Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Jenni – raitistunut alkoholisti

Tuhkimotarinoiden Jenni
Äitiyskään ei saanut Jenniä lopettamaan juomista. Tuhkimotarinoiden Jenni Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

"Missä sinä olet ollut koko elämäni, alkoholi?" ajatteli hämmästynyt 14-vuotias Jenni, kun joi alkoholia ensimmäistä kertaa.

jenni haastis
jenni haastis tuhkimotarinoita

Humala tuntui niin euforiselta, että Jenni malttoi ainoastaan ajatella seuraavaa viikonloppua, että pääsee taas juomaan. 17-vuotiaana Jennistä tuli pienen Jeena-tyttären äiti, mutta sairaus oli jo ottanut Jennistä yliotteen, eikä hän pystynyt jättämään alkoholia. ”Alkoholismi on kiero sairaus, vaikka muut ovat huomanneet sen aikoja sitten, alkoholisti itse ei tajua omaa tilaansa." Vuosikausien valehtelun ja salailun jälkeen Jennin elämänsuunta muuttui vuonna 2012.

jenniloppuhuippis
jenniloppuhuippis tuhkimotarinoita

Nyt Jenni on yrittänyt rakentaa uudenlaista suhdetta tyttäreensä Jeenaan, jonka lapsuuden äidin alkoholinkäyttö pilasi. Äidin juomisesta muistuttaa edelleen synkkä olemus ja siksi Jeena-tytär toivoo stylisti Outi Brouxin löytävän Jenni-äidille uudenlaisen raikkaamman ulkomuodon.

Ohjaus Pauliina Jalasmaa.

Linkit päivitetty 6.4.2017

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.