Aivoverenkiertohäiriöiden akuuttihoito on Suomessa huippuluokkaa kansainvälisestikin, mutta sen jälkeen potilaat jäävät liian usein ilman asianmukaista kuntoutusta.
70-vuotiaan Ilkka Sandellin elämä heitti kuperkeikan, kun hän oli lähdössä vaimonsa kanssa koiria ulkoiluttamaan. Puhe puuroutui ja oikea puoli kehosta meni voimattomaksi. Onneksi vaimo ymmärsi soittaa heti ambulanssin.
– Ilkka on valitettavan tavallinen aivoinfarktipotilas. Hänellä oli sokerilääkitystä, mutta ajoittainen rytmihäiriö oli jäänyt hoitamatta eli verenohennuslääke aloittamatta ja sen seurauksena hän sai aivoinfarktin, neurologi Mika Koskinen Taysin neurologiselta kuntoutusosastolta harmittelee.
Aivoinfarktin alkuhoidon jälkeen on tärkeää saada nopeasti monipuolista kuntoutusta. Niin ei kuitenkaan aina tapahdu. Vain kymmenen prosenttia saa tarvitsemansa kuntoutuksen vaikka 45 prosenttia tarvitsisi sitä. Miten se on mahdollista?
– Se johtuu osin arvovalinnoista eivätkä nämä potilaat huuda toreilla, että he eivät saa kuntoutusta. Se johtuu siitä, että he eivät valitettavasti pysty puhumaan, jos eivät saa kuntoutusta. Lisäksi osa ei ymmärrä sairastuneensa ollenkaan. Eiväthän sellaiset potilaat vaadi parempaa hoitoa, Koskinen painottaa.
Sama tilanne jo kuusi vuotta sitten
Koskinen on selvittänyt Aivoliitolle mitä kuntoutusta aivoverenkiertohäiriöpotilaat saavat, eikä tilanne ole kehuttava. Tilanne oli yhtä huono jo kuusi vuotta sitten. Ongelmaa voisi kuvata sillä, että infektiopotilaalle ei annettaisi antibioottia.
Ilkka Sandellilla on onneksi asiat hyvin. Hän pääsi heti akuuttihoidon jälkeen Taysin neurologiselle kuntoutusosastolle, ja saa joka päivä puheterapiaa.
– Sen ansiosta tämä tänne tullessaan mitään sanomaton mies puhuu jo lauseita, pystyy lukemaan Aamulehteä ja tavoite on, että parin viikon päästä hän kotiutuu ja pystyy hoitamaan itse asiansa. Siitä tulee valtava säästö yksittäiselle kunnalle, Koskinen teroittaa.
Sandellin kohtalo olisi voinut olla se, että hänet olisi kotiutettu suoraan akuuttihoidon jälkeen. Aivoverenkiertohäiriöpotilaat tarvitsisivat moniammatillista kuntoutusta ja riittävän usein. Fysioterapiaa tarvittaisiin päivittäin ja toiminta- tai puheterapiaa ainakin kolme kertaa viikossa.
– Normaalisti niitä saa valitettavasti terveyskeskuksissa kerran viikossa, ehkä! Se ei riitä. Se on silloin arvioluontoista, mutta ei kuntouttavaa. Neuropsykologista kuntoutusta eli potilaan oiretiedostuksen lisäämistä ja omaisten informointia näistä erityishäiriöistä tarvittaisiin myös kerran viikossa. Sitä ei ole käytännössä terveyskeskuksissa ollenkaan, neurologi Mika Koskinen harmittelee.
– Tutkimuksissa on todettu, että kuntoutuksella saatu hyöty pysyy. Kun ihminen saa enemmän voimaa, oppii puhumaan paremmin ja oppii hahmottamaan asioita, niin hän pärjää omillaan, Koskinen lisää.
Tuoreiden tutkimusten mukaan aivoverenkiertohäiriöt nostavat riskiä sairastua dementiaan. Eli jos potilas jää huonosti käveleväksi tai puhuvaksi, hänelle kehittyy usein dementia.
– Tässä tilanteessa ei tarvita lisää rahaa vaan tarvitaan nykyisten rahojen uudelleen kohdentamista, etteivät ne mene sellaisiin toimiin, joista ei ole hyötyä, Koskinen esittää.
Ilkka Sandell on mennyt paljon eteenpäin kolmessa viikossa. Sanat vielä välillä hakevat oikeaa muotoa, mutta miehellä riittää tahtoa ja halua harjoitella puheterapeutin kanssa. Joka päivä on askel eteenpäin, kiitos hyvän kuntoutuksen ja puheterapian.
Asiantuntija: MIKA KOSKINEN, neurologi, neurologinen kuntoutusosasto, TAYS
Toimittaja: NINA MALMBERG
Lisää ohjelmasta
