Hyppää pääsisältöön

Suomen 20 kiinnostavinta luolaa kartalla

Perhe retkeilee Turun Pirunpesällä
Luolaretkellä Turun Pirunpesällä Perhe retkeilee Turun Pirunpesällä Kuva: Tuomo Kesäläinen luolat,Luonto-Suomi.

Suomessa on yli tuhat luolaa, ja kaikkia ei ole vielä edes löydetty. Katso löytyykö lähiseudultasi mielenkiintoinen luola, jonne voisit mennä retkelle.

Kohteet eri puolilta Suomea on valinnut luontomatkailuopas ja kymmenisen vuotta Suomen luolia tutkinut Tuomo Kesäläinen, joka yhdessä geologi Aimo Kejosen kanssa pitää yllä listaa Suomen luolista. Tällä hetkellä tarkastettuna on yli 1000 luolaa. Lisäksi tutkimista odottavat sadat kohteet, joista on tullut vinkki.

Jos epäilet löytäneesi uuden luolan, voit ilmoittaa löydöstäsi Kesäläisen ylläpitämän Luolamiehen blogin kautta.

Lue myös Tuomo Kesäläisen vinkit talviseen luolaretkeilyyn ja katso, millaisia kiehtovia tarinoita Tuomon suosikkiluoliin liittyy. Ne on merkitty oheiselle kartalle punaisella värillä.

Kohteet eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

Djupviksgrottan, Geta
Djupviksgrottan on Getavuoren suosituin nähtävyys ja Ahvenanmaan tunnetuin turistiluola. Luola on tilava ja avara, huonemaiseksi laajentunut rako saarelle ominaisessa punahehkuisessa rapakivigraniitissa. Luolalle johtaa maastoon merkattu luontopolku. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Löfvingsgrottan, Geta
Djupviksgrottanille johtavan polun varrella oleva, lähes 30 metriä pitkä luolasto, joka on saanut nimensä luolassa Isovihan aikana piileskelleen sissipäällikkö Tapani Löfvingin mukaan. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Trollkyrkan, Jomala
Trollkyrkan on suuri, kaksikerroksinen luolasto luontopolun varrella. Luola on toiminut noitien kokouspaikkana sekä Isovihan aikaisena pakoluolana. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Klockarbergenin luolasto, Nauvo
Lähes 40 metriä pitkä luolasto aivan Nauvon kirkonkylän tuntumassa. Tarkempi kartta.

Luolavuoren luola, Turku
Turun keskustan tuntumassa, Luolavuoren kaupunginosassa sijaitseva 45 metriä pitkä luola, on todella pimeä ja luolamainen. Yksi Suomen parhaita luolakohteita. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Hautvuoren luolat, Laitila
Hautvuori on muinainen linnavuori, alueen luolista on löydetty pronssikautista keramiikkaa. Neljän suuren luolan kokonaisuus, luolien yhteispituus on yli 100 metriä. Suomen monipuolisimpia luola-alueita. Paikalle johtaa luontopolku. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Lyttylän Pirunpesä, Pori
Pirunpesä on suurten siirtolohkareiden ja niiden keskellä olevan, runsaat 10 m korkean kalliotapin rikkoutuessa syntynyt louhikko, jonka alle on muodostunut yli 70 metriä pitkä luolasto. Pirunpesä on Isovihan, Pikkuvihan, Suomen sodan 1808–1809 ja vuoden 1918 sotapakolaisten piilopaikka. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Sikarounikot, Merikarvia
Sikarounikot on graniittikallion suojasivulle, särkyneen kallion laajenneisiin rakoihin syntynyt luolaryhmä, jossa on useita pitkiä luolia ja onkaloita. Tarkempi kartta.

Susiluola, Kristiinankaupunki
Susiluola on Suomen tutkituin ja kiistellyin luola. Luolaa pidetään vanhimpana tunnettuna ihmisten asuinpaikka Pohjois-Euroopassa, luolassa elänyt ihminen olisi todennäköisesti ollut neanderthalinihminen. Luolan pinta-ala on lähes 500 neliömetriä. (Luolan suuaukko on suljettu portilla arkeologisten tutkimusten vuoksi, eikä sinne ole vapaata pääsyä!) Tarkempi kartta ja tietoa Susiluolasta.

Pyhävuoren luolat, Alajärvi
Hyvin erikoinen, 15 metriä pitkä luola muinaisen uhripaikan, Pyhävuoren laella. Luolan viereen rakentamassaan kivimajassa asui kesäisin elämänsä viimeiset vuosikymmenet erakko Jaakko Reipakka (1855-1932), joka käytti luolaa saunanaan. Luolan yläpuolisessa jyrkänteessä on pahasti turmeltunut kalliomaalaus. Luontopolun kohde. Tarkempi kartta.

Torholan luola, Lohja
Torholan luola on Suomen suurin ja tunnetuin kalkkikiviluola. Näin syntyneet luolat ovat Suomessa melko harvinaisia. Luolan pituus on yli 30 metriä, yhteensä käytäviä on lähes 100 metriä. Luolalle johtaa merkattu polku. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Högbergetin luola, Kirkkonummi
Subglasiaalisten jäätikön sulamisvesien muovaama ja väljentämä, 7 metriä pitkä pystyrako graniittikallion suojasivulla. Luola on ainutlaatuinen koko Suomessa. Onkalossa on kauniisti hioutuneet seinät, poikkileikkaukseltaan luola on sipulimainen. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Bombergsgrottan, Loviisa
Todella pimeä, 23 metriä pitkä tunneli, pienen jyrkänteen juurella, talvisin luolassa on runsaasti jäätä ja keväisin se tulvii pahasti. Tarinoiden mukaan luolasta johtaa käytäviä useiden kymmenien metrien, jopa kilometrin päähän suuaukosta. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Ohtolan Pirukallion luola, Kangasala
Kohde on 13 metriä pitkä, huoneita ja käytäviä käsittävä rakoluola. Luolan etuhuoneen lattialla on vajaa 0,5 m Ancylusjärveen kerrostunutta savea. Tarkempi kartta.

Lullinvuoren luola, Jyväskylä
Näyttävä ja kiehtova, noin 32 metriä pitkä rakoluola, joka on syntynyt pystyraon avautuessa. Luolan on suureksi osaksi vain 0,5-1 m korkea, mutta sen keskiosassa on 2-3,5 m korkea ”galleria”. Luolan katossa on paikkoja, joissa selvä romahdusvaara! Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Kommelinluolat, Mikkeli
Massiivisesta suuaukosta ja ahtaammista tunneleista koostuva n. 15 metriä pitkä luola, joka on paikallinen nähtävyys ja retkeilypaikka. Tarinan mukaan luolassa asuu piruja tai haltioita, joista tunnetuin on Kommelin ukko. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Kolin Pirunkirkko ja Repouuron luola, Lieksa
34 metriä pitkä Pirunkirkko, Kolin matkailukeskuksen eteläpuolella, lukeutuu Suomen tunnetuimpiin luoliin. Se on tarinoiden mukaan pirujen asuinpaikka, jossa tietäjät kokoontuivat, ja jonne lienee viety myös uhreja. Pirunkirkon läheisyydessä sijaitseva Repouuron luola on 128 metrin mitallaan Suomen pisin luola. Luolat ovat Kolin kansallispuiston huomattavimpia nähtävyyksiä. Tarkempi kartta.

Halosen uuni, Kuusamo
Halosen uuni poikkeaa monista muista Suomen luolista, se on yhtenäinen, noin 15 metriä pitkä tunneli rapautuneessa kalliossa. Luola sai nimensä siinä asuneen erakon, Ahma-Halosen, mukaan. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Otsavaaran luola, Kemijärvi
Otsavaaran luolaa pidettiin sen löytymisen aikaan Suomen pisimpänä luolana. Se on hyvin haastavassa paikassa sijaitseva tektoninen rakoluola, jolla on pituutta yli 30 metriä. Tietäjä käytti tarinan mukaan luolaa kirkkonaan noin 300–400 vuota sitten. Tarkempi kartta.

Karhunpesäkivi, Inari
Inarin Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, eli ontoksi rapautunut lohkare. Kammion kattoa peittää kauttaaltaan tafoneille ominainen, hunajakennomainen pinta, joka tekee siitä yhden Suomen kauneimmista luolista. Onkalo sai nimensä talviunta nukkuneesta karhusta ja lumimyrskyltä suojautuneesta lappalaisesta, jotka viettivät luolassa yön yhdessä. Vanhojen tarinoiden mukaan, luola on myös porovarkaiden käyttämä vuota- ja lihakätkö. Tarkempi kartta ja retkikuvaus.

