Heidi Sommar
Yle
"Mainonta tietää millainen on nykyaikainen ihanneihminen, kaunis, viehättävä, raikas, seksikäs, eteenpäin pyrkivä ja pääsevä. Ihmeellisintä on, että tämä kaikki on saatavissa muutamalla markalla." Kuluttajakalenterissa vuodelta 1968 käsiteltiin tuotesuunnittelua ja mainontaa kriittisin silmin.
Puhtauden markkinat -jaksossa tarkastelussa olivat saippuoiden ja pesuainemerkkien loputon kirjo ja tuotelupaukset. Puhtaudesta oli jo 1960-luvulla tullut isoa teollisuutta ja tuotteita markkinoitiin tehokkaasti.
Kilpailu ajoi valmistajia lupailemaan tuotteistaan yhä enemmän:
"Pesuaineet ovat välttämättömyys nykyajan ihmiselle. Jos valmistajia olisi vain yksi, voisimme peseytyä rauhassa, mutta kun heitä on monta, täytyy meidän siinä ohessa harrastaa paljon muuta, onnellisia hiuksia, yhteisiä makuja, merituulien raikkauksia."
Kilpailu ajaa myös jatkuvaan tuotekehitykseen, joka on kuluttajan kannalta hyväkin asia. Vielä pitäisi pystyä tunnistamaan milloin kyseessä on todellinen uutuus ja milloin vain markkinointikikka. Lisänimikkeet "super" tai "extra" komeilevat monen tuotteen kyljessä, vaikkei niiden sisältö ole oleellisesti muuttunut.
Ohjelmassa vieraillaan myös pesuainetehtaalla, jossa lukuisat tuotemerkit lipuvat liukuhihnalla: Omo, Sunil, Suno, Coral, Tell, Koti 100, Tell, Tend, Ritva, Nova. Moni niistä lupaa puhtauden lisäksi myös muuta – astianpesuaine hellii käsiä, pyykinpesuaine tekee pyykistä hohtavan valkoista ja saippua saa ihon tuoksumaan hyvältä.
Tiedämme mitä tahdomme tai ainakin luulemme tietävämme. Myös mainos tietää mitä tahtoo, ja tietää miten saa meidät tahtomaan tiettyjä asioita.
Katugallupissa tavalliset ihmiset kertovat näkemyksiään mainosten lupauksista. Moni suhtautuu niihin varauksella. Eräs nainen kommentoi, että epäilyttävintä on se, kun mainoksissa luvataan rakkautta ja seksiä tiettyä saippuaa tai deodoranttia käyttämällä.
Ohjelmassa haastateltu markkinointipäällikkö on sitä mieltä, että mainoksilla kuluttajia informoidaan tuotteista, joiden olemassaolosta he eivät muuten tietäisi mitään. Kuluttaja saakin usein tietonsa tuotteista mainosten kautta, mutta millaista tietoa se lopulta on? Mainosten informaatioarvo on usein hyvin kyseenalainen ja ne vetoavat enemmän tunteisiin kuin järkeen. Puolueettomia tutkimuksia ja tietoja on usein vaikeasti saatavilla tai niitä ei ole lainkaan.
"Jos saisimme muualta asiallisia tietoja, voisimme jättää mainokset omaan arvoonsa. Ne saisivat rauhassa kilpailla, mikä niistä voisi taata meille kylkiäisiksi eniten ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa."
