Hyppää pääsisältöön

Suomalaiskuvaaja kansainvälisen läpimurron portilla

Betoniyö-elokuvan kuvaaja Peter Flinckenberg on voittanut ensimmäisenä suomalaisena arvostetun yhdysvaltalaisen Spotlight-palkinnon. Suomessa mies on napannut kaksi viimeisintä parhaan kuvauksen Jussi-palkintoa. Strada tavoitti hänet kesken työkiireiden, Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvauksista.

Peter Flinckenberg on voittanut arvostetun Yhdysvaltain elokuvaajien yhdistyksen (The American Society of Cinematographers, ASC) 15.2.2015 jakaman Spotlight-palkinnon elokuvalla Betoniyö (Suomi, 2013). Palkinnosta kisasi finaalissa Flinckenbergin rinnalla englantilainen Daniel Landin (Under the Skin, Iso-Britannia 2013) ja iranilainen Darius Khondji (The Immigrant, Yhdysvallat 2013). Stradan Joonatan tutustui mestarikuvaajan työskentelyyn juuri ennen tämän Los Angelesiin suuntautuvaa palkinnonhakureissua.

Peter Flicnkenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvaa.
Peter Flinckenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -elokuvaa. Peter Flicnkenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvaa. Kuva: Olli Laine / Yle elokuvaukset

Oikeustieteellisestä elokuva-alalle

Peter Flinckenberg opiskeli alun perin lakia: ”Eräänä päivänä istuessani luentosalissa tajusin, ettei tämä ole minun juttuni. Olin aiemmin kuvannut perheeni Siperian matkoilla videoita, ja siitä heräsi kiinnostus elokuviin. Hain ja pääsin Taideteolliseen korkeakouluun. Siitä kaikki alkoi.

Mies pääsi kuvaamaan pitkää fiktioelokuvaa jo opiskeluaikanaan: ensin valmistui Saara Saarelan ohjaama Hengittämättä ja nauramatta (2002) ja sitten Johanna Vuoksenmaan Nousukausi (2003). Nousukausi oli kassamagneetti, joten vastavalmistunut Flinckenberg sai erinomaisen alun uralleen.

Romanttisten komedioiden jälkeen Flinckenberg pääsi rakentamaan dramaattisempia kuvia Hella W –elokuvassa (ohjaus Juha Wuolijoki, 2011). Elokuva oli ehdolla parhaan kuvauksen Jussi-palkinnosta vuonna 2012. Kaksi viimeisintä Jussi-pystiä ovat menneet Flinckenbergille: vuonna 2014 Betoniyöstä (esitetään TV1:llä 5.4.2015) ja 2015 Tuulensieppaajista (katsottavissa Yle Areenassa 18.2.2015 asti).

kuvaajalla ei saa olla omaa agendaa: kuvaajan työn on palveltava ohjaajan visiota

Joukkomurhia ja mainoksia

Flinckenberg kuvaa monipuolisesti fiktio- ja dokumenttielokuvia sekä mainoksia. Dokumenttielokuva pakottaa kuvaajan toimimaan nopeasti, ja tästä taidosta on hyötyä: ”fiktiokuvauksissakin voi tulla kiire, ja silloin on hyvä osata tehdä nopeita päätöksiä.

Tällä hetkellä Flinckenberg kuvaa mm. Arto Halosen joukkomurhia ja koulukiusaamista käsittelevää Valkoinen raivo –dokumenttielokuvaa.

Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa.
Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa. Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa. Kuva: Thomas Hagström, Olli Laine / Yle kuvaaminen
Elokuvan päähenkilö haluaa pysyä anonyyminä, joten hänen elämäntarinansa kerrotaan näyttelijöiden esittämänä. Niinpä dokumenttielokuvan kuvaukset muistuttavat kevyen fiktioelokuvan kuvauksia: on näyttelijöitä ja näyttelijäohjausta.
pitkää leffaa saattaa olla tekemässä jopa 40-50 ihmistä ja jokainen heistä on tärkeä

Elokuvan tekeminen on aina ryhmätyötä

Flinckenberg korostaa, että vaikka kuvaaja tuokin oman näkemyksensä ja ammattitaitonsa elokuvaan, ei hänellä saa olla omaa agendaa, vaan työn on palveltava ohjaajan visiota. Ohjaaja Halonen puolestaan kehuu Flinckenbergia: ”Peterin luovuus ja visuaalisuus on sitä luokkaa, että se antaa uusia impulsseja ohjaajalle, nähdä asioita uudesta kulmasta.

