty useammin performansseja

Paljon suorempaa lähetystä talosta lähetti uuden ajan nuorisomedia Jyrki, joka tuli myös usein studiostaan kadulle. Kun Ylen Aamu-tv:llä oli Lasipalatsissa studionsa, ihmettelin aina, miksei sen ikkunoiden takana suorassa lähetyksessä nähty useammin performansseja ja mielenilmauksia.

Pientä, mutta vallankumouksellista toimintaa Lasipalatsissa teki myös kirjan kerrallaan painanut kirjakauppa, joka nyt on sekin lähtenyt talosta. Lasipalatsissa on jäljellä yhä pieniä gallerioita. Ja siellä pitävät yhä toimistoaan Helsingin juhlaviikot ja Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin järjestäjät. Bio Rex jatkaa yhtä elokuvafestivaalien paikkana. Se takaa, että museossa tulee olemaan elämää. Mutta festivaalien välissä ei tarvitse surra, ettei legendaarisessa salissa olen päivittäin enää näytöksiä.

Amos
Museoon tullaan Bio Rexin ala-aulasta lipunmyynnin kohdalta maan alle Amos Kuva: JKMM taidemuseo
Enemmän huomiota herätti Lasipalatsin aukiolla taide, jota emme nähneet

Itse koin viimeksi taidetapahtuman Lasipalatsin aukiolla, kun Guggenheimin museohankkeen vaihtoehdoksi syntynyt Checkpoint Helsinki järjesti siellä To The Square 2 -tapahtuman, jonka taiteilija Khaled Jarr testasi perfomanssinsa osallistujien murtumispistettä seisottamalla heitä armeijan baskereissa sateessa. Ainakin näin minä tulkitsin. Enemmän huomiota herätti Lasipalatsin aukiolla taide, jota emme nähneet, eli Baltic Circle teatterifestivaaleihin kuuluneen Dries Verhoevenin teoksen päätöskohtausta, jossa vanha nainen olisi istunut alasti lasikaapissa nuoren naisen naamio päällään.

Nyt uusi museo vahvistaa Lasipalatsia taiteiden talona. Ja Helsinkiin se tuo uuden tankkauspisteen taideturistien muurahaispolulle, joka kulkenee Kiasmalta Helsingin taidemuseon parhaillaan tuplaantuviin tiloihin Tennispalatsiin ja voi poiketa tai päätyä Taidehallille. Mutta se myös muuttaa Lasipalatsia. Museoon tullaan menemään sisään Bio Rexin lipunmyynnin eteisestä. Samoista ovista Tauno Palo aikoinaan astui Tuntemattoman sotilaan ensi-iltaan.

Toivoisin, että Amos julkistaa panostavansa myös taiteilijoiden työskentelyresursseihin

Myös Bio Rexin hienosta yläaulasta tulee näyttelytila. Siinä on haastetta. Voittaako aulan funkkisarkkitehtuuri taiteen? Siinä piileekin ylipäätänsä taidemuseon synnyttämisen ydin. Pitää luoda omaperäinen elämyksellinen rakennustaiteelta näyttävä tila, jossa kuvataiteelle on tilaa. Performanssitaiteilija Roi Vaara otti Bio Rexissa tilan haltuunsa niin sanotusti kuusnolla teippaamalla itsensä Bio Rexin eduskunnan puolella olevaan aulan valtavaan ikkunaan pää alaspäin. Jos saan toivoa, niin mielelläni näkisin tämän legendaartisen esityksen uusintana tulevassa museossa. Ja erityisesti toivoisin, että Amos Anderson jossain vaiheessa julkistaa panostavansa myös taiteilijoiden työskentelyresursseihin tulevissa näyttelyissä.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri