Maiju Pellikka
Yle
Kävin katsomassa tänään ensi-iltaan tulevan Lovemilla –elokuvan jo etukäteen muutamaa päivää ennen itse ensi-iltaa. Törmäsin siellä myös itse leffan tähteen Milka Suonpäähän, joka kertoi fiiliksiään monivuotisen #Lovemilla -projektin loppumisesta.
Istahtaessani elokuvasalin punaiselle penkille en tiennyt ollenkaan, mitä tuleman pitää. Tiesin ennalta vain, että elokuvan juoni rakentuu Millan ja Aimon suhteen ympärille, kun pari muuttaa pois Millan alkoholisoituneiden zombievanhempien luota. Aimoa vaivaavat itsetunto-ongelmat, minkä vuoksi hän alkaa harrastaa kehonrakennusta varustelemalla itseään kalliilla metalliosilla. Tämän vuoksi parin suhde ajautuu suuriin vaikeuksiin, ja Milla jättää Aimon. Leffan trailerissa ja mainoksissa lupailtiin myös uudenlaista genreanarkiaa, mutta mitä sekään oikein tarkoittaa?
Mielipuolista menoa
Elokuvan alkaessa uusi termi genreanarkia selvisi kuitenkin pian. Elokuvassa nimittäin hypitään kohtausten välillä genrestä genreen niille jopa irvaillen; välillä oltiin musikaalissa, välillä kauhussa ja sitten taas scifissä. En voinut todellakaan tietää, mitä ja eritoten miten seuraavassa kohtauksessa oikein tapahtuu. Välillä lensi ripuli, välillä rakasteltiin ja välillä yritettiin itsemurhaa. Mutta yksi asia pysyi samana: koko ajan sai nauraa!
Aimon ja Millan säätösuhteen lisäksi elokuvassa päästiin kurkistamaan homon ja heteron välillä vaiheilevan Ämpärin ja tyttöystäväänsä hylkivän Maskotin rakkauselämään. Myös kahvilatyöntekijä Pirjo oli taas niin ihanan kyllästynyt, ja Millan bestiksen Siirin asut saivat minut aina huokaamaan ihastuksesta ja ihmetyksestä. Gootti-Gitta oli löytänyt uuden ammatin supersankarina, ja lisäksi elokuvassa vilisivät uudet tuttavuudet hirviövauvasta hirviölemmikkiin, joista jälkimmäinen aiheutti minulle jostain syystä ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Elokuvan loppuratkaisussa oli jopa koomisen traagisia piirteitä, mutta itse lopputulemalla ei ehkä niin väliä olekaan: tärkeämpää ja merkittävämpää on se, mitä tapahtuu koko elokuvan aikana.
Hämmästysten sarja
Leffan päättymisen jälkeen olin hetken hyvin hämmentynyt. En oikein tiennyt, mitä tuli juuri nähtyä. En ollut ikinä elämässäni kokenut noin paljon what the fuck -hetkiä yhden puolitoistatuntisen aikana. Lovemilla –elokuva oli niin erilaista, mitä ikinä olin elokuvissa nähnyt ja samalla silti niin tuttua; olinhan seurannut Millan ja Aimon seikkailuja jo #Lovemilla-televisiosarjassakin!
En ollut onneksi ainut hämmentynyt, sillä elokuvan jälkeen hämmästyksestä kyynelehti elokuvassa Millaa näyttelevä Milka Suonpää. Keskiviikkoinen kutsuvierasensi-ilta oli ensimmäinen kerta, kun Milka näki itse tähdittämänsä elokuvan valkokankaalla yleisön kanssa. Yleisön reagointi ja nauraminen leffan aikana tuntui Milkasta hyvältä ja helpottavalta.
”Kun ihmiset alkoi lopputeksteissä taputtaamaan, menin ihan palasiksi ja aloin hyperventiloimaan! Veljen piti muistuttaa, että hengitä hengitä!”
Ison elokuvan kuvaaminen ei erityisesti jännittänyt Milkaa, sillä Milla-hahmo oli kolmen tuotantokauden ajalta hänelle jo hyvin tuttu. Leffan kuvaaminen oli kuitenkin rankempaa, kuin itse sarjan tekeminen. Sarjassa kuvauspaikkana toimi yksi ja ainut kahvila, kun taas leffassa liikuttiin monissa eri kuvausympäristöissä ja tehtiin myös yökuvauksia. Tämä vaikutti näyttelijöiden työskentelyyn.
”Yritettiin nyt olla ammattimaisia ja sähläämättä taukojen ulkopuolella, kun tehtiin tällä kertaa sarjan sijaan isoa leffaa.”
Milla-vaihe loppuu
Elokuvan myötä päättyy yksi vaihe Milkan ja muiden Lovemilla-näyttelijöiden elämässä. Sarja alkoi Milkan ollessa vasta 16-vuotias, ja paljon on tapahtunut sarjan ja elokuvan kuvausvuosien aikana. Kuvaustiimistä on tullut tiivis porukka, josta Milkan mukaan on rankkaa päästää irti.
”Pahalta se tuntuu, vaikka on hienoa, että ollaan tehty tää kaikki yhdessä! Meidän pressikiertueen aikanakin moneen kertaan on joutunut puremaan huulta, etten alkanut itkemään, kun tajusin aina, että kohta tämä on ohi.”
Ympäri Suomea ennen elokuvan ensi-iltaa kiertäneen pressikiertueen aikana elokuva sai testiyleisöiltä pääasiassa positiivista palautetta. Milkan mukaan parasta oli myös se, että monet kriitikotkin olivat hymyilleet leffassa. Pienen harkinnan jälkeen Milka löytää yhden sanan, joka kuvaa hänen mielestään parhaiten koko elokuvaa.
”Kaikenkattava.”
Sitä Lovemilla –elokuva toden teolla on.
