Sairasloman loppu

Puoli vuotta sitten

Viime kesänä Mira leikattiin. Oikean takajalan rengasside oli paksuuntunut ja ärtynyt niin paljon, että ainoa vaihtoehto oli mennä kirurgin veitsen alle. Leikkaus oli meidän viimeinen vaihtoehtomme. Jos se ei onnistuisi, olisi jäähyväisten aika. Muuta ei olisi tehtävissä, koska Mirasta ei olisi pihakoristeeksi. Sen kisaponin luonne ei taipuisi pelkkään oleiluun.

Leikkauksen jälkeen edessä oli kolmen kuukauden kävely ja ensimmäinen kontrolli, jossa nähtiin oliko leikkaus onnistunut ja toipuminen alkanut. Onneksi oli ja saimme luvan liikkua vähän enemmän.

Vihdoin vähän vauhtia

Seuraavat kaksi kuukautta Mira jatkoi yhä kävelyä, välillä selästä ja välillä maasta käsin. Sen lisäksi sillä sai laukata suoria. Kaarteissa leikattu jalka joutuisi liian suurelle rasitukselle. Ensin laukkasimme ihan vain muutaman pitkän sivun maneesissa ja pikku hiljaa muutaman lisää. Siinäpä oli naurussa ja naruissa pitelemistä, kun kuukausitolkulla huilannut poni pääsi nostamaan laukan! Aluksi jalkoja tuntui olevan vatsan alla vähintään kahdeksan, kun se räpelsi eteenpäin. Toistojen kautta poni oppi ymmärtämään, että suoran jälkeen oli aina edessä siirtyminen käyntiin ja oppi jarruttamaan muutamia metrejä ennen.

Leikatun jalan rasitusta lisättiin varovasti. Laukkapäivien jälkeen jalkaa kylmättiin huolella ja käärittiin iltaisin magnettisuojiin. Myös toista takajalkaa hoidettiin samoin, sehän otti yhä vastaan myös osan toipuvan jalan rasituksesta.

Maallikon silmään näytti sitä, että jalka kestää lisääntyneen rasituksen. Välillä se keräsi vähän nestettä jännetupen aluelle, mutta neste oli pehmeää ja lähti kävelyllä tai kylmäyksellä pois.

Viimeinen kontrolli

Kahden kuukauden jälkeen edessä oli totuuden hetki. Kontorollikäynti klinikalla.

Ajomatka Tampereelle oli tuskallinen. Jos uutiset eivät olisi hyviä, kotiin ajettaisiin tyhjällä kopilla. Epätoivon hetkellä ajatus harhaili oudoissa asioissa. Mitä Miran tavaroille tehtäisiin? Pitäisikö ne myydä? Mutta entä harjat? Ei kai niitä voisi kenellekään antaa. Niissähän oli Miran karvoja, ne harjathan olivat Miran!

Lääkärin tutkiessa jalkaa minuutit tuntuivat venyvän tunneiksi. Yritin valmistautua pahimpaan, melkein jo kuulin lohduttomat sanat lääkärin suusta.

"Ponin jalka on parantunut poikkeuksellisen hyvin. Nyt kolmessa kuukudessa kohti normaalia ratsastusta ja kesällä voidaan katsoa sitä hyppäämistä."

Mira palautuu normaaliin käyttöön. Puolen vuoden kävelytys ja kärsivällisyys kannattivat!