Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Pirjo – lapsen kuolema ja toisen syöpä

pirjo haastis
pirjo haastis tuhkimotarinoita

Isosta perheestä unelmoinut Pirjo menetti pienen tyttärensä ja syyllisti itseään kuolemasta vuosia.

pirjostailaus
pirjostailaus tuhkimotarinoita

”Mä en voinut uskoa todeksi sitä, että Senja on kuollut. Joka aamu herättyäni ennen hautajaisia, mun oli pakko käydä kappelissa katsomassa ja varmistamassa, että onko hän oikeasti siellä pienessä arkussa.” Lapsen kuolemasta ja sen perään seuranneesta avioerosta selvittyään, hän löysi uuden elämänkumppanin.

Pirjo ei voinut aavistaa, että joutuisi taistelemaan vielä pienen poikansakin elämän puolesta. Vaikeudet vaikuttivat häneen paitsi henkisesti, myös fyysisesti – pahimmillaan Pirjo painoi toistasataa kiloa. Elämän karikot ovat saaneet Pirjon unohtamaan itsensä, uudelleenlöytämisessä auttaa stylisti Outi Broux.

Ohjaus Mape Morottaja.

Seuraa Tuhkimotarinoita Facebookissa

Tuhkimotarinoita Pirjon jakso Areenassa

Tuhkimotarinoita Areenassa

AIHEESEEN LIITTYVIÄ ARTIKKELEITA

Tuhkimotarinoiden Pirjo: "Näin laihdutin 50 kiloa!"

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.