Hyppää pääsisältöön

Elinkautisvangit kirjoittivat kokemuksistaan näytelmää

Vanki Eikka Lehtosaari ja ohjaaja Tuija Minkkinen
Vanki Eikka Lehtosaari ja ohjaaja Tuija Minkkinen Vanki Eikka Lehtosaari ja ohjaaja Tuija Minkkinen Kuva: Eero Poskela / Yle eikka lehtosaari ja ohjaaja tuija minkkinen

Vangit kertoivat dokmenttiteatteriesityksessään ulkoiluista käsiraudoissa sukkasillaan talvipakkasessa ja sellissä lemmikkinä pitämistään rotista. Strada kävi seuraamassa harvinaisen esityksen Kylmäkosken vankilassa.

Kun elinkautisvangit Toni Heikkilä ja Eikka Lehtosaari kuulivat, että Kylmäkosken vankilassa alkaisi pyöriä teatterityöpaja, reaktio oli sen mukainen.
"Minä että mikä vitun teatteri, hevonpaskaa. Lähdin mukaan, jotta pääsin ulos sellistä", Heikkilä sanoo.
Monta kuukautta vangit olivat varmoja, että lavalle he eivät ainakaan nouse. Ohjaajat Tuija Minkkinen ja Jyrki Koskelo saivat kuitenkin syksyn kestävän työpajan aikana käännytettyä päät. Vangit esittivät lopulta Kylmäkosken vankilan kappelissa kolme eri näytöstä tammikuussa.
Esitys vei mukanaan.
"Aluksi jännitti niin, sydän pomppi täysillä. Kun ihmiset katsoivat ja kuuntelivat, alkoi rentoutua", Heikkilä kertoo innostuneesti Stradalle esityksen jälkeen.

Kylmäkosken vankeja Vapauden kauhu
Kylmäkosken vankeja esityksessä Vapauden kauhu. Kylmäkosken vankeja Vapauden kauhu Kuva: Eero Poskela / Yle kylmäkoski vankila vanki
Tuli kerrottuu tosi diipejäkin juttuja. Esitys vei mukanaan.

Kansallisteatterin ja Kiasma-teatterin Vapauden kauhu -projektissa on mukana neljä vankienhoitopaikkaa, joista Kylmäkoski on yksi. Teatteriprojektin tarkoitus on tutkia vapautumiseen liittyviä tunteita. Siksi teatteri halusi mukaan pitkään lusineita vankeja. Kaikki mukana olleet vangit eivät kuitenkaan istu elinkautista.
"Olen paljon käynyt esiintymässä vankiloissa ja huomannut, että toisin kuin luulisin itse, vapautuminen herättää vangeissa pelkoa. Vangin elinkaari menee niin, että ensin pitää oppia lusimaan, sitten laitostuu ja sitten tulee vapauden kauhu", suunnittelija Jussi Lehtonen sanoo.
Vangit ovat työstäneet tekstejä itse. Osa kirjoitti hyvin henkilökohtaisia tarinoita, "tosi diipejäkin juttuja". Itse näytelmässä kuullut kohtaukset pitivät sisällään muun muassa kuvauksia vankilapäivistä ja lapsuudesta. Koskettavat tarinat käsittelivät muun muassa sitä, kuinka lapsi löysi äitinsä vessasta tyhjä pilleripurkki vierellään, tai kuinka seinänaapuri veti huumeita huoneessaan lastenkodissa. Materiaaleista työstetään oikeiden näyttelijöiden esittämä näytelmä Kiasma-teatteriin syksyksi 2015.

Minä että mikä vitun teatteri, hevonpaskaa. Lähdin mukaan koska halusin ulos sellistä

"Rundi oli kellarikerroksessa, sellissä oli ulko-ovi ja kalteriovi. Se oli aivan helvetin karu paikka."
"Ainoa toiminta oli ulkoilu kymmenen sumpussa, jonne putoili katolta päänkokoisia jääkimpaleita. Kädet oli tietysti raudoissa, ja mä en saanut kenkiä jalkaan, ulkoilin sukkasiltani tunnin päivässä marraskuusta joulukuuhun."

Marjut Tervola ja Eikka Lehtosaari
Marjut Tervola ja Eikka Lehtosaari Marjut Tervola ja Eikka Lehtosaari Kuva: Eero Poskela / Yle marjut tervola eikka lehtosaari

"Kirjoitin omat tekstit vikana iltana. Se oli helppoa. Ajattelin, että tuli ihan paska kirje, mutta ne pomppi kattoon ja sano, että mageeta tekstiä", Eikka Lehtosaari sanoo.
Kumpikaan ei myönnä, että vapautuminen pelottaisi, vaikkakin siellä pärjääminen mietityttää.
" Helvetin epärealistisia ajatuksia se herättää, varsinkin niillä jotka eivät ole käyneet lomilla. Kun yksin olet sellissä, asiat tuppaavat päässä muuttumaan, Lehtosaari sanoo.

Ajattelin että paskaa tekstiä, mutta ne pomppi kattoon ja sano että mageeta!

"Mä olin istumassa paskalla sängyn alla kun huomasin, että sängyn alla on eläviä rottia. Ne jumalauta oli isoja. Aloin heitteleen niille ruokaa, ja rotat kävi niitä nappaamassa. [..] Saatoin maata punkassa tuntikausia, ja kattella niiden touhuja. Se oli tosi hyvää ajanvietettä. Päivät tuntuivat loppuvan kesken."

Vapauden kauhu -esityksen vankiryhmä
Vapauden kauhu -esityksen näyttelijät Vapauden kauhu -esityksen vankiryhmä Kuva: Eero Poskela / Yle kylmäkoski vankila vapauden kauhu

Heikkilä kertoo viettäneensä pitkään eristyksessä 2000-luvun puolivälissä Kakolassa.
"Olin pikkuisessa koiranhäkissä ja ulkoilin käsiraudoissa. Kaksi vartijaa tuli venaamaan. Vuoden jälkeen sain oikeuden käydä puoli tuntia kuntosalilla, mutta aikaan sisältyi suihku.En suostunut ottaan lääkkeitä, kun ajattelin, että missä kunnossa olen liki 20 vuoden jälkeen, jos alan nyt vetämään lääkkeitä", Heikkilä sanoo.
Esityksessä kuvattiin myös, kuinka yksi vangeista tuhopuuskassa rakensi sellissä omatekoisen patovesiputkijärjestelmän, jolla lattia saatiin lainehtimaan ja vankilan tietokonejärjestelmä sekaisin.
Ohjaaja Tuija Minkkinen
Ohjaaja Tuija Minkkinen Ohjaaja Tuija Minkkinen Kuva: Eero Poskela / Yle tuija minkkinen

"Mies päätti tuhota koppinsa, ja minä tuhosin oman koppini lojaalisuudesta Tonia kohtaan. Tuhottiin koppia, tuhottiin järjestelmää, tuhottiin itseämme. Pelin ainut voittaja oli rosiksessa meidän puolesta paskaa jauhaneet umpikierot asianajajat."

Aloin heittää niille ruokaa, ja rotat kävi nappaamassa. Se oli tosi hyvää ajanvietettä.

Lehtosaaren mukaan vankila ei anna eväitä vapautumiseen. Hän toistaa esityksessäkin olleen ajatuksen, että vankila vankienhoitopaikkana pitäisi lakkauttaa, ja keksiä tilalle jotain muuta.
"Silti odotetaan yhteiskuntakelpoisuutta. Mitä helvettiä siellä (siviilissä) sitten tekee? Kyllä mä nää rosvohommat osaan. Miten ihminen muka muuttuu paremmaksi, kun se eristetään koppiin. Mun mielestä se vieraannuttaa", hän sanoo.
Heikkilä arvelee, että hänen suurin työnsä tulee olemaan eroon pääsy katkeruudesta. Näytelmässä mukana ollut Tero Salo ei ole vielä ajatellut vapautumista.
"Vasta 2023 saa hakea armahdusta. Tässä ehditään toinenkin teatteri tekemään", hän tuumii.

Vasta 2023 voi hakea armahdusta. Ehditään toinenkin teatteri tehdä

Ohjaaja Tuija Minkkinen kehuu työpajansa näyttelijöitä. Taitelijana prosessiin mukaan lähteminen ei ollut kuitenkaan ollut helppo ja nopea tie. Projektissa mukana olleet teatterilaiset ovat saaneet rankkojen ihmistarinoiden kohtaamisiin työnohjausta ammattilaisilta. Elinkautinen tarkoittaa usein henkirikosta.
"Jossain kohtaa täytyy unohtaa rikos, että pystyy toiminaan. Kohdata se ihmisen terve puoli", Minkkinen sanoo.
Vanki Martti Grönstrand päärollissa esityksessä Vapauden kauhu
Martti Grönstrand esittää pääroolin. Vanki Martti Grönstrand päärollissa esityksessä Vapauden kauhu Kuva: Eero Poskela / Yle martti grönstrand kylmäkoski vankila

Jussi Lehtosen mukaan vankilateatterista on hyviä kokemuksia ympäri maailman. Suomessa se on melko uutta, mutta nyt teatteri halutaan pysyväksi osaksi vankien kuntoutusta.
"Teatteri voimaannuttaa. Se on erityisen hyvä keino käsitellä itseä ja tunteita paikoissa, joissa laitoustuu", Lehtonen sanoo.

Myös Kylmäkosken vankilan johtaja Harri Rämö on tyytyväinen teatterityöpajaan, vaikka se sitoo henkilökuntaa.
"Vankilassa kaikki ovet on aina lukittuna. Yksi ihminen on käytännössä joutunut olemaan tässä koko ajan. Uskon kuitenkin, että tällä kaikella on positiivinen vaikutus vankien itsetuntoon ja sitä kautta rikoksettomaan elämään",Rämö sanoo.
Vankien teatteri-innostus ei ole jäänyt vain teatterin tekemiseen. Porukka on käynyt myös katsomassa Kansallisteatterin Metsäjätti-esityksen. Rämö oli mukana.
"Joillekin se oli ensi kerta teatterissa. Reissu meni kaikin puolin hyvin ja täytti myös vankienhoidolliset tavoitteet," Rämö sanoo.

Kursiivilla olevat tekstit ovat otteita näytelmästä.

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri