Ville Matilainen
Yle
Helsingin Asematunnelin Jumo Jazzclubilla vuosina 1993–94 kuvattu kahdeksanosainen ohjelmasarja tarjoili musiikkia moneen makuun. Juontajapari Maria Lindell (myöhemmin Guzenina) ja Seppo Pietikäinen esittelivät kerran kuussa yleisölle musiikkimaailman ihmeellisyyksiä rokin, jazzin, etnon ja teknon vaikutuspiiristä, kotimaasta ja kaukomailta. Vain iskelmä oli julistettu ohjelmassa pannaan.
Soundcheck teki edellisen vuosikymmenen Hittimittariin ja Rockstopiin pesäeroa ja luovi Ylen musiikkitarjontaa valtavirrasta poikkeaville urille. Ohjelmasarja asettui lyhyen elinkaarensa aikana myös hetkellisesti päällekkäin Suomen virallista levymyyntilistaa noudattaneen Lista Top 40:n kanssa.
Musiikkitarjonnaltaan sarja oli vahvassa etukenossa underground- ja vastakulttuuripiirien suuntaan. Maanantain myöhäisiltaan sijoitetun tv-sarjan aikuismaisuutta pyrittiin jopa korostamaan: ohjelma kuvattiin baarissa, ohjelman vieraat tupakoivat sekä joivat haastatteluiden aikana avoimesti olutta.
Sarjan ulkomaanraporteista kunnia kuuluu veteraanitoimittaja Seppo Pietikäiselle. Samanaikaisesti Radio Cityssä työskennellyt Maria Lindell taas suoritti suuremman osan ohjelmassa vierailleiden artistien haastatteluista.
Soundcheckin avausjakso
Kuvakaappauksia 6.9.1993 esitetystä ohjelmasta
Sarjan avausjaksossa nähtiin uutukainen musiikkivideo islantilaislaulaja Björkiltä. Samalla luotiin katsaus tuon hetken kotimaisiin musiikkividoihin, joiden anatomiasta oli kertomassa Ismo Alangon Pornografiaa-videosta vastannut Hannu Puttonen.
Pietikäinen oli lisäksi vieraillut Ranskassa Mouvement des Musiques Innovatrices festivaaleilla, josta ohjelmaan saatiin väliesirippuna avantgardea esittelevä raportti. Jumo Jazzclubilla jaksossa esiintyivät Moon Cakes -yhtye ja Balls, jolta oli juuri ilmestynyt uusi albumi.
Soundcheckin toinen jakso
Kuvakaappauksia 4.10.1993 esitetystä ohjelmasta
Toisessa jaksossa tarkasteltiin suomalaista, 1990-luvun alkupuoliskon underground-musiikkia. Esittelyn vetovastuussa toimi Underground Rock Orchestran nokkamies M. A. Numminen. Australialainen Tim Finn toi jaksoon tarvittavan ulkomaalaisaspektin ja suuren maailman tyyliin Pietikäinen suoritti laulajan haastattelun limusiinin takapenkillä. Jumolla esiintyi helsinkiläinen Shadowplay ja yleisöstä bongattiin mm. Laika & Cosmonautsin jäseniä.
Äärimmäisen kiintoisa oli myös jaksossa nähty suomalaista teknokulttuuria läpivalaiseva Chaotic Finnish Danceloop 1993 -raportti. Nopeasti leviävän alakulttuurin pukeutumis- sekä hiustyylit katsastettiin aikakauden videotehosteilla maustettuina. Videomontaasissa esiteltiin Project Chain Gun Operate, Advanced Art, Cosmic Zone, Local Maniacs, Pentium Project ja Dance Nation -kokoonpanot.
Soundcheckin kolmas jakso
Kuvakaappauksia 22.11.1993 esitetystä ohjelmasta
Teknosta etnoon ja kolmas Soundchek leijaili eetteriin marraskuun lopussa. Kitarasankari Dave Lindholm tunnelmoi illan ensimmäisenä live-vieraana. Lindholmia oli saapunut seuraamaan mm. Neljä Ruusua -yhtye. Ruusukvartetin Ilkka Alanko juhli kuvauspäivänä syntymäpäiviään, joten juontajakaksikko tarjosi artistille tämän kunniaksi oluen. Neljältä Ruusulta katsastettiin myös tuore Poplaulajan vapaapäivä -musiikkivideo.
