Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Hullu kuin pullosta tullut!

Aleksis Kiven patsas.
Aleksis Kivi käytti taitavasti kuvailevaa kieltä Aleksis Kiven patsas. Kuva: Sirkku :) /Creative Commons aleksis kivi

Oletteko koskaan huomanneet, kuka Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä käyttää eniten sanaa hullu?

Kitas jo kiinni, sinä hurja hullu!

Romaanin sivulla neljä Aapo sanoo: Voi meitä hulluja! 
Sivulla 12 hän sanoo: Te hullut, mitä aattelette? – Muuttaa metsään! Sivulla 45 jälleen Aapo huudahtaa: Te niskurit, te hullut miehet! Sivulla 48 Aapo taas huutaa: Miksi nyrkki pystyssä, sinä hullu?

Vasta sivulla 83 joku muu kuin Aapo käyttää haukkumanimenä sanaa hullu, kun Mäkelä soimaa veljiä: Te hurjat ja hullut! särjitte lukkarin akkunan! Mutta sivulla 100 on taas Aapo asialla huudahtaessaan Juhanille: Oletko hullu?

Romaanin alkupuoliskolla työnjako sanan hullu käytössä on selvä: Juhani puhuu hulluuksista silloin tällöin yleisesti, mutta vain Aapo haukkuu ketään hulluiksi. Loppupuolella romaania Aapo lakkaa haukkumasta ketään hulluksi kun taas muutkin alkavat käyttää sanaa sekä haukkumana että muuten. Sivulla 244 Tuomaskin äityy huutamaan: Kitas jo kiinni, sinä hurja hullu!

Kiehtova kehityskulku. Mutta onko hullu ollut aina haukkumasana? Onko hulluihin aina suhtauduttu halveksuen? Miten hulluuden nimet ovat muuttuneet? Onko hulluus muuttunut? Oulun yliopiston aateoppihistorian professori Petteri Pietikäinen on kirjoittanut kirjan nimeltään Hulluuden historia, kysytään häneltä.

Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri