Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Ikuiset radikaalit

Kuvassa Ilkka ja Vappu Taipale toimittaja Anne Flinkkilän kanssa.
Ilkka ja Vappu Taipale kertovat harvinaisessa yhteishaastattelussa elämäntehtävistään. Haastattelijana toimittaja Anne Flinkkilä. Kuvassa Ilkka ja Vappu Taipale toimittaja Anne Flinkkilän kanssa. Kuva: Yle:Harri Hinkka vappu taipale

TV1 perjantaina 6.2.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 7.2. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Kun yli seitsemänkymppisellä pariskunnalla on 50 vuoden yhteinen taival ja elämäntehtävänä maailmanrauha, mielenterveys ja vanhukset, voi vain kysyä, mistä ihmeestä virtaa riittää.

Vappu ja Ilkka Taipale matkustavat tällä hetkellä ympäri maailmaa. He käyvät kertomassa suomalaisista sosiaalisista keksinnöistä.

”Kouluruoka, tasa-arvo, talkoot, äitiyspakkaus ja kunnallinen itsehallinto herättävät kiinnostusta Meksikosta Iraniin asti”, pariskunta kertoo harvinaisessa yhteishaastattelussa.

Patterit rinnakkain

Kun Taipaleen pariskunta on koti-Suomessa, päivä alkaa aina samalla tavalla: ensin kylpytakit päälle, jokeen uimaan, sitten aamupalalle ja palan painikkeeksi pikku snapsi.

Ilon ja vakaavuuden yhdistäminen on keskeistä heidän elämässään. Mistä sitä virtaa sitten tulee?

Ilkka ottaa esimerkin sähkötekniikasta: pattereita voidaan kytkeä sarjaan, jolloin voltit nousevat, mutta kun kytketään rinnan, niin virta nousee – sellaisia ovat Vappu ja Ilkka.

Pariskunnan työnjako on sellainen, että Vappu puhuu vanhusten, naisten ja lasten puolesta, Ilkka taas hoitaa yksinäiset miehet ja köyhälistön.

Sotaorpo ja virkamiesperheen lapsi

Vappu ja Ilkka tapasivat 60-luvun alkupuolella lääketieteellisen tiedekunnan karsintakursseilla, ja rakastuivat. Vappu muistelee, miten Ilkan äiti oli huolissaan poikansa viattomuudesta, sillä Vappu on Ilkkaa peräti kaksi vuotta vanhempi.

Pariskunnan taustat olivat hyvin erilaiset, Vappu oli sotaorpo, vaatimattoman vasemmistolaiskodin kasvatti. Ilkka puolestaan kuului varakkaaseen virkamiessukuun, joka omisti kartanoitakin. Kodin tärkein arvo oli ihmisten kunnioittaminen.

Elämän murjomia auttamaan

Ilkka muistelee haaveilleensa lähetyslääkärin ammatista. Molemmista tuli kuitenkin psykiatreja, sillä kun 1960-luvun maailmanparannus ja radikalismi tempaisi pariskunnan mukaansa, tuntui, että psykiatrian kautta pystyisi parhaiten auttamaan elämän murjomia ihmisiä.

Vielä nykyäänkin Vappu ja Ilkka viihtyvät vankiloissa ja mielisairaaloissa, maailmanmatkoilla vakiokohteita. "Ne ovat yhteiskunnan peili", Ilkka muistuttaa.

Päivähoidosta kova taistelu

Sillä aikaa kun Ilkka osallistui opiskelijaliikkeeseen, joutui kahnauksiin poliisin kanssa ja osoitti mieltään, Vappu hoiti pariskunnan lapsia kotona, kävi töissä ja oli hengessä mukana.

Vapun sydämenasiaksi tuli kunnallisen päivähoidon aikaansaaminen. Hän muistelee, millaista oli ilmoitella pienistä lapsista kaupan ilmoitustaululla ja rukoilla, että joku järkevä ihminen vastaisi ja suostuisi tulemaan.

Kunnallisesta päivähoidosta käytiin kova taistelu ja sitten saatiin aikaan kompromissi päivähoidon ja kotihoidon tuen kanssa. ”Se oli hieno asia”, Vappu muistelee liikuttuneena.

Kiinan armeijan työläispuku

Ilkasta tuli kansanedustaja, mutta Vappu ei ollut ollenkaan innostunut eduskunnasta. Hän oli pettynyt siihen, että vatvottiin menneitä asioita ja jaettiin etupiirejä.

llkka virnistelee, että pukeutua sai sentään kuten halusi: Vappu oli ommellut ruskean haalarin ja arkiasuna oli myös Kiinan armeijan työläispuku. Vapustakin tuli toki myöhemmin ministeri vähäksi aikaa, ja myös Ilkka lähti tauon jälkeen uudelleen politiikkaan.

Politiikka – tahdon ei näytön asia

Tämän päivän politiikkaa Vappu ja Ilkka katsovat jo kulisseista ja ihmettelevät politiikan byrokratisoitumista.

"Vaaditaan, että päätösten pitää perustua näyttöön. Meillä ei olisi tasa-arvoa, päivähoitoa tai isyyslomaa, jos olisi näyttöä vaadittu. Politiikkaa on tahdon, ei näytön asia”, Vappu painottaa.

llkka sanoo, että aikoinaan vangit ja mielisairaat äänestivät hänet eduskuntaan. Hän vieroksuu maailmanparantajan sädekehää ja muistelee, että paras palaute on tullut puistossa istuvilta juopottelevilta miehiltä. He huusivat ohikulkevalle Ilkalle: ”Hei, me edustetaan sua täällä puistossa!"

Rauhan pitkä tie

Sekä Vappu että Ilkka kuuluvat Lääkärit ydinsotaa vastaan -liikkeeseen ja jaksavat uskoa maailmanrauhaan, vaikka sapeleita kalistellaankin joka puolella.

”Lääkärinä ei voi olla kuin ydinaseita vastaan”, Vappu sanoo.

Ilkka puhuu seitsemän sukupolven työstä, ja näkee toivon pilkahduksia etenkin nuoren sukupolven asenteissa. "Pitää vain hyväksyä hitaus ja pitkäjänteisyys, Gandhin sanoin: ei ole tietä rauhaan, rauha on tie."

Suomessa yksinäisten köyhyys Bulgarian tasoa

Taipaleet haluavat muistuttaa yksinasuvien ihmisten asioista. Kaikki yksinasuvat eivät ole vauhdikkaita citysinkkuja.

Vanhat naiset ja yksinäiset miehet ovat suurin ryhmä ja näiden yksinasuvien köyhyys on meillä miltei Bulgarian tasoa, Euroopan huonoimpia siis.

Yksinasuvat unohdetaan helposti ja silloin syrjäytymisen tie on alullaan.

Vanhoilla kaikki elämän kerrokset

Kun puhutaan osallisuudesta, Vappu haluaa muistuttaa varsinkin vanhoja ihmisiä siitä, että vanhat eivät ole kestävyysvaje, vaan kestävyystae. "Me olemme voimavara", Vappu julistaa.

Vappu puhuu elämän kerroksellisuudesta, vanhoja ihmisiä pidetään usein harmaana massana ja se on hirveä virhe, koska vanhoissahan on kaikki elämän kerrokset.

”Minussa on se pikkutyttö Vaasassa, ruuhkavuosien äiti, lääkäri ja isoäiti nyt tässä iässä”, Vappu sanoo.

Maailmaa kiertäessään he ovat nähneet monenlaista vanhuutta ja surevat sitä, että kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan on murenemassa esimerkiksi Japanissa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Vanhukset ja lapset jäävät myös ensimmäisinä konfliktien ja katastrofien jalkoihin. Toisaalta, Taipaleet kertovat, että heidän ikäänsä ei kummastella, asiantuntijat saavat olla myös harmaahapsia.

Suuri luopuminen

Ilkka on karsinut kirjastoaan, ettei jälkipolville jäisi liikaa roinaa. Vapun suurin luopuminen on äidin kuolema, hän kertoo ohjelmassa herkästi, miten saattohoiti oman äitinsä.

Luopumisesta puhuessaan Vappu sanoo – anoppinsa sanoin – että vanhentuessaan ihmistä riisutaan.

”Luovutaan nuoruudesta, hehkeästä ihosta, nopeudesta, läheisistä, terveydestä. Luopuminen tulee niin arjessa kuin juhlassa ja se on hyväksyttävä, että näin se elämä menee”, Vappu kiteyttää.

Kommentit