Hyppää pääsisältöön

Miten paljon ihmisen missäkin iässä pitäisi nukkua? Katso taulukosta

Hämmästy maailmasta -palstan tunnus
Hämmästy maailmasta -palstan tunnus Kuva: Katariina Hirvonen hämmästy maailmasta parempi resoluutio

Kaikki tietävät, että hyvä ja riittävä uni on tärkeää. Mutta miten paljon on tarpeeksi?

Yhdysvaltalainen unitutkimukseen keskittynyt säätiö The National Sleep Foudation (NSF) on tehnyt kovan työn ja kartoittanut valtavan joukon tutkimuksia ja raportteja selvittäen oikeaa ihmisen unen määrää.

Nukkuja
Nukkuja Kuva: Wikimedia commons nukkuja
Työn pohjalta on syntynyt korjattu, mahdollisimman laajaan asiantuntemukseen perustuva ohjeistus siitä, miten paljon missäkin iässä on hyvä nukkua.

Ohjeistuksia on toki annettu aikaisemminkin, mutta nyt ne on päivitetty uusimman tutkimustiedon mukaisiksi. Mukana on entistä tarkempia erotteluja eri ikäisten ryhmien kohdalla.

Määrät ovat tässä:

:

0 - 3 kk, 14 - 17 tuntia
4 - 11 kk, 12 -15 tuntia
1 - 2 vuotta, 11 - 14 tuntia
3 - 5 vuotta, 10 - 13 tuntia
6 - 13 vuotta, 9 - 11 tuntia
14 - 17 vuotta, 8 - 10 tuntia
18 - 25 vuotta, 7 - 9 tuntia
26 - 64 vuotta, 7 - 9 tuntia
65 - vuotta, 7 - 8 tuntia

Tutkijat muistuttavat, että unen tarve on yksilöllistä. Mutta nämä suositukset koskevat valtaosaa ihmisistä. Mukana on silti myös tietoa siitä, millaisia yksilöllisiä vaihteluja voi olla ja mitä unen määrää vuorokaudessa ei saisi alittaa tai ylittää. Tämä tieto tekee eron esimerkiksi ryhmien 18-25 v ja 26-64 v välille, joilla muuten näyttäisi olevan sama suositus.

Esimerkkejä ylä- ja alarajoista ovat, että 18 - 25 -vuotias ei saisi nukkua vähempää kuin 6 tuntia eikä enempää kuin 11 tuntia vuorokaudessa. Laajimmalla ryhmällä eli 26 - 64 -vuotiailla rajat ovat 6 ja 10 tuntia.

Tarkemmat taulukot löytyvät tästä linkistä.

Tutkimusartikkeli löytyy täältä.

Hämmästy maailmasta -palstalla kuratoidaan linkkejä kiinnostaviin tiedeartikkeleihin ja tutkimustuloksiin ympäri maailmaa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

  • Oletko onnellinen? Jos et, haluatko vaikuttaa asiaan?

    Oletko tyytyväinen elämääsi? Koetko itsesi onnelliseksi?

    Moni meistä on mieluummin onnellinen kuin onneton. Onko omassa elämässä kohentamisen varaa? Minkälaista on hyvä ja onnellinen elämä? Aihepiiri tulee iholle ja tuntuu henkilökohtaiselta asialta. Pitääkö vielä olla onnellinen, jos hoitaa työnsä ja perheensä riittävän hyvin? Vai mitä todella ajattelen sisimmässäni, olenko tyytyväinen elämääni tässä ja nyt?

  • Alzheimerin taudin rusentavat muutokset saadaan näkyviin antiaineen avulla

    Antiaine mahdollistaa PET-aivokuvantamisen.

    Alzheimerin taudin aiheuttamat hirvittävät muutokset saadaan näkyviin PET-kuvauksessa antiaineen avulla. Ajatella, että antimaterian keksi 1920-luvulla eräs fyysikko pelkällä kynällä ja paperilla, kirjoittaa teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen blogissaan. Mestarifyysikko Paul Diracilla oli kova itseluottamus.

  • Kaareutuva vai kulmikas? Visuaalinen illuusio kertoo aivojen toiminnasta

    Tietty mustan, valkoisen ja harmaan yhdistelmä sotkee aivot.

    Katso tarkasti yllä olevan kuvaa. Minkälaisia viivoja näet? Ovatko ne pehmeästi kaareutuvia vai kulmikasta siksakkia? Tietty mustan, valkoisen ja harmaan yhdistelmä sopivasti aseteltuna sotkee aivojen ääriviivoja hahmottavia prosesseja, kirjoittaa havaintopsykologi Jukka Häkkinen blogissaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

  • Oletko onnellinen? Jos et, haluatko vaikuttaa asiaan?

    Oletko tyytyväinen elämääsi? Koetko itsesi onnelliseksi?

    Moni meistä on mieluummin onnellinen kuin onneton. Onko omassa elämässä kohentamisen varaa? Minkälaista on hyvä ja onnellinen elämä? Aihepiiri tulee iholle ja tuntuu henkilökohtaiselta asialta. Pitääkö vielä olla onnellinen, jos hoitaa työnsä ja perheensä riittävän hyvin? Vai mitä todella ajattelen sisimmässäni, olenko tyytyväinen elämääni tässä ja nyt?

  • Kaareutuva vai kulmikas? Visuaalinen illuusio kertoo aivojen toiminnasta

    Tietty mustan, valkoisen ja harmaan yhdistelmä sotkee aivot.

    Katso tarkasti yllä olevan kuvaa. Minkälaisia viivoja näet? Ovatko ne pehmeästi kaareutuvia vai kulmikasta siksakkia? Tietty mustan, valkoisen ja harmaan yhdistelmä sopivasti aseteltuna sotkee aivojen ääriviivoja hahmottavia prosesseja, kirjoittaa havaintopsykologi Jukka Häkkinen blogissaan.

  • Tutkimus: Rasvaiset maitotuotteet voivat olla terveellisempiä - 3 asiantuntijaa vastaa rasvakiistan väitteisiin

    Mitä jos suositukset ovatkin väärässä?

    Rasvaton maito vai täysmaito? Margariinia vai voita? Jugurtti ilman rasvaa vai sittenkin se rasvaisempi versio? Vuosikymmenten ajan niin terveysviranomaiset kuin kuluttajatkin ovat pitäneet näitä kysymyksiä itsestäänselvyyksinä: ostoskoriin kuuluu valita ne vähemmän rasvaiset vaihtoehdot. Mutta voivatko terveysviranomaiset suosituksineen olla väärässä?

  • Alzheimerin taudin rusentavat muutokset saadaan näkyviin antiaineen avulla

    Antiaine mahdollistaa PET-aivokuvantamisen.

    Alzheimerin taudin aiheuttamat hirvittävät muutokset saadaan näkyviin PET-kuvauksessa antiaineen avulla. Ajatella, että antimaterian keksi 1920-luvulla eräs fyysikko pelkällä kynällä ja paperilla, kirjoittaa teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen blogissaan. Mestarifyysikko Paul Diracilla oli kova itseluottamus.