Aiemmin samassa kuussa Vanhalla Ylioppilastalolla esiintynyt algerialainen Khaled pääsi osaksi tämänkertaista ohjelmajärjestystä. Pietikäisen haastattelussa rai-musiikin kuninkaaksi tituleerattu mies kertoi esittämänsä perinnemusiikin juurista ja omasta metodistaan yhdistellä sitä länsimaisiin soittimiin ja tekniikoihin.
Jakson pääti oululaisen Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Marsin esiintyminen. Jopa maailman kaikkien aikojen vaikeimmiten nimetyksi kutsutun yhtyeen kitaristi-laulaja Esa "Ray Katz" Nissi antoi jaksossa myös Marialle haastattelun.
Soundcheckin neljäs jakso
Kuvakaappauksia 20.12.1993 esitetystä ohjelmasta
Neljäs Soundcheck keskittyi jopa aiempaa enemmän musiikkivideoihin. Ohjelmassa nähtiin Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen tuore video hittikappaleeseen Viimeisellä rannalla. Yhtyeen lauluntekijä-laulaja Juha Lehteä haastateltiin videon ja kappaleen alkuperäisen idean yhteneväisyyksistä ja eroista. Ääneen päästettiin myös musiikkivideon tekijät Leo Pee ja Jaakko Nuotio.
Olin vain äänittäjänä Dark Side of the Moonilla. En ole sanonut tuottaneeni Floydia, vaikka niin väitetäänkin
Ulkomaailman äänenä toimi tällä kertaa hittituottajana tunnettu Alan Parsons, joka tuskaili Pietikäisen haastattelussa tällä kertaa itse levyttäneenä artistina. Muun muassa The Beatlesin tuottajana aikanaan kannuksensa ansainnut Parsons johti omaa projektiaan ja oikaisi väärinkäsityksen omasta roolistaan Pink Floydin Dark Side of the Moon -albumin osalta.
Livenä ohjelmassa päästiin nauttimaan kansanmusiikista ammentavan Jambolin sävelistä. Räiskyvää rokkia jaksoon taas toi Aija Puurtisen ja toimittajanakin tunnetun Esa Kuloniemen johtama Honey B and the T-Bones.
Soundcheckin viides jakso
Kuvakaappauksia 22.1.1994 esitetystä ohjelmasta
Viides Soundcheck oli samalla vuoden 1994 ensimmäinen Soundcheck. Livenä ohjelmassa esiintyivät Trio Töykeät ja RinneRadio.
Maria Guzenina muisteli myöhemmin Twitterissä jaksossa suorittamaansa haastattelua, jossa mikrofonin toiselle puolelle asettui Trio Töykeiden maineikas jazz-pianisti Iiro Rantala.
Musiikkivideoita jaksossa katsastettiin yhdysvaltalaisilta Jackson Brownelta ja Meat Loafilta. Pietikäinen oli myös toteuttanut ulkomaalaisartistien haastatteluista insertit ohjelmaan. Kotimaista videomusiikkia tarjoili rap-muusikko Kaivo.
Jakson päättänyt RinneRadion uhkaavissa valotunnelmissa toteutettu esitys on koko Soundcheckin visuaalisesti tyylikkäintä antia.
Soundcheckin kuudes jakso
Kuvakaappauksia 19.2.1994 esitetystä ohjelmasta
Soundcheckin kuudennen osan aloitti punkin grand old man, Iggy Pop, jota Seppo Pietikäinen haastatteli.
Suutun ainakin kaksi kertaa päivässä. Vietän tunteja päivittäin valmistautuneena jonkinasteiseen vitutukseen
Tuolloin 46-vuotias punkkari avasi tuntojaan modernista musiikkiteollisuudesta, jonka hän koki keskittyvän suuressa määrin yli 30-vuotiaisiin ja näiden älylliseen reaktioon. Alle kolmekymppisille taas Iggyn mukaan tuotettiin musiikkia, jota kuunnellakseen pitäisi omata jonkinlainen robottikeho, jotta pysyisi sen tahdissa. Haastattelun päätteeksi mieheltä nähtiin vielä tuore Wild America -musiikkivideo.
