Hyppää pääsisältöön

Shamaaneita ja falloksia luolataiteessa

Maailman vanhimmat luolamaalaukset ovat 40 000 vuotta vanhoja. Silminnäkijöitä ei ole enää kertomassa, mitä mystiset tikku-ukot eläinhahmoineen ja suurine falloksineen tarkoittavat.

Tehtiinkö maalaukset tuottamaan metsästysonnea? Olivatko ne klaani- tai toteemimerkkejä? Hedelmällisyyden symboleja? Arjen päivityksiä facebook-seinän tapaan vai uskonnollisia pyhiä symboleja?

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy, teos 2014
Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy, teos 2014 Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy, teos 2014 Kuva: teos metsästäjän hymy

Yksi kiinnostava teoria on se, että erään ranskalaisen luolan eläinhahmot olisi suunniteltu soihdun valossa liikkuvalta näyttäviksi kuviksi. Luola olisi ollut jonkinlainen elokuvateatteri!

Voimme vain arvailla, mitä luolataiteilija ajatteli maalatessaan. Ja ehkä lopullinen vastaus ei olekaan jyrkkä joko-tai.

Kun muualla siirryttiin jo viljelyskulttuuriin, maalattiin Suomessa edelleenkin metsästäjä-keräilijäkulttuurin symboleja kallioon. Suomi laahasikin yli 30 000 tuhatta vuotta luolataiteen kehityksen jäljessä. Esimerkiksi Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalaukset ovat vain noin 6000 vuotta vanhoja.

Suomen kalliotaide sijaitsee hankalien matkojen päässä, vesireittien äärellä. Ja kuten Juusjärvenkin maalaukset, suurin osa on saavutettavissa vain asiantuntevan oppaan kanssa.

Luolataiteilija työssään 40.000 eaa.
Luolataiteilija työssään 40.000 eaa. Luolataiteilija työssään 40.000 eaa. Kuva: Yle / Jenni Stammeier luolataide

Historiallisista romaaneista tunnettu Ulla-Lena Lundberg on myös esihistoriallisen taiteen asiantuntija. Hänen vastikään suomennettu teoksensa Metsästäjän hymy kuvaa matkoja esihistoriallisen taiteen maailmaan. Lundberg, joka on etnologi koulutukseltaan, on matkustanut ympäri maailmaa tutkimassa luolamaalauksia ja pohtien esihistoriallisen ihmisen maailmankuvaa.

Ulla-Lena Lundberg ja Marjut Tervola Juusjärven kalliomaalauksilla
Ulla-Lena Lundberg ja Marjut Tervola Juusjärven kalliomaalauksilla Ulla-Lena Lundberg ja Marjut Tervola Juusjärven kalliomaalauksilla Kuva: Yle / Thomas Hagström juusjärven kalliomaalaukset

Suomen maalausten tulkittiin pitkään tuottaneen metsästysonnea. Mutta 80-luvulla tutkimukseen tuli uusia näkökulmia. Hahmoja, ei enää tulkittu realistisesti, vaan ihmisen ja eläimen sekasikiöitä muistuttavia hahmoja alettiin tulkita shamanistisen maailmankuvan symboleiksi.

Vasemmanpuoleisen hahmon päästä nousee lintu. Oikeanpuolimmaisella hahmolla on käärmeenkaltaiset siksak-jalat.
Vasemmanpuoleisen hahmon päästä nousee lintu. Oikeanpuolimmaisella hahmolla on käärmeenkaltaiset siksak-jalat. Kuva: Yle / Thomas Hagström juusjärven kalliomaalaukset

”Hahmoilla on polvet koukussa, ne siis tanssivat transsissa, ja niillä on kohotetut kädet, joilla tavoitellaan ylistä maailmaa.”

Yhden ukon päästä kasvaa linnunmuotoinen hahmo. Sekin viittaa shamanistiseen yliseen maailmaan.

Yhden hahmon päästä kasvaa lintu
Yhden hahmon päästä kasvaa lintu Yhden hahmon päästä kasvaa lintu Kuva: Yle / Thomas Hagström juusjärven kalliomaalaukset

”Tämän ihmishahmon sisällä on puolestaan hauki. Kala viittaa sitten taas aliseen maailmaan. Ja tällä hahmolla on puolestaan jalkoina siksakkimaiset kuviot, jotka viittaavat käärmeeseen. Ja käärme on miltei kaikkialla maailmassa eläin, joka liikkuu eri todellisuuksien välillä. Myös vaikkapa Afrikassa.”

Kalliomaalaukset sijaitsivat pyhiksi katsotuilla paikoilla. Paikat olivat kulttipaikkoja, mutta voimme vain arvailla, mitä rituaaleissa tapahtui.

”Esimerkiksi talvipäivänseisaus oli käännekohta, jota juhlittiin, sillä ei voitu olla varmoja, nouseeko aurinko pitkän pimenevän kauden jälkeen. Monet juhlista ovat liittyneet hedelmällisyyteen. Joko eläinten tai ihmisten. Mutta siitä, mitä rituaaleissa tapahtui, ei voi tietää.”

Lundberg muistuttaa, että olemme kuin tulevaisuuden arkeologeja, jotka kirkkotaiteen perusteella joutuvat päättelemään, millaista tämän päivän kristinusko on.

Eri aikakausien ja eri mannerten metsästäjä-keräilijäkulttuurit ovat hämmästyttävän yhteneväisiä.

”Koko pohjoisella pallonpuoliskolla, Pohjois-Amerikasta ja Siperiasta lähtien on ollut tämä samankaltainen uskomus kolmijakoisesta maailmasta. Jako yliseen, aliseen ja keskiseen maailmaan.”

Myös esimerkiksi kämmenenjälkiä löytyy kaikkien mantereiden luolataiteesta. Niin Australiasta kuin Suomestakin.

”Me uskomme tänä päivänä elävämme globaalissa maailmassa, mutta myös kivikaudella ihmiset ovat jakaneet samankaltaisen maailmankuvan.”

Suurin osa kalliotaiteesta on vielä löytymättä. Suomesta ei esimerkiksi ole vielä löydetty kalliopiirroksia, jotka ovat Karjalassa ja Ruotsissa yleisiä.

”Jos minä saisin ryhtyä tutkimaan kalliopiirroksia, siirtäisin sivuun kasvustoa sellaisten kallioiden pinnasta, jotka sijaitsevat koskien varsilla. Kaikki Skandinavian tärkeimmät kalliopiirrokset löytyvät joko luolista tai sitten koskien varsilta, sillä kosket olivat energiakeskuksia samalla tavalla kuin ne tänäkin päivänä tuottavat meille energiaa.”

Erityisesti Lundbergiä kiinnostaa kosket Laukaan alueella, jossa sijaitsevat Sarakallion suuret luolamaalaukset ja josta on myös löytynyt jälkiä kivi- ja pronssikauden asutuksesta.

”Minua todella kiinnostaisi tutkia sen alueen koskia, sillä niitä on siellä paljon, ja olen varma, että sieltä löytyy myös kalliopiirroksia.”

Miten erilaisia kivikauden ihmiset sitten olivat?

"Meitä yhdistää sama tunnemaailma ja tarve ilmaista itseämme taiteen keinoin. Mutta olemme kuitenkin todella erilaisia, sillä olemme menettäneet kirjoitustaidon myötä intuitiivisen kykymme. Olemme menettäneet kykymme ymmärtää ympäristöämme."

Lundbergin mukaan kirjoitustaito ja teknologia ovat suurin meitä erottavat tekijät. Tämän päivän ihminen luottaa kirjoitettuun tekstiin.

"Ja se on myös muuttanut maailmankuvaamme ja uskomuksiamme."

”Ajattelen, että heillä on ollut varmasti parempi ote todellisuuteen kuin meillä. Sillä he uskoivat, että se, mitä me näemme, ei ole koko todellisuus. Ja mietin, mitä he ajattelisivat tästä päivästä.”

Katso Ulla-Lena Lundbergin koko haastattelu tästä:

Kommentit
  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri