Pianisti Andreas Staier on valinnut Schumann-levynsä ohjelman huolellisesti. Säveltäjän kehityskaaren ja tyylin monipuolisuuden esittelylle alustan tarjoavat Schumannin ensimmäinen julkaistu teos, Abegg-muunnelmat ja viimeinen teos, Geistervariationen. Näiden välissä kuullaan kaksi fantasiakappaleiden sarjaa, opus 12 ja opus 111.
Staier on autenttisuusmies henkeen ja vereen, mutta hänen kohdallaan se ei tarkoita pölyttynyttä oikeinsoittoa tai musiikin muuttamista muinaisesineeksi, johon kajotaan vain silkkihansikkain. Aina, kun saan Staierin levyn käsiini, tiedän odottaa tulkintoja, joista herkimmät ottavat nokkiinsa ja joille paatuneimmatkin pudistavat päätään. Vahvat tulkitsijat herättävät tunteita, ja tälläkin kertaa Staierin loputtomat koukut ja keksinnöt vaativat asennoitumista ja kutsuvat pohtimaan taiteilijan vapauksia. Lopputulos on joka tapauksessa kihelmöivä.
Kun Schumann pysyy Abegg-muunnelmissaan vielä verraten keskellä tietä, Staier ottaa ilon irti poikkeuksen terävillä staccatoilla, pienten taukojen venyttelyillä ja ylikorostuneilla aksenteilla. Tämä on vielä ihan ymmärrettävää, mutta fantasiakappaleissa Staier innostuu jo liikaa rikkoen näin musiikin luontaisen virtaavuuden. Kyllä, sitä on myös Schumannilla. Vuoden 1837 Erard-piano tuo tietenkin oman bonuksensa Staierin temppukimaraan.
Mutta Staier ei olisi yksi suosikkipianisteistani, ellei hänen tilannetajunsa olisi niin pettämätön. Jos nuoren Schumannin kanssa Staier sortuu kokeelliseksi, osaa hän pudottaa vaihdetta ja vakavoitua levyn päätösteoksen parissa. Geistervariationen on kerta kaikkiaan hienoa kuultavaa, kun sen näin seesteisesti soittaa.
(Robert Schumann Variationen & Fantasiestücke. Abegg-muunnelmat op.1, Fantasiakappaleet op. 12 ja op. 111, Geistervariationen. Andreas Staier - piano. Harmonia Mundi HMC 902171)
Kuuntele Uudet levyt 6.2.2015, toimittajana Jaani Länsiö.