Betoniyö-elokuvan työryhmä.
Betoniyö-elokuvan työryhmä. Betoniyö-elokuvan työryhmä. Kuva: Ville Tanttu työryhmä

Monessa kohdin haastattelua Flinckenberg korostaa, että elokuvan tekeminen on aina ryhmätyötä: ”Pitkää leffaa saattaa olla tekemässä jopa 40-50 ihmistä ja jokainen heistä on tärkeä, jokaisen työpanosta tarvitaan.

Betoniyön kuvaukset suunniteltiin pilkuntarkasti

Flinckenberg on voittanut kaksi viimeisintä parhaan kuvauksen Jussia mustavalkoisilla elokuvilla. Kuvaaja pitääkin erityisen palkon mustavalko-kuvaamista:

minulla muuttuvat unetkin mustavalkoisiksi
"Oli varsinainen onnenpotku, että sain tehdä peräkkäin kaksi mustavalkoista elokuvaa. Se on hieno metodi: mustavalkoisuus yksinkertaistaa kuvaa. Pidän siitä ja alan katsomaan todellistakin maailmaa mustavalkosuotimien kautta. Silloin minulla muuttuvat unetkin mustavalkoisiksi!” Flinckenberg kertoo.

Betoniyön tekeminen oli kuvaajalleen antoisa projekti: ”Siinä toteutui pitkäaikainen haaveeni tehdä mustavalkoista elokuvaa! Lisäksi oli suurenmoista työskennellä ohjaajan kanssa, joka on saanut myös kuvaajakoulutuksen.” Elokuva suunniteltiin huolella, ja kuvaukset noudattivat ennakkosuunnitelmia varsin tarkasti.

Erityisen työläinä kuvaajan mieleen ovat painuneet kaksi kuvauspäivää, joiden aikana kuvattiin elokuvan painajaiskohtauksen vedenalaismateriaalit: ”niiden päivien jälkeen olimme Pirjon kanssa todella uupuneita, ja kyllä meille maistuikin sen jälkeen olut!

Tuulensieppaajat-dokumenttielokuvan kuvauksista
Tuulensieppaajat-dokumenttielokuvan kuvauksista Kuva: Helsinki-filmi sao paulo

Tuulensieppaajissa seurattiin eläväistä jengiä välillä vaarallisen näköisiin paikkoihin

Tuulensieppaat-dokumenttielokuva kertoo brasilialaisesta yhteiskunnallista katutaidetta tekevästä jengistä. Dokumenttia kuvattiin siten, että maalarit kertoivat vain suuntaa-antavasti päivän (tai illan tai yön) suunnitelmistaan ohjaajalle ja kuvaajalle, jotka sitten seurasivat parhaan kykynsä mukaan porukkaa. Lopputulos on huikea yhdistelmä visuaalisesti väkeviä kuvia, joita kuvataan suorastaan kuolemaa halveksuvissa paikoissa: pilvenpiirtäjien seinillä ja liikkuvan junan katolla!

São Paulon faveloista eli köyhimmistä kaupunginosista, slummeista, tulevat katutaiteilijat ovat taiteensa suhteen ehdottomia: he tekevät mitä itse haluavat, eivät mitä muut haluaisivat heidän tekevän. Berliinin biennaaliin kutsuttu ryhmä aiheutti kuraattorille ja muille järjestäjille yllätyksen, kun kirkossa syntyi maalisota. Flinckenberg on tallentanut tilanteen kärjistymisen onnistuneesti kamerallaan: ”Joskus on tuuria, että kamera osoittaa oikeaan suuntaan juuri kriitisellä hetkellä!

Tsekkaa Berliinin biennaalin kuraattorin ja brassitaitaiteilijoiden äkäinen yhteenotto Stradan jutusta!

Juttua muokattu: 16.2.2015 klo 12:07
Lisätty tieto: Flinckenberg voitti Spotlight-palkinnon.

Lisää aiheesta:

Betoniyö-elokuvan kuvaajalle iso tunnustus
Tuulensieppaajat katsottavissa Yle Areenassa 18.2.2015 asti!
American Society of Cinematographers (ASC) -järjestön tiedote Spotlight-finalisteista
Betoniyö nähdään TV1:llä sunnuntaina 5.4.2015 klo 21.05

Kommentit
  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri