Puisevat esitykset ovat muokanneet ranskalaisen hovibarokin brändiä kehnoon suuntaan. Luulemme esimerkiksi Couperiniä ulkokultaiseksi, tylsäksi ja hienostelevaksi, koska saksalais-italialainen periodiperinne ei ole tavoittanut hänen musiikkinsa syvyyttä. Onneksi Gli Incogniti -yhtyeen uutuuslevy todistaa, että hyvin soitettuna Couperin on henkevää ja sielukasta musiikkia, joka menee nykykuulijankin sydämeen mutkittelematta.
Harmonia Mundi -yhtiön julkaiseman levyn synnyttämään Couperin-mielikuvaan vaikuttaa paljolti ohjelmisto. Levyn keskiössä ovat otsikonkin mukaan apoteoosit, eli Couperinin kunnianosoitukset toisten säveltäjien muistolle. Lully ja Corelli, Ranska ja Italia, olivat Couperinin sydäntä lähellä, ja innoittivat hänet ilmaisuvoimaiseen, henkilökohtaiseen ja surumielisen vilpittömään musiikkiin. Molemmille sävelletyt apoteoosit ovat oopperamaista, lähes juonellista musiikkia, jossa Italian ja Ranskan musiikkiperinteet keskustelevat avoimesti ja yhteisymmärryksessä.
Gli Incogniti esiintyy täysbarokin peruskokoonpanossa: kaksi viulua ja kolmehenkiseksi laajentuva continuo. Yhtyeen hurmaava sointi perustuu viulujen meheviin, dynaamisiin linjoihin, joita continuo värittää tavanomaista rikkaammin. Esimerkiksi La Sultane -sonaatti muuttuu sointimagiaksi, kun viulujen duo vaihtuukin kahden gamban herkänpehmeäksi duoksi. Myös cembalon äänikertoja yhtye käyttää varsin rohkeasti.
Tärkeintä on silti jonkinlainen läpi eletyn, inhimillisen kokemuksen henki, joka läpäisee koko levyn. Kirjo ulottuu syvistä murheen alhoista aina äkkivääriin sointi-iloitteluihin, ja kaiken Gli Incogniti muotoilee vailla hienostelua, sydämellisesti, niin että 2010-luvun kuulija lähes hämmästyy tempautuessaan mukaan.
Francois Couperin: La superbe; Apothéose de Lully: Le Parnasse, ou Lápothéose de Corelli; La Sultane. - Gli Incogniti. (Harmonia Mundi, HMC 902193)
Kuuntele Uudet levyt 30.1.2015, toimittajana Kare Eskola.
