Hyppää pääsisältöön

Hoivaa satojen kilometrien päästä

juna saapuu asemalle
juna saapuu asemalle Kuva: Yle, Akuutti juna saapuu asemalle

On pakkasaamu. Oululainen Merja Puranen kiirehtii aamujunaan, joka on matkalla Rovaniemelle. Siellä asuu 89-vuotias isä, jonka asioista Merja on jo jonkin aikaa huolehtinut omasta kotikaupungistaan käsin. Merjan tavoin jopa satojen kilometrien päässä asuvista läheisistään huolehtii yli 65 000 suomalaista.

– Isä on syntynyt -25 eli lokakuussa hän täyttää 90 vuotta. Hän sai reilu vuosi sitten Alzheimer-diagnoosin. Siihen asti hän oli terve ja ajoi autoakin 86-vuotiaaksi asti. Isä on edelleen kova liikkumaan, hän kävelee päivittäin kahden kilometrin lenkkejä useamman kerran.

Palomiehenä elämäntyönsä tehneen teräsvaarin muisti on alkanut Alzheimerin myötä heiketä.

– Hän muistaa oikeastaan tämän päivän asiat, tämän viikon asiat ja lapsuuden aika hyvin. Mutta siltä väliltä on tipahtanut aika monta kymmentä vuotta. Hän ei tunnista enää kaikkia ihmisiä, joita ei näe viikoittain. Minut tuntee ja minun veljeni - ja muut läheiset ihmiset kyllä ihan hyvin, kuvailee Merja.

merja puranen istuu junassa
merja puranen istuu junassa Kuva: Yle, Akuutti merja puranen istuu junassa

Kotiavustaja ja ateriapalvelu apuna

Auttaminen Oulusta käsin ei ole aina helppoa. Kaikkia asioita ei voi hoitaa puhelimitse.

– Tietenkin tämä on pitkä matka ja toivoisi, että itse asuisi lähempänä. Tai että isä vaikka asuisi jossain vaiheessa Oulussa. Mutta aika näyttää sitten, että miten tämä menee. Hän kuitenkin haluaa vielä asua yksin kotona, eikä halua vielä mihinkään laitokseen.
Ruoka tuodaan Merjan isälle ateriapalvelusta, mutta esimerkiksi kauppareissut virkeä vanhus hoitaa itse.

– Koko ajan pitää olla herkällä korvalla, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Nyt viimein vuoden alusta olemme saaneet kotiavustajan käymään kerran päivässä. Hän antaa lääkkeet ja pistää silmätipat, kertoo Merja.
Virka-aikaan hoidettavat juoksevat asiat ovat melkoinen haaste työssäkäyvälle etäomaishoitajalle. Viime keväänä Merja lopettikin opettajantyöt ja moni asia helpottui. Nyt Merja voi jäädä isänsä seuraksi ja avuksi useammaksikin päiväksi, vähän tilanteen mukaan. Ja viikonloppuisin aikaa jää myös muulle perheelle - puolisolle sekä etelämpänä asuvalle jälkikasvulle.

– Nykyään soitan isälle päivittäin. Jutellaan, miten menee. Sitten tulee lääkärireissuja, ja pitää käydä hoitamassa paperiasioita tai hakea avustuksia. Toisena päivänä on vaan se puhelinsoitto ja toisena päivänä tuntuu, että saa olla puhelimessa jo useamman kerran.
Merja myöntää, että joskus paperisota turhauttaa. Esimerkiksi hakemus taksikyydityksiin päättyi kielteiseen päätökseen, sillä isän eläke oli tähän avustukseen hiukan liian suuri. Matkakuluihin ei heru tukea myöskään etäomaishoitajalle.

merja puranen kävelyllä isänsä kanssa
merja puranen kävelyllä isänsä kanssa Kuva: Yle, Akuutti merja puranen kävelyllä isänsä kanssa

Isän kaatuminen säikäytti

– Joskus tulee yllättäviä kaatumisia tai jokin asia on isältä hukassa. Silloin rauhoittelen häntä, ja tähän mennessä on aina joku ratkaisu keksitty. Rovaniemellä asuva veljenpoika käy myös auttamassa. Ja alakerran rouvalla on avain isän asuntoon.

– Viimeisin kaatuminen ennen joulua oli aika paha. Silloin tuli jo semmoinen pelottava olo, että mitähän sieltä kuuluu.

Siivoja ei päässyt sisälle, eikä isä vastannut puhelimeen.

– Isä oli kaatunut edellisenä päivänä ulkona. Hän oli menettänyt tajunnankin, ja ohikulkija oli tilannut ambulanssin. Yritin soittaa ensin sairaalaan, sitten vuodeosastolle. Lopulta minulle sanottiin, että hänet on juuri kotiutettu. Eikä mennyt kuin viisi minuuttia, kun isä soitti minulle, että arvaapa missä minä olen ollut!

Ilman jälkiseuraamuksia sairaalareissulta ei kuitenkaan selvitty.

– Siinähän kävi niin, että hänellä hampaatkin särkyivät, että hän oli kaatunut kasvoilleen. Se poiki näitä hammaslääkärikäyntejä ja siihenkin tarvittiin apuja, että minä en niitä pystynyt hoitamaan Oulusta käsin kaikkia. Saatiin onneksi yksi ystävä auttamaan.

merja puranen katsoo isänsä kanssa valokuvia
merja puranen katsoo isänsä kanssa valokuvia Kuva: Yle, Akuutti merja puranen katsoo isänsä kanssa valokuvia

Myös sukulaisia, naapureita ja ystäviä tarvitaan

Kaukana asuva omainen tietää hyvin, että myös auttaja tarvitsee välillä apua ja hyvän tukiverkoston.

– Kyllä kaikilla pitäisi olla hyvä tukiverkosto. Kerran isä soitti, että hänellä on asunnossa kylmä, että patterit eivät toimi. Soitin isän lähellä asuvalle ystävälleni, että käväisepä katsomassa siitä rapun alakerrasta huoltomiehen numero. Hän sitten hoiti sen asian ja odotti, että työmiehet saivat isän huoneiston lämpimäksi. Että tällaisia nopeita juttuja tulee, että pakko on soittaa jollekin, että voitko auttaa.

– Ihminen ei vaan yksin riitä. Jotenkin siitä pyytämisestäkin tulee helpompaa, kun oppii pyytämään apua. Varsinkin, kun tulee vanhaksi. Olen huomannut, että isäkin on pehmentynyt – että hänkin osaa pyytää apua – ja saman olen huomannut myös itsestäni. Ei kannattaisi kenenkään olla niin ylpeä, että ei voisi pyytää apua, Merja hymyilee.

Testaa, oletko sinä etäomaishoitaja?

Tietoa ja vertaistukea etäomaishoivasta

Etäomaishoitajuus - rakas, raskas taakka

Lisää ohjelmasta

Omalääkäri Risto Laitila pitää teelusikallista suolaa toimittaja Mikko Penttilän suun edessä.
Omalääkäri Risto Laitila pitää teelusikallista suolaa toimittaja Mikko Penttilän suun edessä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen akuutin omalääkäri risto laitila ja toimittaja mikko penttilä
Kuvassa Niina Repo
Kuvassa Niina Repo Kuva: Yle, Akuutti rintasyöpä
Alina Tomnikov istuu kuvassa silmät kiinni, taustalla valoa ja lasiseinä.
Alina Tomnikov istuu kuvassa silmät kiinni, taustalla valoa ja lasiseinä. Kuva: Yle / Tero Kyllönen Akuutti,Alina Tomnikov,Näkövammaisten liitto ry