Kotimaista musiikkivideomateriaalia nähtiin Sue Van Doe -yhtyeeltä ja jakson live-esitykset aloitti "hillbillya" soittava The Barnhill Boys. Yhtyeen nokkahahmona toimi Judge Barnhill, joka tunnetaan paremmin nimellä Tuomari Nurmio. Nurmion kokoonpanon lisäksi ohjelmassa esiintyi Maarit.
Soundcheckin seitsemäs jakso
Kuvakaappauksia 26.3.1994 esitetystä ohjelmasta
Soundcheckin seitsemäs jakso omistettiin suurieleisesti vierailemaan saapuneelle hollantilaisyhtye Nitsille. Jo vuonna 1974 perustettu Nits oli ohjelmavuonna julkaisut Da Da Da -levyn ja levyn nimi herätti haastattelun suorittaneessa Pietikäisessä kysymyksiä. Nitsien musiikkivideossa taas oli mukana kuvamateriaalia talvisesta Helsingistä. Muutenkin Suomi-sympatioistaan tunnettu taiderock-yhtye antoi myöhemmin vuonna 1998 ilmestyneelle albumilleen kotimaansa suomenkielisen nimen Alankomaat.
Illan toisena live-vieraana Jumon lavalla nähtiin pitkän linjan muusikko Kari Peitsamo. Musiikkivideoihin jaksossa otettiin voimakkaan tekijävetoinen lähestymiskulma. Video-ohjaaja Mika Taanila oli saapunut Maria Lindellin haastateltavaksi. Klubikeskustelua ryydittivät näytteet Taanilan ohjaustöistä. Otteita jaksossa nähtiin mm. Maritta Kuulan, Kauko Röyhkän, 22-Pisteirkon ja Circlen musiikkivideoista.
Soundcheckin kahdeksas ja viimeinen jakso
Kuvakaappauksia 23.4.1994 esitetystä ohjelmasta
Soundcheckin viimeiseksi jääneessä jaksossa esiintyi suomalainen Veeti ja Elastic Family, johtotähtinään laulaja Veeti Kallio ja Anna Kuoppamäki. Yhtyeeltä kuultiin jaksossa kappaleet: Walk Gently, This is it, Kiss My Soul ja Baby Joe. Maria Lindell suoritti ohjelman edetessä niin Kallion kuin Kuoppamäkenkin haastattelut.
Kallio äityi myöhemmin vielä jälkiviisaasti muistelemaan Twitterissä tuolloin käyttämäänsä harlekiinimaista esiintymisasua.
Jazzclubin lavalla nähtiin myös 1980-luvun konemusiikkiyhtye Belaboriksessa vaikuttanut laulaja Saara Soisalo, joka oli tuolloin jo siirtynyt ilmaisussaan kohti jatsahtavampaa tyyliä. Soisalo esitti temaattisesti kappaleet Tyhjä huone ja Lonely House.
Sovinnainen, epäsovinnainen, vaihtoehtoinen ja valtavirta ovat nimikkeitä, joilla musiikki lokeroidaan. Ne eivät päde minun tuotantooni. Teen mielestäni omaperäistä ja itseni kuuloista musiikkia
Jakson kuitenkin aloitti australialaismuusikko Nick Cave, jota Pietikäinen oli käynyt haastattelemassa ja jolta myös nähtiin tuore Do You Love Me -musiikkivideo.
Cave oli haastatteluvuonna levyttänyt Bad Seeds -yhtyeensä kanssa rakkausaiheisen levyn nimeltä Let Love In. Artisti ei tosin myöntänyt haastattelussa "pehmenneensä", vaikka uuden levyn teema oli aiemmista poikkeava.
Kotimaisen aspektin musiikkivideoihin toi jaksossa esitetty J. Karjalaisen tuore Villejä lupiineja.
Jakson päätteeksi oli juontajaparin aika maistaa kuplajuomaa ja todeta vuosien 1993–1994 soundien ollen tätä myöten tsekattu.
