Hyppää pääsisältöön

Ainon blogi 12.1.

Boligisti Aino Venna ohjelmassa Parasta aikaa
Boligisti Aino Venna ohjelmassa Parasta aikaa Kuva: Emmi Jormalainen parasta aikaa

Merimiehet ja meri ovat innoittaneet ihmisiä lauluihin ja sävellyksiin aina. Voi kaukokaipuu, rannalle jäävän ikävä ja rannikkokaupunkien nuorten sällien haaveet. "Kerro mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat” kysyi Badding.

Merimiehet toimivat kauan ennen globaalia tietoverkkoa musiikin sanansaattajina ja
yhdistivät eri mantereita musiikilla. Laivojen mukana valtameriä ylittivät
soittotaitoisten merimiesten mukana niin tangot kuin rumbatkin. Ensin vuosisatoja
lauluina ja maailman, sekä tekniikan muuttuessa levyjen muodossa.

Toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin tuli Marshall-avustuksien myötä jazzia,
bluesia, kantria sekä tietenkin rock and rollia. Muun muassa The Beatles yhtyeen
jäsenet kävivät ostamassa läjittäin näitä Amerikasta tuotuja levyja. Kuten hyvään
tarinaan kuuluu, vuosia myöhemmin merimiehet salakuljettivat samaisen Liverpoolais-
nelikon levyjä Neuvostoliittoon.

Ainon blogikuvitusta 12.1.
Ainon blogikuvitusta 12.1. Kuva: Emmi Jormalainen parasta aikaa

Rantaviivan kadotessa horisonttiin säännöt muuttuvat. Musiikki ei ole poikkeus tähän,
kertoo matruusi Mikko Saari. Kun maissa musiikki on taidetta tai viihdettä, laivalla se
on harhautus tai pakomatka. Mikä tahansa musiikki kelpaa, kunhan se ei nostata
suoranaista raivoa. Pidemmillä laivareissuilla mukana on sitä mitä laivaan on itse
tuonut mukaan lukien satunnaisesti kuuluvia radiokanavia “Luoja ties mistä” jatkaa
Pohjanmereltä tavoittu matruusi. Aina asiaan ei voi vaikuttaa itse mikäli paikalla on
joku, jolla on “enemmän kultaa olkapäillä”. Kuulema ensimmäinen tunti filippiiniläistä
huumori-elektromusiikkia vielä menee, mutta neljännen tunnin loppupuolella, no
voitte itse päätellä.

Saaren mukaan fiksumpi pitää huolen siitä, että hänellä on jonkinlainen musiikkisoitin
täynnä jo hyväksi havaittuja levyjä, sekä joitain uutuuksia joihin voi tutustua
tarkemmin viikkojen kuluessa. Ennen vanhaan saatettiin maissa äänittää kodin
vinyyleitä vaikkapa Grundigin kelanauhrille, jota laivan tärinä haittasi vähemmän kuin
kokonsakin puolesta hankalaa levysoitinta. Tosin muuan 60-luvun merenkulkija
muisteli patterikäyttöistä, sivusta ladattavaa single-levyjä soittavaa amerikan
ihmeettä, jonka kertoo soineen joka asennossa. Ja tietenkin 70- ja80-luvulla c-
kasettisoittimet olivat arkinen näky laivassa.

Tänä päivänä itse levyjä valitessa täytyy huomioida myös taustameteli, nykyaikainen
laiva ei nimittäin ole koskaan hiljaa. Pääkone resonoi rakenteissa ja eri materiaalit
natisevat ja kirskuvat hangatessaan toisiaan vasten rasituksen alla. Ulkopuolelta tuuli
ja aallot luovat oman äänimaisemansa. Suuret vasta-aallot kuulostavat kaukaisilta
räjähdyksiltä murskautuessaan keulaa vasten. Matruusin maissa suosima Pink Floyd ei
toimi laivaolosuhteissa. Sen sijaan energisempi musiikki pelittää koekuuntelussa
hyvin. Jos levyä ei kerta toisensa jälkeen ohita sen pyöriessä toisten, jo hyväksi
havaittujen levyjen joukossa, se todennäköisesti tulee kestämään pitkääkin kuuntelua.

Matruusin hyvin itsenäiseen työnkuvaan kuuluu toisinaan paljon odottelua ja usein
lähes tuntemattoman henkilön kanssa istumista melkein pimeässä. Erityisesti tuollon
musiikki on hyvä hämäys.

Saari pitää merimieslauluista ja kirjoittaa niitä itsekin. Seilorilaulujen oma suosikki on selvä kuin pläkki. Se on kirotuista satamista kirotuin, “Amsterdam”. Seuraavan Jaques Brellin tulkinnan myötä lähetämme terveiset Pohjanmerelle ja toivotamme kaikille merimiehille ja -naisille turvallista kotimatkaa.


Jacques Brel - Amsterdam (Youtube)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua