Hyppää pääsisältöön

Usk(onn)ollinen voi

Antoine Vollon: Motte de Beurre; National Gallery of Art
Antoine Vollon: Motte de Beurre; National Gallery of Art Antoine Vollon: Motte de Beurre; National Gallery of Art Kuva: Wikimedia / National Gallery of Art antoine vollon

Voin historia kietoutuu yllättävän monin paikoin uskontoon ja uskomuksiin. Sillä on oma roolinsa Intialaisessa lääketieteessä. Se löytyy kuvattuna keskiaikaisten kirkonseinien moraliteeteista ja sen uskotaan jopa vaikuttaneen uskonpuhdistuksen syntyyn.

Voi on meille suomalaisille rakas ja tärkeä elintarvike. Terveysvalistajien paasaamisesta huolimatta me emme luovu voin käytöstä. Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät voin syömistä nolona. Se oli pohjoisten barbaarikansojen ruokaa. Nokittelu oliiviöljyä ja voita käyttävien kansojen välillä jatkuu yhä –Silvio Berlusconin ruokakommentit ovat osa pitkää historiallista jatkumoa.

Oliko voin himo syynä uskonpuhdistukseen?

Wenceslaus Hollar:  Martin Luther; muotokuva
Wenceslaus Hollar: Martin Luther Wenceslaus Hollar: Martin Luther; muotokuva Kuva: Wikimedia / Dcoetzee / University of Toronto Wenceslaus Hollar Digital Collection martin luther

Suomesta tuli luterilainen maa, koska me olemme voinsyöjä kansaa! Ehkä tässä lievästi vedetään mutkia suoriksi, mutta jonkinlainen yhteys noilla asioilla tuntuu olevan.

Martti Lutheria alkoi monen muun katolisen kirkon epäkohdan ohella harmittaa se, että voin syöminen oli kielletty paastopäivinä. Erityisesti Lutheria vaivasi kirkon tekopyhyys. Kielletyn voin syömiseen saattoi ostaa erivapauden jos vain maksoi riittävästi aneita.

Martti Luther kirjoitti traktaatissaan vuonna 1520: ”Roomassa tehdään paastoamisesta pilkkaa ja pakotetaan meidät syömään öljyä, jota he itse eivät käyttäisi edes tohveliensa rasvaamiseen. He myyvät meille oikeutta syödä ruokia paastopäivinä, vaikka he itse ovat meiltä sen saman oikeuden ryöstäneet kirkollisilla laeillaan. Heidän mukaansa voin syöminen on suurempi synti kuin valehtelu, rienaus tai haureuteen lankeaminen.”

Maguelonne Toussaint-Samat kertoo kirjassaan The History of Food, että maat, jotka käyttävät ruuanlaitossaan voita, ovat suurelta osin samoja maita, jotka erosivat katolisen kirkon yhteydestä 1500-luvulla.

Kirkastettu voi ja ruuansulatuksen tuli

Cow Ghee by Amul, in 1 Litre can
Cow Ghee by Amul Cow Ghee by Amul, in 1 Litre can Kuva: Wikimedia / Ask27 ghee

Intiassa ja muualla Aasiassa voi on ollut tärkeä osa uskonnollisia rituaaleja. Siellä voi kirkastetaan erottamalla siitä maidon valkuainen, jolloin voi säilyy paremmin.

Ayrveda on intialaista lääketiedettä. Sitä pidetään maailman vanhimpana terveydenhuoltojärjestelmänä Ayrvedan mukaan kirkastettu voi, eli ghee  vahvistaa kehoa, silmiä ja mielen toimintaa. Se parantaa muistia ja edistää pitkäikäisyyttä. Jos gheetä käytetään ruokailun yhteydessä, se lisää agnia eli ruoansulatuksen tulta. 

Para kutsuttiin kirnuajan avuksi

Entisajan suomessa voi oli tärkeä toimeentulon lähde. Kirnuaja saattoi pyytää avukseen yliluonnollisia voimia. Katsomalla toisen kirnua pahalla silmällä voita saattoi estää kirnuuntumasta.

Kuuntele miten pahalta silmältä suojauduttiin:

Voi- ja lypsyonnen varastamiseksi kutsuttiin apuun para. Se oli haltija-olento, eräänlainen tonttu. Para lähetettiin naapuriin varastamaan maitoa tai kermaa. Se saattoi myös livahtaa kirnuun, jolloin kerma ei muuttunut voiksi vaikka kuinka olisi kirnunnut.

Murals of Saint Lawrence Church, Lohja, Finland
Lohjan kirkon asehuoneen holviin maalattu kuva, jossa noita lypsää paran avustamana lehmää. Vieressä toinen nainen kirnuaa voiksi vierellään olleen paran varastamaa maitoa Murals of Saint Lawrence Church, Lohja, Finland Kuva: Wikimedia / Tomisti kirnuaminen

Mikään sympaattinen hiippalakki para ei ollut. Se oli pelottavan näköinen ja voimallinen olento, joka vaati omistajaltaan palveluksia, kunnioitusta ja ruokaa. Kirkonseiniin maalatuissa moraliteeteissa nainen kirnuaa voita varastetusta kermasta. Apuna kirnun äärellä häärää paholaista, jänistä tai jotain muuta eläintä muistuttava hahmo.

Paholaisen riettaat juhlat

Aina ei pelkkä para riittänyt. Noituutta harrastavien emäntien tiedettiin vievän naapurilta varastettua voita lahjaksi paholaiselle. Yleensähän kyse oli tietenkin kateellisten panettelusta, mutta vuonna 1657 Vaasalainen Marketta Pakoinen kertoi itse olleensa mukana tällaisissa menoissa. Noidat olivat lentäneet kotieläimillä riettaisiin juhliin, joissa itse paholainen oli isäntänä.

Kesäkeiton syvin olemus: voi ma 04.07.2016. Yle Radio 1 klo 17.40 uusinta

Kesäkeiton syvin olemus: voi

Kesäkeiton syvin olemus: Santeri Vuosaran resepti Voi 2.0

Krishna as child holding a ball of butter, India, Orissa, c. 1800; bronze; Museum Rietberg, Zurich
Krishna as child holding a ball of butter, India, Orissa, c. 1800 Krishna as child holding a ball of butter, India, Orissa, c. 1800; bronze; Museum Rietberg, Zurich Kuva: Wikimedia / Andreas Praefcke; Museum Rietberg, Zurich bala krishna

LÄHTEET:

Toussaint-Samat Maguelonne: The History of Food. Wiley-Blackwell 2008.
Standage Tom: Ihmiskunnan syötävä historia. Suom. Leena Teirioja. Into 2013.
http://www.glossa.fi/mirator/pdf/Eilola.pdf
http://www.histseura.fi/Jasenlehti/SHS3_03.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ayurveda
http://en.wikipedia.org/wiki/Ghee

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri