Onko mahdollista tuottaa loputtomasti lähes ilmaista energiaa? Energiaa, jonka tuottaminen ei aiheuta säteilyä, ei tuota ongelmajätettä? Energiaa, jonka tuotannossa ei synny haitallisia päästöjä?
Kun nykyiset ydinvoimalat tuottavat energiaa, ne halkaisevat atomeja, pilkkovat niitä kevyemmiksi alkuaineiksi ja tuottavat energian lisäksi tappavan radioaktiivista jätettä. Jätettä, joka on hengenvaarallista yli sadan tuhannen vuoden ajan, eikä senkään jälkeen ole täysin vaaratonta.
Ei ihme että kylmäfuusio kiinnostaa. Nykyiset ydinvoimalat ovat fissiovoimaloita, niissä halkaistaan atomeja. Fuusiossa sen sijaan yhdistetään atomeja, ja saadaan niin ikään energiaa. Fuusion ongelmana on pitkään ollut sen vaatima korkea lämpötila. 1980-luvun lopulta lähtien on puhuttu kylmäfuusiosta ja tutkittu sitä, onko mahdollista saada aikaan energiaa tuottava fuusio ilman korkeaa lämpötilaa, ja näin saada ihmiskunnan käyttöön saasteettomasti suuria määriä edullista energiaa. Monet tieteilijät ja tutkijat ympäri maailmaa ovat etsineet kylmäfuusiota jo vuosikymmeniä. Kylmäfuusio on energiantuotannon suuri unelma, edelleen.
Kylmäfuusio 60 Minutes -ohjelmassa.
Toistaiseksi kuuluisimman ja kiistellyimmän väitteen kylmäfuusiosta esittivät tiedemiehet Martin Fleischmann ja Stanley Pons vuonna 1989. Heidän ajatuksensa ja kokeensa saivat tuolloin osakseen suurta huomiota, mutta pian heidän koetuloksensa kyseenalaistettiin. Myös italialainen Francesco Piantelli alkoi samoihin aikoihin tutkia nikkelin ja vedyn välistä kylmäfuusiota. Vuonna 2013 hänelle myönnettiin eurooppalainen patentti menetelmästä energian tuottamiseksi nikkelin ja vedyn välisten ydinreaktioiden avulla.
Toinen italialainen tutkija, Andrea Rossi, on niin ikään jo vuosien ajan kehitellyt nikkelin ja vedyn väliseen kylmäfuusioon perustuvaa reaktoria, johon eräs amerikkalainen yhtiö hankki vuonna 2014 patentti- ja lisensointioikeudet. Yhtiö suunnittelee saavansa kylmäfuusiotekniikan kaupalliseen käyttöön mahdollisimman pian. Ja vuoden 2014 lopulla tohtori Alexander Parkhomov Moskovan yliopistosta kertoi onnistuneensa toistamaan Andrea Rossin kuvaaman kylmäfuusion omassa laboratoriossaan.
Kylmäfuusio eli Low Energy Nuclear Reaction, LENR, saattaa siis hyvin olla pian totta. Kylmäfuusion polttoaineita eli nikkeliä ja vetyä riittää maapallolla tuhansiksi vuosiksi, joidenkin arvioiden mukaan jopa miljooniksi vuosiksi. On arvioitu, että esimerkiksi omakotitalon puolen vuoden lämmitystarpeisiin riittäisi pari grammaa nikkelijauhetta ja saman verran vetyä. Eli itse polttoaineet eivät maksaisi juuri mitään ja niitä on maapallolla runsaasti. Ei siis ihme, että kylmäfuusiota tutkitaan parhaillaan monella taholla.
Musiikilla voi vaikuttaa, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Lacklusterin eli Esa Ruohon albumin Lexicon of Goods julkaissut levymerkki JFFR ohjaa levyn tuoton kylmäfuusion tutkimukseen ja sen tukemiseen. Avaruusromussa kylmäfuusiota ja ihmeellistä musiikkia.
AVARUUSROMUA 8.2.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LACKLUSTER: Beep Terrace (Lexicon of Goods)
LACKLUSTER: CombiA13 (Lexicon of Goods)
LACKLUSTER: Purple Rooms (Lexicon of Goods)
LACKLUSTER: Windup (Lexicon of Goods)
PAM: Freshly Written Window (PAM)
UTU LAUTTURI: Et valu verta / 'Tis Not Blood (Nielu)
UTU LAUTTURI: Teetä maatuneista lehdistä / Pu-Erh Tea (Nielu)
UTU LAUTTURI: Pelkkää pihkaa / Only Sap (Nielu)
LAWRENCE ENGLISH: Graceless Hunter (Wilderness of Mirrors)
LAWRENCE ENGLISH: Hapless Gatherer (Wilderness of Mirrors)
RICHARD GLOVER: Imperfect Harmony (Logical Harmonies)