Testaa tietosi Suomen luolista!

Artikkeli asiatarkastettu ja päivitetty 28.4.2018/Tiina Jensen

Kommentit
  • Miksi ahven kellertää ja jää vihertää?

    Luontoillan kuulijoiden kuvalliset kysymykset.

    Miten ahvenesta tuli kultaisen kellertävä? Entä mihin ilmiöön retkiluistelija törmäsi, kun näki Pernajanlahden jäällä kilometreittäin vihreää halkeamaa? Luontoillassa pohditaan tällä kertaa muun muassa kuulijoiden lähettämien kuvien erikoisen värisiä luonnonilmiöitä.

  • Lumivyöryä ei voi täysin ennustaa, mutta vaaraa voi ennakoida

    Lumivyöryn laukeamisen syyt ja seuraukset.

    Lumipeitteen vyöryherkkyys riippuu maastosta ja sääoloista. Jyrkkä rinne ja paljon lunta, kevätauringon paahde tai kova tuuli – lumipeitteen ja lumen koostumus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei hallitse kaikkea, mutta vyöryvaaraa voidaan tutkia ja ennakoida.

  • Nuori aktivisti jalosti ilmastoahdistuksen toiminnaksi – Laura Kolehmainen ja tuhannet muut vaativat päättäjiltä pikaista ryhtiliikettä

    Laura Kolehmainen päätti yksin aloittaa ilmastokampanjoinnin

    Kun karua kieltä puhunut ilmastoraportti julkaistin viime vuoden lopulla, Laura Kolehmainen päätti toimia. Hän aloitti yksin ilmastokampanjan, jolla yritetään herättää päättäjiä toimimaan. Nyt kampanjaan on liittynyt suuri joukko ihmisiä ja vetoomuksen ovat jo tuhannet allekirjoittaneet. Kolehmainen toivoo, että kampanja poistaa ilmastoahdistusta ja antaa ihmisille tunteen siitä, että asioille voi vielä tehdä jotain.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Miksi ahven kellertää ja jää vihertää?

    Luontoillan kuulijoiden kuvalliset kysymykset.

    Miten ahvenesta tuli kultaisen kellertävä? Entä mihin ilmiöön retkiluistelija törmäsi, kun näki Pernajanlahden jäällä kilometreittäin vihreää halkeamaa? Luontoillassa pohditaan tällä kertaa muun muassa kuulijoiden lähettämien kuvien erikoisen värisiä luonnonilmiöitä.

  • Nuori aktivisti jalosti ilmastoahdistuksen toiminnaksi – Laura Kolehmainen ja tuhannet muut vaativat päättäjiltä pikaista ryhtiliikettä

    Laura Kolehmainen päätti yksin aloittaa ilmastokampanjoinnin

    Kun karua kieltä puhunut ilmastoraportti julkaistin viime vuoden lopulla, Laura Kolehmainen päätti toimia. Hän aloitti yksin ilmastokampanjan, jolla yritetään herättää päättäjiä toimimaan. Nyt kampanjaan on liittynyt suuri joukko ihmisiä ja vetoomuksen ovat jo tuhannet allekirjoittaneet. Kolehmainen toivoo, että kampanja poistaa ilmastoahdistusta ja antaa ihmisille tunteen siitä, että asioille voi vielä tehdä jotain.

  • Avara luonto keväällä 2019

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2019. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Linnuilla on uskomattomia konsteja talven kylmyyden selättämiseen

    Zombietila ja vettä eristävä öljy, näin selvitään talvesta

    Tiesitkö, että pikkulinnut menevät kovilla pakkasilla zombie -tilaan ja linnut katoavat talviöinä? Suomen jäätävä talvi pakottaa linnut keksimään mitä ihmeellisempiä keinoja täällä pärjäämiseen. Onneksi talven Suomessa sinnitellyttä odottaa keväällä suuri palkinto.

  • Koristele pönttösi rauhassa - linnuille kelpaa pönttö kuin pönttö

    Sileät sisäseinät eivät haittaa pikkulinnun pöntössä

    Lintu ei koristeltua pönttöä tarvitse, mutta ei siitä ole linnulle haittaakaan. Varsinkin kun pitää huolen siitä, ettei pöntössä ole mitään mihin lintu voi jäädä kiinni. Pikkulintujen pöntöissä sileät sisäpinnat eivät ole ongelma. Poikaset lentävät itse pöntöstä ulos.