Hyppää pääsisältöön

Suomalaiskuvaaja kansainvälisen läpimurron portilla

Betoniyö-elokuvan kuvaaja Peter Flinckenberg on voittanut ensimmäisenä suomalaisena arvostetun yhdysvaltalaisen Spotlight-palkinnon. Suomessa mies on napannut kaksi viimeisintä parhaan kuvauksen Jussi-palkintoa. Strada tavoitti hänet kesken työkiireiden, Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvauksista.

Peter Flinckenberg on voittanut arvostetun Yhdysvaltain elokuvaajien yhdistyksen (The American Society of Cinematographers, ASC) 15.2.2015 jakaman Spotlight-palkinnon elokuvalla Betoniyö (Suomi, 2013). Palkinnosta kisasi finaalissa Flinckenbergin rinnalla englantilainen Daniel Landin (Under the Skin, Iso-Britannia 2013) ja iranilainen Darius Khondji (The Immigrant, Yhdysvallat 2013). Stradan Joonatan tutustui mestarikuvaajan työskentelyyn juuri ennen tämän Los Angelesiin suuntautuvaa palkinnonhakureissua.

Peter Flicnkenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvaa.
Peter Flinckenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -elokuvaa. Peter Flicnkenberg kuvaamassa Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumenttielokuvaa. Kuva: Olli Laine / Yle elokuvaukset

Oikeustieteellisestä elokuva-alalle

Peter Flinckenberg opiskeli alun perin lakia: ”Eräänä päivänä istuessani luentosalissa tajusin, ettei tämä ole minun juttuni. Olin aiemmin kuvannut perheeni Siperian matkoilla videoita, ja siitä heräsi kiinnostus elokuviin. Hain ja pääsin Taideteolliseen korkeakouluun. Siitä kaikki alkoi.

Mies pääsi kuvaamaan pitkää fiktioelokuvaa jo opiskeluaikanaan: ensin valmistui Saara Saarelan ohjaama Hengittämättä ja nauramatta (2002) ja sitten Johanna Vuoksenmaan Nousukausi (2003). Nousukausi oli kassamagneetti, joten vastavalmistunut Flinckenberg sai erinomaisen alun uralleen.

Romanttisten komedioiden jälkeen Flinckenberg pääsi rakentamaan dramaattisempia kuvia Hella W –elokuvassa (ohjaus Juha Wuolijoki, 2011). Elokuva oli ehdolla parhaan kuvauksen Jussi-palkinnosta vuonna 2012. Kaksi viimeisintä Jussi-pystiä ovat menneet Flinckenbergille: vuonna 2014 Betoniyöstä (esitetään TV1:llä 5.4.2015) ja 2015 Tuulensieppaajista (katsottavissa Yle Areenassa 18.2.2015 asti).

kuvaajalla ei saa olla omaa agendaa: kuvaajan työn on palveltava ohjaajan visiota

Joukkomurhia ja mainoksia

Flinckenberg kuvaa monipuolisesti fiktio- ja dokumenttielokuvia sekä mainoksia. Dokumenttielokuva pakottaa kuvaajan toimimaan nopeasti, ja tästä taidosta on hyötyä: ”fiktiokuvauksissakin voi tulla kiire, ja silloin on hyvä osata tehdä nopeita päätöksiä.

Tällä hetkellä Flinckenberg kuvaa mm. Arto Halosen joukkomurhia ja koulukiusaamista käsittelevää Valkoinen raivo –dokumenttielokuvaa.

Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa.
Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa. Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan kuvaukset. Arto Halonen ohjaa, Peter Flinckenberg kuvaa. Kuva: Thomas Hagström, Olli Laine / Yle kuvaaminen
Elokuvan päähenkilö haluaa pysyä anonyyminä, joten hänen elämäntarinansa kerrotaan näyttelijöiden esittämänä. Niinpä dokumenttielokuvan kuvaukset muistuttavat kevyen fiktioelokuvan kuvauksia: on näyttelijöitä ja näyttelijäohjausta.
pitkää leffaa saattaa olla tekemässä jopa 40-50 ihmistä ja jokainen heistä on tärkeä

Elokuvan tekeminen on aina ryhmätyötä

Flinckenberg korostaa, että vaikka kuvaaja tuokin oman näkemyksensä ja ammattitaitonsa elokuvaan, ei hänellä saa olla omaa agendaa, vaan työn on palveltava ohjaajan visiota. Ohjaaja Halonen puolestaan kehuu Flinckenbergia: ”Peterin luovuus ja visuaalisuus on sitä luokkaa, että se antaa uusia impulsseja ohjaajalle, nähdä asioita uudesta kulmasta.

Betoniyö-elokuvan työryhmä.
Betoniyö-elokuvan työryhmä. Betoniyö-elokuvan työryhmä. Kuva: Ville Tanttu työryhmä

Monessa kohdin haastattelua Flinckenberg korostaa, että elokuvan tekeminen on aina ryhmätyötä: ”Pitkää leffaa saattaa olla tekemässä jopa 40-50 ihmistä ja jokainen heistä on tärkeä, jokaisen työpanosta tarvitaan.

Betoniyön kuvaukset suunniteltiin pilkuntarkasti

Flinckenberg on voittanut kaksi viimeisintä parhaan kuvauksen Jussia mustavalkoisilla elokuvilla. Kuvaaja pitääkin erityisen palkon mustavalko-kuvaamista:

minulla muuttuvat unetkin mustavalkoisiksi
"Oli varsinainen onnenpotku, että sain tehdä peräkkäin kaksi mustavalkoista elokuvaa. Se on hieno metodi: mustavalkoisuus yksinkertaistaa kuvaa. Pidän siitä ja alan katsomaan todellistakin maailmaa mustavalkosuotimien kautta. Silloin minulla muuttuvat unetkin mustavalkoisiksi!” Flinckenberg kertoo.

Betoniyön tekeminen oli kuvaajalleen antoisa projekti: ”Siinä toteutui pitkäaikainen haaveeni tehdä mustavalkoista elokuvaa! Lisäksi oli suurenmoista työskennellä ohjaajan kanssa, joka on saanut myös kuvaajakoulutuksen.” Elokuva suunniteltiin huolella, ja kuvaukset noudattivat ennakkosuunnitelmia varsin tarkasti.

Erityisen työläinä kuvaajan mieleen ovat painuneet kaksi kuvauspäivää, joiden aikana kuvattiin elokuvan painajaiskohtauksen vedenalaismateriaalit: ”niiden päivien jälkeen olimme Pirjon kanssa todella uupuneita, ja kyllä meille maistuikin sen jälkeen olut!

Tuulensieppaajat-dokumenttielokuvan kuvauksista
Tuulensieppaajat-dokumenttielokuvan kuvauksista Kuva: Helsinki-filmi sao paulo

Tuulensieppaajissa seurattiin eläväistä jengiä välillä vaarallisen näköisiin paikkoihin

Tuulensieppaat-dokumenttielokuva kertoo brasilialaisesta yhteiskunnallista katutaidetta tekevästä jengistä. Dokumenttia kuvattiin siten, että maalarit kertoivat vain suuntaa-antavasti päivän (tai illan tai yön) suunnitelmistaan ohjaajalle ja kuvaajalle, jotka sitten seurasivat parhaan kykynsä mukaan porukkaa. Lopputulos on huikea yhdistelmä visuaalisesti väkeviä kuvia, joita kuvataan suorastaan kuolemaa halveksuvissa paikoissa: pilvenpiirtäjien seinillä ja liikkuvan junan katolla!

São Paulon faveloista eli köyhimmistä kaupunginosista, slummeista, tulevat katutaiteilijat ovat taiteensa suhteen ehdottomia: he tekevät mitä itse haluavat, eivät mitä muut haluaisivat heidän tekevän. Berliinin biennaaliin kutsuttu ryhmä aiheutti kuraattorille ja muille järjestäjille yllätyksen, kun kirkossa syntyi maalisota. Flinckenberg on tallentanut tilanteen kärjistymisen onnistuneesti kamerallaan: ”Joskus on tuuria, että kamera osoittaa oikeaan suuntaan juuri kriitisellä hetkellä!

Tsekkaa Berliinin biennaalin kuraattorin ja brassitaitaiteilijoiden äkäinen yhteenotto Stradan jutusta!

Juttua muokattu: 16.2.2015 klo 12:07
Lisätty tieto: Flinckenberg voitti Spotlight-palkinnon.

Lisää aiheesta:

Betoniyö-elokuvan kuvaajalle iso tunnustus
Tuulensieppaajat katsottavissa Yle Areenassa 18.2.2015 asti!
American Society of Cinematographers (ASC) -järjestön tiedote Spotlight-finalisteista
Betoniyö nähdään TV1:llä sunnuntaina 5.4.2015 klo 21.05

Kommentit
  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.

  • Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo: Nuket tekevät tarinasta uskottavan

    Nukenrakentaja ajattelee aina kolmiulotteisesti.

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.