Hyppää pääsisältöön

Kulutetaan hyvän omantunnon toivossa?

nukkuva vauva
nukkuva vauva Kuva: stock.xchng / Ivette Ferrero vauva

Lasten syntyminen on parasta bisnestä ikinä! Tuoreille vanhemmille syötetään ajatus, että hyvä vanhemmuus koostuu uusimmista teknisistä vempeleistä, merkkitavaroista ja muotivaatteista.

Kyl-lä, myös vauva ja taaperoikäisillä on muotivaatteita. Vai mistä syystä joka toinen vauva on puettu tähtikuvioiseen vaaleanharmaaseen neulekokopukuun? Miksi äidit käyttävät tunteja metsästäen juuri oikean merkkistä ja kuosista välikausihaalaria internetin uumenista?

Jos potkupuku maksaa kaksikymmentä euroa, olet satsannnut lapseesi hieman enemmän – sinun on oltava hyvä vanhempi, eikö? Kun pulitat vaunuyhdistelmistä yli tuhat euroa, maksamasi summa tiputtelee äitiyden plussapalloja hyvän vanhemmuuden koriin. Minun lapselleni vain uusinta uutta! Katsokaa kuinka tyylikäs lapseni on, katsokaa kuinka hyvä vanhempi olen.

Kun pulitat vaunuyhdistelmistä yli tuhat euroa, maksamasi summa tiputtelee äitiyden plussapalloja hyvän vanhemmuuden koriin.

Jotain mätää vanhemmuuden toteuttamisessa, vai?

Minun lapsuudessani monet vaatteista ja tarvikkeista kiersivät suvuissa ja ystäväpiireissä kymmenenkin vuotta. Meidän aikamme kertakäyttökulttuurin vaatteet ja välineet eivät varmaan edes kestäisi moista. Mutta onko käytetty raha ja vauvaa varten ostetut tarvikkeet hyvän vanhemmuuden mittari? Tarvitseeko kaiken olla aina uutta?

No ei tarvitse. Kurkkaappa facebookin lastenvaate- tai tarvikekirppiksille! Siellä käytettykin vaate vaihtaa omistajaa aivan törkeään hintaan. Koska olemme lastemme suhteen ylivuotavan merkkitietoisia, eivät tavalliset merkittömät peruskäyttövaatteet myy. Etsitään erikoisuuksia ja tavoitellaan taivasta tikettiä-meandia-poppia-reimaa-pompdeluksia-metsolaa-duttia-elleä: jotakin joka saa lapseni näyttämään siltä, että hänestä todella pidetään huolta ja häntä valmennetaan menestyjien maailmaan jo ihan pienestä pitäen.

Eräälläkin kirpparilla käytetyistä, tietyn merkin vaatteista maksetaan käytettynä jopa enemmän kuin uutena. Tämä vain koska vanhemman on pakko saada lapselleen juuri tuo sienikuvioinen potkupuku. Maksoi mitä maksoi. Tarvitsen. Haluan.

"Sinä kysyt mistä onnen löytää, minä kerron sen: mainioilla ostosvainioilla onni asustaa..." lauloi jo Martikaisen Jarkko.

Meidät on jotenkin saatu uskomaan, että lapsi ei voi syntyä maailman ennen kuin kuin kotiin on hankittu rintapumppu, unimonitori, koliikkikeinu, lämpöhuopa, tekninen tuttipullo, viisi erilaista tuttimallia, newbie-ihanuudet ja Ralph Laurenin body.

Paniikki tulevasta elämän mullistuksesta saa meidät varautumaan kuin oravat talveen. Keräämme ympärilemme kaikenlaista tavaraa ilman, että kokemusta siitä, tarvitsenko minä vanhempana tätä tai olisiko tällä käyttöä lapselleni. Aivan kuin syntymän ihmeen jälkeen kaupat olisivat kiinni eikä ulkomaailmaan saisi yhteyttä seuraavaan vuoteen.

Toisaalta me jo jonkin aikaa vanhempana olleet luomme täydellistä perhe-elämää metsästämällä juuri sitä tiettyä täydellistä ulkopukua tai vaunumallia. Ehkä se saa meidät unohtamaan, että vanhemmuus ei ole suorittamista tai hankkimista, vaan läsnäoloa. Se läsnäolo kun on juuri sitä vaikeinta. Silloin kun haluaisi lukea lehteä, kuunnella omia ajatuksiaan ja saada hieman omaa tilaa. On helpompi sanoa, että etsin tässä netistä sopivaa syöttötuolia - ei saa häiritä, kuin että viekää tuo lapsi hetkeksi pois, minä tarvitsen omaa rauhaa. Koska eiväthän äidit sellaista sano!

On helpompi sanoa, että etsin tässä netistä sopivaa syöttötuolia - ei saa häiritä, kuin että viekää tuo lapsi hetkeksi pois, minä tarvitsen omaa rauhaa. Koska eiväthän äidit sellaista sano!

Kulutetaan saavuttaaksemme hyvä omantunto? Kulutetaan varmistaaksemme vielä parempi vanhemmuus? Kulutetaan, jotta todistamme itselle, että olemme varautuneet lapsen tuloon emmekä pelkää sen tuomaa elämän mullistusta?

Kulutamme ja ostelemme, koska arki ei ole täydellistä. Se vaan on, päivä kerrallaan. Ihan. Sitä. Samaa.

Ja sellaisenaan lapsillemme arvokasta. Olivat vaatteet tai vaunut mitkä tahansa.

Kommentit