Hyppää pääsisältöön

Hannu Väisänen: "Minusta on tullut luonnon tarkkailija ja luontokuvaaja."

Hannu Väisänen on innsotunut japanilaisesta kulttuurista.
Hannu Väisänen on innsotunut japanilaisesta kulttuurista. Kuva: Hannu Väisänen hannu väisänen

Kirja-Finlandialla palkittu kirjailija/taidemaalari Hannu Väisänen asuu ja työskentelee Ranskassa. Strada kävi kuvaamassa Hannu Väisäsen elämää Souillacin kaupungissa Lounais-Ranskassa.

Hannu Väisäseltä ilmestyy maaliskuussa uusi kirja Piisamiturkki ja muita kertomuksia. Se on aivan erilainen kuin Väisäsen kaikki edelliset teokset. Siinä on 12 eri kertomusta. «Ei ole enää kyse Anterosta ja Anteron seikkailuista ympäri maailmaa, vaan tällä kertaa outous, ihmisten hyväksikäyttö tai raakuus matkustelee ympäri maailmaa. Se on kirja merkillisistä ihmisistä, joita olen tavannut eri puolilla maailmaa matkustaessani», kertoo Hannu Väisänen.

Hannu Väisänen on muutaman vuoden ajan käsitellyt grafiikkatöissään jokia, joita hän valokuvaa kaikkialla maailmassa. Pystysuuntaan käännetyt kuvat ovat kuin taianomaisia maalauksia. «Viime aikoina minusta on tullut tavallaan maisemamaalari, koska maalaan luonnosta kumpuavia aiheita. En olisi ikinä uskonut että suhteestani luontoon tulee niin läheinen. Minusta on tullut luonnon tarkkailija ja luontokuvaaja. Joista tuli yllättäen pari vuotta sitten suoranainen lähde maalauksille. Minulla on uusi sarja jonka nimi on ”Pystyyn nostetut joet ”. Siirrän siinä joen kulun pystyyn normaalista vaakatasosta. Pystyasennossa painovoimalait muuttuvat kokonaan toisenlaisiksi ja kuva kiinnostavammaksi ja yllättävämmäksi. Valokuva saattaa olla itsenäinen taideteos sinänsä, mutta se saattaa myös johdatella pensseliä maalatessa ihan uudella tavalla. Tavalla, jota en kenties ilman kameran linssiä olisi tullut koskaan ajatelleeksi omassa maalaustyössäni », hän selittää.

Hannu Väisäsen teos Revitty kimono
Hannu Väisäsen teos Revitty kimono Kuva: Hannu Väisänen hannu väisänen

Muutama vuosi sitten Väisänen ammensi Kalevala-kuvitukseensa innoitusta Afrikasta. Taiteilijan uusin intohimo on Japani. «Kuvataiteilijan ja kirjailijan kannalta Japani on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi. En tiedä missä muualla maailmassa olisin kokenut sellaista luontoyhteyttä kuin esimerkiksi Kumanossa Japanissa kuvatessani vesiputouksia, kuumia lähteitä ja veden käyttöä temppeleissä. Viime matkallani vesi oli keskeinen teema ja vesi tuli vastaan joka paikassa…», paljastaa taiteilija.

Väisänen on asunut Ranskassa vuodesta -89. Osan ajasta hän asuu Pariisissa, osan pienessä Souillacin kaupungissa Lounais-Ranskassa. «Jollain tapaa oli minun oma valintani lähteä kauas Pariisista ja olla sen verran eristyksissä, että pystyn keskittymään työhöni eli maalaamiseen ja kirjoittamiseen. Lisäksi olen viehtynyt näihin maisemiin ja täkäläisiin kuumiin kesiin. Olen tuntematon täällä. Harva täällä tietää mitään työstäni. Se suo minulle entistä enemmän vapautta», hän kertoo.

Hannu Väisäsen teos
Hannu Väisäsen teos Kuva: Hannu Väisänen hannu väisänen

Vuoden 2007 Finlandia-palkinnolla oli suuri vaikutus Väisäsen työhön. «Onhan palkinto tapaa etuoikeuskin. Mutta ei, pikemminkin se on haaste. Se on valtava haaste, jonka koen taakkana harteillani, koska aina pitäisi jaksaa ylittää itsensä, pyrkiä parempaan», hän ilmoittaa.

Minusta ei olisi ikinä tullut tällainen taidemaalari eikä tällainen kirjailija, jos olisin jäänyt Suomeen. Ranska maisemineen ja auringonvaloineen antoivat minun kasvaa taiteilijaksi, joka nyt olen. Kyse on myös etäisyydestä.

Samana vuonna hänelle myönnettiin Taiteen valtionpalkinto. Olisiko ura ollut samanlainen, jos hän olisi jäänyt Suomeen? «Minusta ei olisi ikinä tullut tällainen taidemaalari eikä tällainen kirjailija, jos olisin jäänyt Suomeen. Ranska maisemineen ja auringonvaloineen antoivat minun kasvaa taiteilijaksi, joka nyt olen. Kyse on myös etäisyydestä. Oivalsin heti Kalevala-hankkeen alussa, ettei sen kuvittamista varten kannata suunnata Suomeen. Piti pysyä Ranskassa. Etäisyys auttoi onnistumaan. Siten näin, ettei Kalevala ole vain kansallinen vaan kansainvälinen eepos. Se avaa näkymiä muihinkin kulttuureihin. Kolme ensimmäistä kirjaani olivat Vanikan palat, Toiset kengät sekä Kuperat ja koverat. Niissä pysytään Suomessa, lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa Oulussa. En olisi mitenkään voinut kirjoittaa niitä Suomessa. Ei minun tarvitse nähdä maisemia, rakennuksia, torneja eikä jokea, jossa opin uimaan. Paljon tärkeämpää on laajentaa kaikki ne muistonmuruset, joita minulla on yhä mielessäni, ja luoda muistoista oma maailmansa, eräänlainen "manga"», selittää taiteilija.

Eniten minulta kysytään, onko kaikki se totta, mitä romaaneissani kirjoitan. On jopa naurettavaa kysyä, oliko lapsuuteni niin surullinen. Onneksi en syntynyt ruhtinaaksi! En voi sanoa, että onneksi olimme niin köyhiä.

Finlandia-palkinnon jälkeen Väisänen on kokenut olevansa kuin sätkynukke. Hänestä on huvittavaa, että suomalaiset toimittajat kysyvät häneltä aina samoista asioista. «Aina sai olla vastaamassa samoihin kysymyksiin, mutta ei se minua haitannut, se oli kuin laulamista. Melodia oli tuttu, ja yritin vain laulaa niin hyvin kuin suinkin. Eniten minulta kysytään, onko kaikki se totta, mitä romaaneissani kirjoitan. On jopa naurettavaa kysyä, oliko lapsuuteni niin surullinen. Onneksi en syntynyt ruhtinaaksi! En voi sanoa, että onneksi olimme niin köyhiä. Emmekä me niin köyhiä olleet, isäni oli sentään palkkatöissä. Mutta onneksi sain äitipuolia, kun isä oli viidesti naimisissa. Kuinkahan monta kertaa olen ollut Suomessa kirjastoissa kertomassa omista kokemuksistani ja kirjoistani... Minulta kysytään aina, paljonko niissä on totta ja paljonko keksittyä. Ranskaksi on sellainen hyvin osuva sananparsi. Liiat todisteet tukahduttavat totuuden», kertoo Hannu Väisänen.

Teksti : Marc Helfer

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.