Hyppää pääsisältöön

Yksi unohtui suurmiesten 150-vuotisjuhlista

Marjut Tervola poseeraa suurmiesten seurassa
Marjut Tervola poseeraa suurmiesten seurassa Kuva: YLE/Jonni Roos inha

Taidemaalarit Axel Gallén ja Pekka Halonen ja valokuvaaja ja kirjailija I.K. Inha syntyivät samana vuonna kuin Sibelius. Vuosi 1865 oli ankein mahdollinen vuosi syntyä. Suomi oli vajoamassa hirveään nälänhätään. Melkein 100 000 suomalaista kuoli kulkutauteihin.

Sibelius, Gallén, Halonen ja Inha tunsivat toisensa, ja heillä oli paljon yhteistä. Sibeliuksen, Gallénin ja Inhan kotitausta oli taloudellisesti turvatuissa virkamiesperheissä, Halosella oli talonpoikaistausta. Kaikilla oli erämaa-ateljee (Inhalla tosin porukan vaatimattomin, ja sekin vain vähän aikaa), he kaikki hakivat innoitusta Kalevalasta, matkustivat maailmalla ja toivat Suomeen kansainvälisiä vaikutteita.

Sibeliusta ja Inhaa yhdisti musiikkiin kohdistuvan mielenkiinnon lisäksi taipumus melankolisuuteen. Molemmat olivat suorastaan äärimmäisiä luontoromantikkoja. He olivat luokkatovereita Hämeenlinnan lyseosta.

Sibeliusta ja Halosta yhdisti erityinen herkkyyys: Sibelius koki äänet ja värit synesteettisesti ja Halosella oli poikkeuksellisen tarkka värimuisti. Molemmat viettivät varttuneemmat vuotensa Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä. Inhakin suunnitteli muuttavansa Tuusulaan, mutta hänen mielenterveytensä horjahteli vanhemmiten, eikä hanke toteutunut. Halonen kirjoitti Inhalle kirjeitse Halosenniemen rakennuksen etenemisestä, ja erään perimätiedon mukaan Inha olisi antanut vanhoja lasinegatiivejaan Halosen kuistin ikkunoiksi.

Sibeliuksen juhlat ovat tänä vuonna nelikon suurimmat. Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja, pianisti Erkki Korhonen sanoo, ettei juhlien koko ole arvostuksen mitta.

- Ei tietenkään voi arvottaa asiaa tällä tavalla. Tässä vaikuttaa ehkä sekin, että Sibeliuksen juhlavuoden valmistelu aloitettiin aikaisemmin kuin näiden muiden herrojen kohdalla. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa on valmisteltu jo viisi vuotta, hän sanoo.

- Sibeliuksesta tekee tärkeän se, että hän on jo reilusti yli sata vuotta ollut maailmalla kaikkein tunnetuin suomalainen.

Yksi juhlavuoden suurista tapahtumista on Ateneumin Sibelius ja taiteen maailma -näyttely. Intendentti Anna-Maria von Bonsdorff Ateneumista kertoo, miksi Sibelius on niin tärkeä, että hän saa taidemuseon näyttelyssäkin nelikon ykkössijan.

- Halosta ja Gallénia ei juurikaan tunneta Suomen ulkopuolella. Itsellenikin oli suuri yllätys, että Sibeliusta juhlitaan tänä vuonna Etelä-Amerikkaa myöten. Ja hän on edelleen yksi suosituimpia klassisen musiikin säveltäjiä Pohjois-Amerikassa.

Akseli Gallen-Kallelan juhlavuosi on pienempi kuin Sibeliuksen, mutta Gallen-Kallelan museossa on suunniteltu kunnianhimoinen ohjelma koko vuodeksi. Yksi mielenkiintoinen tapahtuma tulee olemaan heinäkuussa järjestettävä taidetatuointipäivä, jolloin nähdään mm. tavallisten ihmisten Akseli Gallen-Kallelan teoksista ihoonsa teettämiä tatuointeja.

Kuvataiteilija Harri Larjosto etsintäkuuluttaa ihmisiä, joilla on jokin taideteos tatuoituna ihoonsa.

- Aivan alustavalla kyselyllä olen jo saanut yli kolmekymmentä kontaktia, joilla on Akseli Gallen-Kallelan teos tatuoituna ihoon.

Pekka Halosen juhlat ovat kaikkein pienimmät. Tapahtumat ovat pieniä ja paikallisia, sijoittuen lähinnä Tuusulan ympäristöön.

Kaverusten yhteisten juhlien ulkopuolelle on sen sijaan jäänyt I.K Inha, huolimatta siitä, että hänen valokuvansa ovat vielä nykyisinkin hyvin tunnettuja.

Ateneumin Anna-Maria von Bonsdorff ei usko sen johtuvan arvostuksen puutteesta.

- Inhan teoksia on nähty viime vuosina paljon eri näyttelyissä. Ehkä näyttelyiden järjestäjät eivät vain ole halunneet tuoda Inhaa esiin tämän juhlavuoden kautta.

- Itse en lähtisi laittamaan näitä herroja minkäänlaiseen arvojärjestykseen.

I.K. Inha -tuntija, kuvataiteilija Ismo Kajander näkee kuitenkin Inhan arvostuksen laahaavan Inhan todellisen arvon perässä. Hän muistuttaa, että Inha jo elinaikanaan oli hieman muiden suurmiesten varjossa.

- Hän oli sitä marginaaliporukkaa. Siksi minullakin on edelleen hänen valokuvansa työpöydälläni.

Kajander viittaa Inhan asemaan valokuvaajana ja toimittajana, joita ei perinteisesti pidetty samalla tavalla neroina kuin esimerkiksi säveltäjiä. Lisäksi Inhan mielenterveysongelmat saattoivat eristää hänet muista ihmisistä jo hänen elinaikanaan.
Kajander näkee Inhan toiminnassa myös periaatteellisuutta: hän ei suostunut mielistelemään valtaapitäviä kuten jotkut toiset.

- Inha ei suostunut suunnittelemaan mitään vallanpitäjien mitaleja.

EDIT: Toisin kuin oheisessa Stradan TV-jutussa väitetään, Inha ei ole jäänyt aivan kokonaan ilman 150-vuotisjuhlia. Inhan synnyinseudulla Virroilla Inhaa muistetaan pitkin vuotta monin tapahtumin. Ohessa linkki Inhan 150-vuotisjuhlavuoden ohjelmaan.

I.K. Inha 150 vuotta

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri