Hyppää pääsisältöön

Soundcheck oli aikuisemman musadiggarin rajaton riemu

Soundchek-musiikkia ilman rajoja 1993-94
Maria Guzenina ja Seppo Pietikäinen juonsivat koko ohjelmasarjan. Soundchek-musiikkia ilman rajoja 1993-94 Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen Yle Elävä arkisto,Maria Guzenina-Richardson

Helsingin Asematunnelin Jumo Jazzclubilla vuosina 1993–94 kuvattu kahdeksanosainen ohjelmasarja tarjoili musiikkia moneen makuun. Juontajapari Maria Lindell (myöhemmin Guzenina) ja Seppo Pietikäinen esittelivät kerran kuussa yleisölle musiikkimaailman ihmeellisyyksiä rokin, jazzin, etnon ja teknon vaikutuspiiristä, kotimaasta ja kaukomailta. Vain iskelmä oli julistettu ohjelmassa pannaan.

Skip Twitter post

Soundcheck teki edellisen vuosikymmenen Hittimittariin ja Rockstopiin pesäeroa ja luovi Ylen musiikkitarjontaa valtavirrasta poikkeaville urille. Ohjelmasarja asettui lyhyen elinkaarensa aikana myös hetkellisesti päällekkäin Suomen virallista levymyyntilistaa noudattaneen Lista Top 40:n kanssa.

Musiikkitarjonnaltaan sarja oli vahvassa etukenossa underground- ja vastakulttuuripiirien suuntaan. Maanantain myöhäisiltaan sijoitetun tv-sarjan aikuismaisuutta pyrittiin jopa korostamaan: ohjelma kuvattiin baarissa, ohjelman vieraat tupakoivat sekä joivat haastatteluiden aikana avoimesti olutta.

Sarjan ulkomaanraporteista kunnia kuuluu veteraanitoimittaja Seppo Pietikäiselle. Samanaikaisesti Radio Cityssä työskennellyt Maria Lindell taas suoritti suuremman osan ohjelmassa vierailleiden artistien haastatteluista.

Sarjan avausjaksossa nähtiin uutukainen musiikkivideo islantilaislaulaja Björkiltä. Samalla luotiin katsaus tuon hetken kotimaisiin musiikkividoihin, joiden anatomiasta oli kertomassa Ismo Alangon Pornografiaa-videosta vastannut Hannu Puttonen.

Pietikäinen oli lisäksi vieraillut Ranskassa Mouvement des Musiques Innovatrices festivaaleilla, josta ohjelmaan saatiin väliesirippuna avantgardea esittelevä raportti. Jumo Jazzclubilla jaksossa esiintyivät Moon Cakes -yhtye ja Balls, jolta oli juuri ilmestynyt uusi albumi.


Toisessa jaksossa tarkasteltiin suomalaista, 1990-luvun alkupuoliskon underground-musiikkia. Esittelyn vetovastuussa toimi Underground Rock Orchestran nokkamies M. A. Numminen. Australialainen Tim Finn toi jaksoon tarvittavan ulkomaalaisaspektin ja suuren maailman tyyliin Pietikäinen suoritti laulajan haastattelun limusiinin takapenkillä. Jumolla esiintyi helsinkiläinen Shadowplay ja yleisöstä bongattiin mm. Laika & Cosmonautsin jäseniä.

Äärimmäisen kiintoisa oli myös jaksossa nähty suomalaista teknokulttuuria läpivalaiseva Chaotic Finnish Danceloop 1993 -raportti. Nopeasti leviävän alakulttuurin pukeutumis- sekä hiustyylit katsastettiin aikakauden videotehosteilla maustettuina. Videomontaasissa esiteltiin Project Chain Gun Operate, Advanced Art, Cosmic Zone, Local Maniacs, Pentium Project ja Dance Nation -kokoonpanot.


Teknosta etnoon ja kolmas Soundchek leijaili eetteriin marraskuun lopussa. Kitarasankari Dave Lindholm tunnelmoi illan ensimmäisenä live-vieraana. Lindholmia oli saapunut seuraamaan mm. Neljä Ruusua -yhtye. Ruusukvartetin Ilkka Alanko juhli kuvauspäivänä syntymäpäiviään, joten juontajakaksikko tarjosi artistille tämän kunniaksi oluen. Neljältä Ruusulta katsastettiin myös tuore Poplaulajan vapaapäivä -musiikkivideo.

Aiemmin samassa kuussa Vanhalla Ylioppilastalolla esiintynyt algerialainen Khaled pääsi osaksi tämänkertaista ohjelmajärjestystä. Pietikäisen haastattelussa rai-musiikin kuninkaaksi tituleerattu mies kertoi esittämänsä perinnemusiikin juurista ja omasta metodistaan yhdistellä sitä länsimaisiin soittimiin ja tekniikoihin.

Jakson pääti oululaisen Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Marsin esiintyminen. Jopa maailman kaikkien aikojen vaikeimmiten nimetyksi kutsutun yhtyeen kitaristi-laulaja Esa "Ray Katz" Nissi antoi jaksossa myös Marialle haastattelun.


Neljäs Soundcheck keskittyi jopa aiempaa enemmän musiikkivideoihin. Ohjelmassa nähtiin Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen tuore video hittikappaleeseen Viimeisellä rannalla. Yhtyeen lauluntekijä-laulaja Juha Lehteä haastateltiin videon ja kappaleen alkuperäisen idean yhteneväisyyksistä ja eroista. Ääneen päästettiin myös musiikkivideon tekijät Leo Pee ja Jaakko Nuotio.

Olin vain äänittäjänä Dark Side of the Moonilla. En ole sanonut tuottaneeni Floydia, vaikka niin väitetäänkin― Alan Parsons

Ulkomaailman äänenä toimi tällä kertaa hittituottajana tunnettu Alan Parsons, joka tuskaili Pietikäisen haastattelussa tällä kertaa itse levyttäneenä artistina. Muun muassa The Beatlesin tuottajana aikanaan kannuksensa ansainnut Parsons johti omaa projektiaan ja oikaisi väärinkäsityksen omasta roolistaan Pink Floydin Dark Side of the Moon -albumin osalta.

Livenä ohjelmassa päästiin nauttimaan kansanmusiikista ammentavan Jambolin sävelistä. Räiskyvää rokkia jaksoon taas toi Aija Puurtisen ja toimittajanakin tunnetun Esa Kuloniemen johtama Honey B and the T-Bones.


Skip Twitter post

Viides Soundcheck oli samalla vuoden 1994 ensimmäinen Soundcheck. Livenä ohjelmassa esiintyivät Trio Töykeät ja RinneRadio.

Maria Guzenina muisteli myöhemmin Twitterissä jaksossa suorittamaansa haastattelua, jossa mikrofonin toiselle puolelle asettui Trio Töykeiden maineikas jazz-pianisti Iiro Rantala.

Musiikkivideoita jaksossa katsastettiin yhdysvaltalaisilta Jackson Brownelta ja Meat Loafilta. Pietikäinen oli myös toteuttanut ulkomaalaisartistien haastatteluista insertit ohjelmaan. Kotimaista videomusiikkia tarjoili rap-muusikko Kaivo.

Jakson päättänyt RinneRadion uhkaavissa valotunnelmissa toteutettu esitys on koko Soundcheckin visuaalisesti tyylikkäintä antia.


Soundcheckin kuudennen osan aloitti punkin grand old man, Iggy Pop, jota Seppo Pietikäinen haastatteli.

Suutun ainakin kaksi kertaa päivässä. Vietän tunteja päivittäin valmistautuneena jonkinasteiseen vitutukseen― Iggy Pop

Tuolloin 46-vuotias punkkari avasi tuntojaan modernista musiikkiteollisuudesta, jonka hän koki keskittyvän suuressa määrin yli 30-vuotiaisiin ja näiden älylliseen reaktioon. Alle kolmekymppisille taas Iggyn mukaan tuotettiin musiikkia, jota kuunnellakseen pitäisi omata jonkinlainen robottikeho, jotta pysyisi sen tahdissa. Haastattelun päätteeksi mieheltä nähtiin vielä tuore Wild America -musiikkivideo.

Kotimaista musiikkivideomateriaalia nähtiin Sue Van Doe -yhtyeeltä ja jakson live-esitykset aloitti "hillbillya" soittava The Barnhill Boys. Yhtyeen nokkahahmona toimi Judge Barnhill, joka tunnetaan paremmin nimellä Tuomari Nurmio. Nurmion kokoonpanon lisäksi ohjelmassa esiintyi Maarit.


Soundcheckin seitsemäs jakso omistettiin suurieleisesti vierailemaan saapuneelle hollantilaisyhtye Nitsille. Jo vuonna 1974 perustettu Nits oli ohjelmavuonna julkaisut Da Da Da -levyn ja levyn nimi herätti haastattelun suorittaneessa Pietikäisessä kysymyksiä. Nitsien musiikkivideossa taas oli mukana kuvamateriaalia talvisesta Helsingistä. Muutenkin Suomi-sympatioistaan tunnettu taiderock-yhtye antoi myöhemmin vuonna 1998 ilmestyneelle albumilleen kotimaansa suomenkielisen nimen Alankomaat.

Illan toisena live-vieraana Jumon lavalla nähtiin pitkän linjan muusikko Kari Peitsamo. Musiikkivideoihin jaksossa otettiin voimakkaan tekijävetoinen lähestymiskulma. Video-ohjaaja Mika Taanila oli saapunut Maria Lindellin haastateltavaksi. Klubikeskustelua ryydittivät näytteet Taanilan ohjaustöistä. Otteita jaksossa nähtiin mm. Maritta Kuulan, Kauko Röyhkän, 22-Pisteirkon ja Circlen musiikkivideoista.


Soundcheckin viimeiseksi jääneessä jaksossa esiintyi suomalainen Veeti ja Elastic Family, johtotähtinään laulaja Veeti Kallio ja Anna Kuoppamäki. Yhtyeeltä kuultiin jaksossa kappaleet: Walk Gently, This is it, Kiss My Soul ja Baby Joe. Maria Lindell suoritti ohjelman edetessä niin Kallion kuin Kuoppamäkenkin haastattelut.

Kallio äityi myöhemmin vielä jälkiviisaasti muistelemaan Twitterissä tuolloin käyttämäänsä harlekiinimaista esiintymisasua.

Jazzclubin lavalla nähtiin myös 1980-luvun konemusiikkiyhtye Belaboriksessa vaikuttanut laulaja Saara Soisalo, joka oli tuolloin jo siirtynyt ilmaisussaan kohti jatsahtavampaa tyyliä. Soisalo esitti temaattisesti kappaleet Tyhjä huone ja Lonely House.

Sovinnainen, epäsovinnainen, vaihtoehtoinen ja valtavirta ovat nimikkeitä, joilla musiikki lokeroidaan. Ne eivät päde minun tuotantooni. Teen mielestäni omaperäistä ja itseni kuuloista musiikkia― Nick Cave

Jakson kuitenkin aloitti australialaismuusikko Nick Cave, jota Pietikäinen oli käynyt haastattelemassa ja jolta myös nähtiin tuore Do You Love Me -musiikkivideo.

Cave oli haastatteluvuonna levyttänyt Bad Seeds -yhtyeensä kanssa rakkausaiheisen levyn nimeltä Let Love In. Artisti ei tosin myöntänyt haastattelussa "pehmenneensä", vaikka uuden levyn teema oli aiemmista poikkeava.

Kotimaisen aspektin musiikkivideoihin toi jaksossa esitetty J. Karjalaisen tuore Villejä lupiineja.

Jakson päätteeksi oli juontajaparin aika maistaa kuplajuomaa ja todeta vuosien 1993–1994 soundien ollen tätä myöten tsekattu.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto