SwissLeaks 2015: Pyhä pankkisalaisuus ja 140 toimittajaa

Tätä mieltä - Minna Knus-Galán Kuva: Yle MOT MOT,minna knus-galán

Julkaistu 08.02.2015 - 23:00. Päivitetty 04.05.2016 - 11:55

Ohjelmani Luxemburgista veroparatiisina oli pahasti kesken. Yritin saada tolkkua vuodetuista veroasiakirjoista, jotka kertoivat miten suomalaisyritykset käyttivät hyväkseen Luxemburgia veroparatiisina. Yhtäkkiä sain suomalaistiedot maailman suurimmasta pankkivuodosta.

MOT-ohjelma ”Veroista viis – Luxemburg fiksaa” oli toinen projekti, jota tein yhteistyössä kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n kanssa.

Ensimmäinen yhteistyöprojekti, jossa olin mukana, oli veroparatiisisaarten saloja paljastanut OffshoreLeaks vuonna 2013.

Kesken taustatutkimustyötä sain tiedon, että ICIJ oli saanut uuden vuodon ja että mukana oli myös suomalaisia nimiä. Tarkoitus oli koota ICIJ:n jäseniä päiväksi Le Monde -lehden Pariisin-toimitukseen.

Le Mondella oli hallussaan historian suurin pankkivuoto, niin sanottu Falciani-lista, joka paljastaa HSBC:n yksityspankin tuhansien varakkaiden asiakkaiden sveitsiläistilit. Lehti oli päättänyt jakaa aineiston ICIJ:n laajan verkoston kautta, jotta mahdollisimman monen maan toimittajat voisivat tutkia vuodettuja dokumentteja.

Lista on saanut lukuisia maita ympäri maailmaa tutkimaan ja nostamaan syytteet HSBC-pankkia vastaan epäiltynä rahanpesun ja veronkierron avustamisesta.

Ja, mikä tärkeintä: useat maat kuten Espanja, Intia, Britannia ja Belgia ovat onnistuneet keräämään verovaroja yli miljardin euron edestä. Lista kiinnostaa myös Suomen verottajaa, joka on pyytänyt aineistoa useaan otteeseen Ranskan viranomaisilta mutta ei ole sitä toistaiseksi saanut.

Nyt piti hetkeksi unohtaa Luxemburg-projekti ja syöksyä uuteen, Sveitsin salaiseen pankkimaailmaan.

Syyskuun alussa noin 40 toimittajaa eri puolelta maailmaa kokoontui Pariisissa. ICIJ:n jäsenet ovat tutkivia toimittajia kymmenistä eri maista, jotka ovat tehneet pitkään kansainvälistä yhteistyötä rajoja ylittävissä hankkeissa.

Joskus toisten auttamiseen uppoaa yllättävän paljon aikaa, mutta vastineeksi saa itse apua tarvittaessa.

Kuivan voileivän turvin istuimme koko päivän ja kuuntelimme yhä uskomattomampia tarinoita HSBC:n sveitsiläispankin asiakkaista: aseiden salakuljettajista veritimanttibisnesmiehiin.

Syksyn aikana toimittajaryhmä paisui, ja projektin parissa on tehnyt työtä yli 140 toimittajaa noin 45 maasta. Elävässä elämässä tavattiin vain kerran, sen jälkeen viestit on välitetty suojattujen verkkofoorumien ja sähköpostien kautta. Samoja ohjelmia, joita käytti Edward Snowden kommunikoidessaan NSA:n nettiurkinnan paljastaneiden toimittajien kanssa.

Mutta miten ihmeessä 140 toimittajaa pystyy tekemään yhteistyötä ilman että siitä syntyy totaalinen kaaos? Kieliongelmat, kulttuurierot ja erilaiset journalistiset tavat ja säännöt ovat ainesosia, joista voisi saada aikaan kunnon sopan. Suureksi yllätyksekseni kaaosta ei ole syntynyt, päinvastoin. Harvinaisen fokusoitunut ja työlleen omistautunut porukka on jakanut anteliaasti tietoa, osaamista ja selvityksiä. ICIJ:n omat toimittajat, koodarit ja graafikot ovat tehneet töitä yötä päivää. "Kyllä me ehdimme nukkua sitten kun tämä on ohi", he sanovat.

Mitkä ovat maailman suurimman virtuaalitoimituksen salaiset aseet?

Sanoisin että kurinalaisuus ja tarkkuus. Kaikki noudattavat yhteisiä sääntöjä. Boheemi toimittaja joutuu oppimaan pedantiksi. Vanhanaikainen tutkiva toimittaja saa luvan oppia uusia teknisiä työkaluja kuten viestien kryptausta. Eikä yksinäiselle sudelle ole tilaa. Ryhmän henki on auttaa toisia niin paljon kuin vain voi. Muuten näin suuren tietomassan ja valtavan tiimin työskentely menee solmuun jo alkumetreillä.

Lisää Hervé Falcianin ajatuksista ja tietovuotojen yhteiskunnallisesta merkityksestä A-studiossa maanantaina 9.2. TV1 klo 21.