Hyppää pääsisältöön

Hampaat – hoidettiin niitä ennenkin

Kuumaa tulitikkua työnnetään ikeniin.
Kuumaa tulitikkua työnnetään ikeniin. Kuva: Yle, Akuutti hampaidenhoito

Hammashoidon menetelmissä on taivallettu pitkä polku aina kuparipannun kyljestä otetusta vaskenhomeesta tämän päivän innovatiivisiin biomateriaaleihin. Ihmiskunta on aina kärsinyt hammasvaivoista ja hammastauteja on aina myös hoidettu. Tosin nykymittapuulla arvioiden joskus kovin leväperäisesti ja rajuinkin menetelmin.

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari – kaikilla näillä oli aikoinaan näppinsä hammassärkyisen lähimmäisen suussa. Pappi ja lukkari auttoivat jo virkansa puolesta ja kyläseppä tarjosi vetoapuaan kipeän hampaan poistamisessa.

Kotikonstit olivat monet. Yrteillä, iilimadoilla, tervalla kuuman sukkapuikon päässä, kamferitipoilla, piipun ’ihvillä’, tupakansavulla, lipeäkivellä, kuusenpihkalla, vaskenhomeella kuparipannun kyljestä, veren iskennällä ja monin nokkelin keinoin hoidettiin juilivia hampaita.

Kylän parantaja saattoi porata reiän puuhun, ottaa tikulla kipeän hampaan ikenestä verta lastulle ja sulkea sen, ja samalla hammassäryn, tapilla puun sisuksiin. Karhunlanka tai pikeämätön suutarinlanka kierrettiin särkevän hampaan ympäri ja langanpää kiinnitettiin oven ripaan. Ovi kiskaistiin auki ja kipuileva hammas oli tiessään.

Pora lauloi kuin Singer

Suomalainen hammaslääketiede otti ensiaskeliaan 1800-luvulla. Hammaslääkärit pitivät tavallisesti praktiikkaa kotonaan. Asunnon privaattipuolelta saatettiin kutsua hätiin oma jälkikasvukin polkemaan jalkaporaa kuten Singeriä.

Hammaslääkäreitä oli vähän eikä rahvas ymmärtänyt hampaiden hoidon päälle. Hammasharja oli vain harvalla ja sitä käyttelivät muutkin perheenjäsenet, jos huomasivat. Oli jopa syntiä omistaa hammasharja, edustihan se turhamaisuutta – ei terveitä elämäntapoja.

Köyhinä aikoina keripukki vei hampaita kansan suusta. Kun elintaso lisääntyi ja sokeria alettiin kattaa pöytään, hampaita vei hammasmätä, karies. Kahdet hampaat lahjoitti Luoja. Luojanlahjoittamista, risoista hampaistaan moni luopui vapaaehtoisesti ja ’revitytti’ ne epäröimättä pois mieluummin kuin kärsi paikkauksen tuskat.

Kolmannet olivat ’ostohampaat’ ja moni saikin sellaiset rippilahjaksi. Maalla matkat hammaslääkäriin olivat pitkiä eikä tekohampaita moneen kertaan soviteltu. Asiakas sai hampaat mukaansa ja sorvasi ne itse sopiviksi puukolla tai santapaperilla. Jos hampaat eivät vieläkään ottaneet istuakseen, tuppasivat ne jäämään kaappiin ’pyhähampaiksi’.

Mittumaarin alla hammaslääkäreillä oli kädet työtä täynnä juhannusmorsianten kiirehtiessä poistattamaan omat hampaansa. Tilalle teetettiin edustuskelpoinen hammasrivi, jolla väläyttää elokuvatähden hymy.

Hampaiden hoitaminen vaati jo tuolloin taloudellisia uhrauksia. Eräskin äiti kieltäytyi puudutuksesta, ja säästyneillä rahoilla hankittiin perheen pojalle ksylofoni. Syksyisin kerättiin marjoja ja lisätienesteillä hoidatettiin hampaita tai laitatettiin omien tilalle uudenkarheat.

Tiedän paikan armahan, kouluhammashoitolan

Kouluhammashoitoa oli käynnistetty jo 1900-luvun alkupuolella isoissa kaupungeissa, joista se levisi hitaasti maaseudulle.

Hammaslääkärissä (mustavalkokuva)
Hammaslääkärissä (mustavalkokuva) Kuva: Yle, Akuutti hampaidenhoito

Vielä moni saattaa muistaa, kuinka koulun pihaan ajoi yllättäen kiertävä hammaslääkäri autoon pakattuine laitteineen. Luokan edessä takoi oppia päähän opettaja ja luokan perällä ahkeroi hammaslääkäri. Kätevintä oli pitää laulutunti: mitä enemmän luokan perällä huudettiin, sitä kovempaa soi harmoni.

1960-luvulla alkoi valistuksen aika. Mannerheimin Lastensuojeluliittokin oli jo pitkään kantanut huolta lasten hammasterveydestä ja nyt se lahjoitti koululaisille hammasharjat ja mukit.

Syntyi kaunishampainen fluorisukupolvi. Hampaita harjattiin, fluoria purskuteltiin, perustettiin karkkipäivä. Oikomiseen pääsivät hampaat, jotka olivat kuin liiteriin huolimattomasti viskellyt halot.

Vuoden 1972 uusi kansanterveyslaki takasi ikäluokalle toisensa jälkeen järjestelmällisen hammashoidon. Osasta hammaslääkäreitä tuli virkamiehiä. Samoihin aikoihin suomalaistutkijat huomasivat, että ksylitolia jauhamalla voitiin torjua kariesta aiheuttavan streptococcus mutans -bakteerin tihutöitä.

Ennaltaehkäisy puri. Huonohampaisesta suomalaislapsesta oli juuri tullut WHO:n tilastojen mukaan maailman tervehampaisin, kun 90-luvun lama yllätti ja puri myös hammashoitoon. Terveiden hampaiden takaaminen kaikille lamalapsille oli yhteiskunnalle liian kallis investointi. Alettiin keskittyä valikoiden eniten reikiintymisalttiisiin tapauksiin.

Yleistyykö uushampaattomuus?

Takapakista huolimatta tällä hetkellä kansalaisten hampaat ovat entistä terveempiä - ei kuitenkaan kaikkien. Suomessa yli kolmikymppisistä yhdellä kymmenestä ei ole lainkaan omia hampaita.

Mikäli maan kestävyysvajetta aiotaan korjata aikuisten hammashoidon kustannuksella, jakautuuko kansa hyvä- ja huonohampaisiin?

Kaikilla ei ole varaa korjauttaa purukalustoaan yksityisellä tai voimia liittyä julkisen hammashoidon sietämättömän pitkän jonon hännille.

Hammasproteeseja (mustavalkoinen kuva)
Hammasproteeseja (mustavalkoinen kuva) Kuva: Yle, Akuutti hammasproteeseja

Lähde: Hammashoidon perinne, toimittaja Marja Sotamaa. Suomen Hammaslääkäriliitto ry., Nordmanin Kirjapaino Oy, Forssa 2004.

Lisää ohjelmasta

Jukka Lietzen haastattelukuvassa.
Jukka Lietzen haastattelukuvassa. Kuva: Yle, Akuutti jukka lietzen
suu- ja leukakirurgian erikoislääkäri, professori Kyösti Oikarinen
suu- ja leukakirurgian erikoislääkäri, professori Kyösti Oikarinen Kuva: Yle, Tero Kyllönen professori kyösti oikarinen
Hammaslääkärissä
Hammaslääkärissä Kuva: Yle, Akuutti hammaslääkärissä
Alina Tomnikov istuu kuvassa silmät kiinni, taustalla valoa ja lasiseinä.
Alina Tomnikov istuu kuvassa silmät kiinni, taustalla valoa ja lasiseinä. Kuva: Yle / Tero Kyllönen Akuutti,Alina Tomnikov,Näkövammaisten liitto ry