Hyppää pääsisältöön

Kätevän Emännän Juhlat; käsikirjoittajien mietteitä

Kakkosella torstaina 12.2. klo 21.00 alkava Kätevän Emännän Juhlat on viides tuotantokausi Kätevä Emäntä -komediasarjaa, jossa ensilähetys nähtiin 2005. Tällä kaudella keskitytään suomalaisiin juhliin ja niiden ympärillä oleviin ilmiöihin. Käsikirjoittajat Marjo Vento, Sari Vento ja Sirpa Bertling miettivät suhdettaan juhlimiseen:

Marjo: Paras juhla minusta on kastejuhla. Itse juhlakalu ei muista koko juhlasta mitään, vaikka läträä vedellä ja ehkä maidolla. Plus, että on niitä ainoita juhlia, joissa vieraat eivät sekoile alkoholin kanssa.
Sari: Tekisi mieli sanoa, että paras juhla on kissanristiäiset, koska niissä ei tarvitse noudattaa mitään ennalta suunniteltua kaavaa. Huvittavinta on se, että jos alkuillasta suu avataan vain ryypyn ottamista varten niin loppuillasta sekoillaan, halaillaan ja tanssitaan ihan villisti.
Sirpa: Lastenkutsuissa sekoilu ja sotkeminen on ihan estotonta juhlien alusta loppuun ja ihan vaan sokerin voimalla.

Kätevän Emännän Juhlissa ei siis vain juhlita, vaan eletään myös arkea ennen ja jälkeen juhlien.

Marjo: Kätevän Juhlat ovat mielestäni poikkileikkaus suomalaiseen juhlavuosikalenteriin, suomalaisiin ihmisiin, suomalaisuuteen sekä ajan ilmiöihin,
Sirpa: Perinteistä puhutaan paljon juhlien yhteydessä, mutta mielestäni perinteen pitäisi tulla vähän kauempaa kuin toissavuodelta.
Sari: Kyllähän valmisteluista aiheutuneet paineet ja stressi pilaavat monta mahdollisuutta rentoutumiseen ja mukavaan yhdessäoloon perheen sekä ystävien kanssa.
Marjo: Vaikeinta oli kirjoittaa juhannuksesta. Juhannusta suunnitellaan mahdottomasti ja lopputulos on usein pelkkä farssi. Eikö juhannusta voisi jo siirtää heinäkuulle?! Olisi ainakin lämpimämpi ilma koheltaa.

Kolme kirjoittajaa, kolme näkemystä samasta asiasta,vai?

Sari: Useampi kirjoittaja helpotta silloin, kun itse keksii vain alun juttuun, niin muut sitten lopettavat. Yhteiset juttutuokiot avaavat omia ajatuksia uusille alueille ja aiheisiin saadaan monipuolisia lähestymiskulmia.
Sirpa: Kolme näkee ja huomaa enemmän kuin yksi, onhan se selvää. Kompromissejä ei paljonkaan tehdä, juttu joutaa roskakoriin, jos kaikki eivät ole sen takana.
Marjo: Useita kirjoittajia tarvitaan, jotta aihepiiri pysyy laajana. Jotta on mistä kirjoittaa. Ja ehdottomasti, koska tiimityö on parasta ja antoisinta silloin, kun höpistään ja ideoidaan.
Sirpa: Tiimillä kun tehdään, koskaan ei alussa tiedä mikä lopputuloksesta tulee. Useimmiten yllättyy iloisesti.

Parasta työssä?

Sirpa: Parasta on se, kun paperille kirjoitetut roolihahmot saavat elämän näyttelijän asettuessa ajatuksen taakse. Olen sanonutkin meidän taitavista näyttelijöistä, että he eivät tee rooleja, he elävät ne.
Marjo: Parasta kirjoittamisessa on, että huumori pelastaa meidät mielen vakavuudelta.
Sari: Parasta on se, kun olen paininut jonkun idean kanssa, ja äkkiä tulee oivallus ”Näinhän tämä täytyy tehdä”. Tunne on mahtava, kun näkee kuinka alussa niin sotkuinen ajatus päätyy paperille. Hienoa on myös se, että saa tutkia ihmisten turhamaisuutta, vajavuuksia ja heikkouksia (varsinkin omia) huumoria apuna käyttäen.

Kirjoittajilla on aina jotain lempiaiheita mistä kirjoittaa ja myös valmiista osista löytyy suosikit, millä perusteella näin on?

Marjo: Hauskinta oli kirjoittaa Äitienpäivästä ja Hautajaisista, koska aiheet tulivat lähipiiristä. Valmiista jaksoista suosikkejani ovat Äitienpäivä ja Uusivuosi. Äitienpäivä on ylimitoitettu kulutusjuhla. Paituli-valmistajien toinen joulu. Jos eläintenpäivää tai vanhustenpäivää vietettäisiin samalla volyymillä, niin eläimet ja vanhukset voisivat paremmin. Uusivuosi taas saa ihmisen höyryämään ja lupaamaan liikoja. Harhaisten lupaajien juhla. Kirjoitusprosessin aikana siivoan ja kävelen paljon. Kaksi hyväksi havaittua tapaa keskittyä sekä järjestää ajatuksia. Kirjoitusprosessin loppumetreillä siivoaminen on lähtenyt lapasesta. Siivoan jopa yleisillä paikoilla. Kirjoitusprosessin aikana aistit virittyvät näkemään kaikessa jotain humoristista, vinksahtanutta. Silloin näkee, kuulee ja havainnoi itseään ja ympäristöään terävämmin.
Sirpa: Mun lempijaksoni on Itsenäisyyspäivä. Oikeasti, meillä on päivä jota juhlia ilolla ja miten suomalaiset sen viettää? Katsomalla televisiosta Tuntematonta sotilasta ja Linnan juhlia. Mulla on aina jossain mielen sopukassa sellainen Kätevä emäntä vaihde, jonka kautta monet arjen tilanteet näyttävät valmiilta sketseiltä. Se auttaa panemaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin myös omassa elämässä.
Sari: Mulla ei ole varsinaista lempijaksoa, mutta monta suosikkia – hautajaiset, tutkinto, pääsiäinen ja häät.Kirjoitusprosessin aikana tarkastelen ympäristöä niin, että huomaisin pienet asiat ja tapahtumat, joita hieman paisuttamalla saadaan aikaan jotain herkullista. tarkastelen ihmisten käyttäytymistä, tartun yksittäisiin lauseisiin ja mietin mitä niiden takana voisi olla.

Vieläkö riittäisi aiheita uuteen kauteen?

Kyllä, maailma muuttuu vauhdilla ja koko ajan tulee uusia ilmiöitä. Kätevän emännän tapa katsoa asioita on omanlaisensa, se ei muutu, vaikka ympäristö muuttuu. Onneksi niin monilla katsojilla on tämä sama tapa katsoa maailmaa, tai ainakin he oivaltavat sen nähdessään tämän jutun. Monethan tunnistavat tapahtumat ja hahmot, jos ei itsessään niin ainakin sukulaisissa tai naapureissa.

Kiitos katsojien, Kätevä emäntä on saanut jatkaa näinkin kauan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua