Mira Pelo
Yle
Reipasta liikuntaa kaksi tuntia päivässä – siinä liikuntasuositus päiväkoti-ikäisille lapsille. Kouluikäisten pitäisi liikkua päivässä reipastahtisesti vähintään tunti. Mutta mitä reippaalla liikunnalla tarkoitetaan? Ja miten tuo suositusten mukainen liikuntamäärä toteutuu suomalaislasten arjessa?
– Pitää tapahtua hengästymistä. Sitä tarkoittaa reipas liikunta. Kun lapset saadaan ulos, metsään, alkaa reippaan liikunnan kasvattaminen toteutua helpommin ja aktiivisuus syntyy luonnostaan. Siinä olisi jo yksi hyvä keino saada arjen liikuntasuositukset täytettyä, liikuntafysiologi, dosentti Arto Hautala ehdottaa.
– Tietenkään unohtamatta, jos me ajattelemme päiväkoti-ikäistä lasta, motoristen taitojen kehittyminen on kaiken pohjalla. Jotenka ei pelkästään reipas liikunta vaan myös muu arjen aktiivisuus ja tekeminen, joka kehittää monipuolisesti näitä perustaitoja, on hirmuisen tärkeää, Hautala lisää.
Arjen aktiivisuus kunniaan
Kaksi tuntia istumista päivässä on liian pitkä aika lapselle. Kaksi tuntia päivässä on maksimi aika ruutuajalle. Keinolla millä hyvänsä niistä pois, on Arto Hautalan ohje.
Kaikkien suomalaislasten kohdalla liikuntasuositukset eivät täyty.
– 3-vuotiailla päiväkotilapsilla liikunnanmäärä on keskimäärin 60 minuuttia. Ollaan siis vielä todella kaukana siitä kahden tunnin toteumasta. Tuoreen selvityksen mukaan voisikin sanoa, että liikuntaseuroissa lapset liikkuvat aika paljon, jopa puolet lapsista, mutta se kaikki muu arjen vapaa-ajanliikunta on aika vähäistä. Arviolta kolmasosa lapsista liikkuu ikään kuin vapaa-aikanaan eli koulun ja seuratoiminnan ulkopuolella.
Lasta ei tarvitse viedä välttämättä muualla järjestettävään liikuntaharrastukseen. Päivän liikunta-annoksen voi saada täyteen arkitouhujen keskellä.
Pitäisi miettiä koko vuorokautta, sitä kokonaisarjen aktiivisuutta. Mistä kaikista osista se muodostuu?
– Tietysti liikuntaihmisenä olen sitä mieltä, että liikuntaa voisi olla siellä kouluarjessakin enemmän, mutta toisaalta se on sitten jostain muualta pois. Ehkä ennemminkin pitäisi miettiä koko vuorokautta, sitä kokonaisarjen aktiivisuutta. Mistä kaikista osista se muodostuu? Arto Hautala herättelee ajattelemaan.
– Esimerkiksi lapset pyörällä ja kävellen kouluun sekä harrastuksiin, jos se suinkin on mahdollista. Me aikuiset hyvin mieluusti kuljetamme lapsia autolla. Voi esimerkiksi olla niin, että lapsi viedään jäähallille 60 minuutin jäätreeneihin. Ja koko liikunta-aktiivisuus on sitten siinä. Voisiko lapsi siirtyä sinne harrastuspaikkaan jotenkin muuten? Tällaisia yksinkertaisia asioita voisi tässäkin miettiä. Nimenomaan se kokonaisuus ratkaisee, Hautala lisää.
Jos vanhempi harrastaa, lapsikin harrastaa
Jos vanhemmat harrastavat liikuntaa, lapsetkin harrastavat enemmän liikuntaa. Vanhempien oma liikkuminen sekä lasten aktivoiminen ja kannustaminen on tärkeää lapsen liikuntatottumusten kannalta.
Vanhempien esimerkin voima näkyy myös oululaisella CrossFit-salilla. Suurin osa CrossFit Kids -treeneissä käyvistä lapsista ovat innostuneet lajista äidin tai isän esimerkin kautta.
– Useat lapset ovat olleet täällä katsomassa, kun vanhemmat treenaavat, ja kyllähän he heti ottavat mallia vanhemmiltaan. Tuolla lapset sitten laidalla itsekseenkin ovat jo kokeilleet samoja liikkeitä, CrossFit Kids -valmentaja Essi Koskinen kertoo.
CrossFit Kids on tavallisista CrossFit-treeneistä lapsille muokattu ohjelma. Oululaisella salilla treenaa 4-15-vuotiaita lapsia omissa ryhmissään.
Kids-treeneihin omat lapsensa on tuonut myös Hanna Uusitalo. Hanna aloitti oman CrossFit-harrastuksensa kaksi ja puoli vuotta sitten, ja jäi omien sanojensa mukaan täydellisen koukkuun. Nyt salilla treenaakin koko perhe – äiti, isä sekä perheen molemmat lapset.
Pääasia, että liikunta on lapselle kivaa, jotta syntyy positiivisia, myönteisiä ajatuksia siitä tekemisestä.
– Kyllä se on loistava esimerkki lapsille, että on itse aktiivinen ja liikkuu paljon. Tekee niitä käsilläseisontaharjoituksia myös siellä kotona, pelaa lasten kanssa sählyä ja jalkapalloa, käy hiihtämässä ja luistelemassa. Välttämättä se liikkuminen ei tarvitse aina olla sitä ohjattua toimintaa urheiluseurassa. Kyllä se monipuolinen liikkuminen lähtee sieltä, että tehdään yhdessä perheenä, Hanna kertoo kokemuksistaan.
Lasten CrossFit-treenit etenevät samalla kaavalla kuin aikuistenkin harjoitukset. Ensin tehdään alkulämmittely, jonka jälkeen siirrytään taito- ja tekniikkaharjoituksiin. Lopuksi treeneihin kuuluu vielä metcon eli kunto-osuus. Kaikki on kuitenkin mietitty tarkkaan ja muokattu lapsille sopivaksi. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän homma menee leikin kautta. Lasten liikkumisessa leikin kautta tekeminen onkin tärkeää.
– Pääasia, että liikunta on lapselle kivaa, jotta syntyy positiivisia, myönteisiä ajatuksia siitä tekemisestä. Ei niinkään väliä sillä, missä ja miten, pääasia, että löytyy oma yksilöllinen tapa, joka huomioi lapsen yksilöllisyyden ja temperamentin. Sieltä kun se kipinä löytyy, silloinhan me luodaan pohjaa sille koko elämänpituiselle liikunta-aktiivisuudelle.
– Ei ainakaan kiellä liikaa. Minä olen aina ollut sellainen äiti, että menen itsekin sinne kiipeilytelineisiin mieluummin kuin seison reunalla odottamassa. Toivoisin vanhemmille rohkeutta kokeilla itse ennen kuin varoittaa lapsiaan, Hanna Uusitalo vielä lisää.
Mistä liikuntamotivaatio löytyy?
Kaikki lapset eivät ole yhtä liikunnallisia. Sitä eivät ole kaikki aikuisetkaan. Mistä sitten motivaation ja liikuntakipinän voisi löytää, jotta liikuntaa tulisi päivittäin tarpeeksi?
– Tässä varmaan se tärkeä kysymys on, että meidän liikunnanammattilaisten ja vanhempien pitäisi tunnistaa lapsista erilaisia piirteitä ja erilaisia temperamentin ominaisuuksia, jota kautta me yksilöllisesti pystytään ajattelemaan, minkälaisilla keinoilla me synnytetään liikuntakipinä. Joku lapsi saa sen täällä CrossFit-salilla. Täällä on kaverit, se voi olla se sosiaalinen tekeminen. Joku lapsi kerää kilometrejä hiihtoladulla, joku toinen motivoituu ihan erilaisista asioista, onnistumisen elämyksistä ja kokemuksellisuudesta, Hautala luettelee huomioitavia asioita.
Kun oma laji on löytynyt, ja liikkuminen on mukavaa, lapset nauttivat ja reippailevat huomaamattaan. Lasten liikunnanilon pääsee viikoittain kokemaan myös Essi Koskinen:
– Lasten ohjaaminen on erilailla palkitsevaa. Lapset ovat niin vilpittömän kiitollisia ja iloisia aina treeneissä. Ja tässä huomaa myös lasten kehittymisen niin motorisesti kuin muutenkin.
Mitä missäkin iässä?
Lasten liikkumisessa on tärkeää huomioida lapsen biologinen kehitys. Tämä seikka on hyvä muistaa myös niiden lasten kohdalla, jotka treenaavat paljon jotain tiettyä lajia.
– Pienestä lapsesta tuonne kymmeneen ikävuoteen asti hermosto on suhteellisen kehittynyt jo kymmenvuotiaana, kun taas tuki- ja liikuntaelimistö, esimerkiksi luut ja lihakset jatkavat kehitystään jopa 17–18-vuoteen, jopa kahteenkymmeneen vuoteen, Arto Hautala muistuttaa.
– Silloin kun lapsi on pieni, liikunnan on oltava monipuolista, mikä kehittää motoriikkaa, kehonhallintaa. Sitten kun kasvupyrähdys on ohi, silloin on turvallista mennä kovatehoisempaan voimaharjoitteluun, jossa siis haetaan systemaattisesti lihasmassan kasvua tai nopeus- tai räjähtävänvoiman kehittymistä, mitkä siis kytkeytyy varmaan jo siihen omaan lajiin, Hautala lisää
Jos lapsi harrastaa paljon liikuntaa, missä tulee voimakkaita ja nopeita suunnanvaihdoksia, voi riesana olla kasvuiässä rasitusvammat.
Kun lapsi on pieni, liikunnan on oltava monipuolista. Kun kasvupyrähdys on ohi, silloin on ehkä turvallista mennä kovatehoisempaan voimaharjoitteluun.
– Jänteen kiinnityspaikat ovat niitä paikkoja, jonne voi syntyä rasitusvamma. Lapsilla tyypillinen paikka on tuolla akillesjänteen takana, kantaluun kiinnityskohdassa. Ja vähän myöhemmin toinen tyypillinen paikka on tuossa polven alapuolella eli sääriluun etukyhmyssä. Eli jos nämä vammat jotenkin kytkeytyvät voimakkaaseen liikunnanharrastamiseen, pitää välillä lyödä jarrua päälle harrastusmäärien suhteen, Hautala vielä muistuttaa.
Asiantuntija: ARTO HAUTALA, liikuntafysiologi, dosentti
Lisää ohjelmasta
