Hyppää pääsisältöön

Otso Kantokorpi: Miten arvokasta taide on?

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Kansainvälisellä nykytaiteella menee hyvin. Brittiläinen huutokauppahuone Sotheby’s myi kuun alussa pelkkää nykytaidetta sisältäneessä iltailtahuutokaupassaan 65 teosta, ja kokonaistulos oli yli 125 miljoonaa puntaa.

Huippu oli saksalaisen vielä elossa olevan taidemaalari Gerhard Richterin Abstrakti kuva, joka myytiin vähän yli 30 miljoonalla punnalla. Teos on maalattu vuonna 1986. Edellisen kerran se oli myyty saman huutokauppahuoneen New Yorkin huutokaupassa vuonna 1999, jolloin siitä saatiin 607 000 dollaria. Taide on siis kiistatta arvokasta, ja sen arvo näyttää myös nousevan.

Suomalaisella nykytaiteella menee huonosti. Erään maineikkaan ja monissa museokokoelmissa edustettuna olevan taiteilijaystäväni teos oli Bukowskilla myynnissä viime syksynä. Se on maalattu kaksi vuotta myöhemmin kuin Richterin maalaus. Pohjahinta oli 500 euroa, mutta seitsemällä tarjouksella päästiin vain 220 euroon. Teos jäi myymättä.

Yhä useammin huippusijoilla on niitä ihmisiä, jotka pyörittävät eniten rahaa: rikkaimpia keräilijöitä, parasta tulosta tekeviä galleristeja.

Sen lisäksi, että raha on vaihdon väline, se on myös arvon mitta. Sen merkitys arvon mittana tuntuu lisääntyvän, koska merkittävin puhe yhteiskunnassa – oli sitten kyse sosiaali- ja terveysasioista tai kulttuuripolitiikasta – kietoutuu aina rahaan. Kansainvälisessä taidemaailmassa on tapana tehdä ranking-listoja vaikutusvaltaisimmista toimijoista, ja yhä useammin huippusijoilla on niitä ihmisiä, jotka pyörittävät eniten rahaa: rikkaimpia keräilijöitä, parasta tulosta tekeviä galleristeja.

En ole harmitellut ystävyyttäni edellä mainitsemani arvottoman taiteilijan kanssa. Sen lisäksi, että hän on hyvä ihminen, hän on hyvä taidemaalari. Mistäkö minä sen tiedän? Siitä, että olen ammatiltani taidekriitikko ja että minun työtäni on kyetä arvioimaan tällaisia asioita sekä mielekkäästi että uskottavasti.

Nykytaiteella menee Suomessa kuitenkin myös hyvin. Sitä arvostetaan jaloista syistä johtuen, sen yhteiskunnallinen rooli koetaan merkittäväksi: ”Taide ja kulttuuri tukevat ihmisten elämänhallintaa sekä luovat uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Kulttuuritoimintaan osallistuminen lisää elämän mielekkyyttä ja pidentää elinikää. Siksi kulttuurin on oltava kaikkien saavutettavissa.”

Näin todettiin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman esitteessä. Neurologi Markku T. Hyyppä on jopa todennut, että ”kulttuuriaktiiville lisävuosia tulee kolmesta neljään verrattuna sohvaperunaan, joka ei juurikaan harrasta kulttuuria. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi laihduttamisen tai terveysliikunnan antama lisäys elinvuosiin.”

Sosiaaligerontologian professori Antti Karisto on puolestaan nimittänyt kulttuuritoiminnan ja taiteen sosiaalisia vaikutuksia ”näkymättömäksi sosiaalipolitiikaksi”, koska taiteen ja kulttuuritoiminnan avulla ihmiset voivat kartuttaa voimavarojaan ja löytää uusia keinoja hyvinvointinsa parantamiseksi.

On se kummallinen asia tämä taide. Siihen tuntuu liittyvän niin monenlaisia arvoja, jotka eivät edes kytkeydy mitenkään toisiinsa. Jos Richterin maalaus vietäisiin jonkin vanhainkodin dementiaosastolle, ei sen hyvinvointivaikutus olisi miljoonia kertoja voimakkaampi kuin taiteilijaystäväni maalauksen. Ehkä jopa päinvastoin. Olen nimittäin nähnyt kuvan molemmista.

On se kummallinen asia tämä taide. Siihen tuntuu liittyvän niin monenlaisia arvoja, jotka eivät edes kytkeydy mitenkään toisiinsa.

Taiteen hyvinvointivaikutus tuntuu nykyään olevan trendikäs perustelu taiteen julkiselle tukemiselle. Juuri nyt se on opetus- ja kulttuuriministeriössä voimakkaassa myötätuulessa. OKM:n tuen perusteluiden ailahtelevuus kertoo siitä, miten vaikeaa taiteen arvon määritteleminen on.

Siitä ei ole montakaan vuotta aikaa, kun opetusministeriö hassasi paljon resursseja – sekä useita henkilövuosia että rutosti rahaa – nyttemmin jo unohdettuun kulttuurivientiyksikköön. Puhuttiin muun muassa ”kärkivientihankkeista”, mutta ei ainakaan kuvataiteista sellaiseksi ollut. Itse asiassa koko sana taitaa olla häviämässä suomenkielestä: tämänaamuinen googletus tuotti vain kuusi osumaa.

Ei kuvataiteesta ole vientituotteeksi, mutta on myös syytä muistaa, että hyvä kuvataiteilija on todennäköisesti huono sosiaalityöntekijä.

Taiteella on paljon erilaisia välinearvoja, ja niillä sen tukea myös perustellaan. Sen paremmin poliitikot kuin virkamiehetkään eivät tunnu uskaltautuvan puhumaan taiteen tukemisesta sen itseisarvon ja vapauden takia. Kuitenkin juuri taide on yksi niistä keskeisistä asioista, jotka tekevät ihmisestä ihmisen ja historiansa myötä sivistysvaltiosta sivistysvaltion. On täysin mahdotonta kuvitella inhimillistä kulttuuria ilman taidetta.

Eikö taidetta voisi tukea rohkeasti tunnustamalla sen itseisarvon? Olisiko taiteen mahdollinen hyvinvointivaikutus juuri sen vapauden ansiota? Poliittiselle ohjailulle alistettu taide tuottaa aina kammottavia tuloksia, kuten lähihistoriamme todistaa meille – esimerkiksi Neuvostoliitosta ja natsi-Saksasta.

Vain taiteen vapauden ja itseisarvon tunnustaminen ovat takeita sen mahdollisten välinearvojen mielekkääseen hyödyntämiseen hyvän elämän rakenneuudistuksissa.

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.