Hyppää pääsisältöön

Missä sinä olit, kun hyvinvointivaltio purettiin?

Toimittajat Jari Hanska ja Susanna Kuparinen haastattelevat ministeri Laura Rätyä ja Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpoa.
Toimittajat Jari Hanska ja Susanna Kuparinen haastattelevat ministeri Laura Rätyä ja Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpoa. Toimittajat Jari Hanska ja Susanna Kuparinen haastattelevat ministeri Laura Rätyä ja Rauman sosiaalijohtaja Antti Parpoa. Kuva: Tühma Audio Visual Oy antti parpo

”Puramme hiljaisesti hyvinvointivaltioita. Sen voisi tehdä myös ääneen”, demaripoliitikko Liisa Jaakonsaari sanoi Helsingin Sanomissa tammikuussa 2015.

Suoraa puhetta demarilta, joka on ajanut hyvinvointirakenteita alas jo 1990-luvulta asti.

Porin SuomiAreena on kesäinen konsensushautomo, jossa päättäjät esitellään samanlaisina kesäsuomalaisina kuin sinä tai minä. Auringonpaisteessa puhujalavoilla paistatteleva eliitti naljailee keskenään yksituumaisena murroksen välttämättömyydestä. Kansalaisten tehtävänä on olla yleisö.

Olin kuvausryhmän ja toimittaja Jari Hanskan kanssa Porin SuomiAreenassa kesällä 2014 tismalleen samalla agendalla kuin Jaakonsaari kysymässä, miksi meille ei kerrota täsmällisiä leikkauskohteita.

Lisäksi työryhmämme halusi saada vaikuttajat selittämään, mitä vaikkapa sellaiset sanat ja käsitteet kuin julkisen talouden tasapainottaminen, kestävyysvaje ja sopeutus tarkoittavat.

Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Psykiatri Elisabeth Kübler-Ross on tutkinut läheisten surun prosessointia äkillisen kuolemantapauksen yhteydessä.

Porin-reissun tuloksena syntyneet viisi lyhytdokumenttia on nimetty surun viiden vaiheen mukaan: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Mutta miten hyväksyminen ja kieltäminen näyttäytyvät silloin, kun kyseessä on yhteiskuntamallin kuolema? Lyhytdokumenteissa halusin tarkastella, millaista on eliitin itseymmärrys ja millaisten prosessien kautta se käsittelee Suomen murrosta.

Päättäjät ja vaikuttajat ovat määrätietoisesti lietsoneet suomalaisiin kriisitietoisuutta jo vuosien ajan tiedotusvälineissä ja seminaareissa. Päättäjät ovat jo luoneet oman konsensuksensa Suomen perikadosta ja lääkkeistä sen välttämiseksi. Nyt heidän pitää vakuuttaa kansa.

Tehtävä on hankala, sillä rakenteiden alasajo on kansalaisten keskuudessa epämiellyttävä hanke. Suomalaiset maksavat tutkimusten mukaan mielellään veroja, jos niillä ylläpidetään hyvinvointivaltiota.

Siksi päättäjien täytyy turvautua uhkailuun, pelotteluun ja etäännytettyyn munkkilatinaan.

Kun eliitti ajaa läpi yhteiskunnan murrosta, se unohtaa elävänsä turvattua ja etuoikeutettua elämää. Mikä hyödyttää vaikkapa OP-Pohjolan pääjohtajaa Reijo Karhista tai hänen ystäviään, voi olla haitallista tavalliselle suomalaiselle.

Miksi sitten on tärkeää, että keskustelu on avointa ja etäännyttävien termien sisällöt avataan? Siksi, että eduskuntavaalit lähestyvät.

Asiantuntijoiksi kohotettuja yritysjohtajia ja päämääriään piilottelevia poliitikkoja pitää ärsyttää, että he paljastaisivat ovatko ”ikävät” tai ”vaikeat” ratkaisut heille aidosti kurjia.

Vai onko hyvinvointivaltion poismeno heille vanhan ja ärtyisän, mutta varakkaan tädin syöpä, jonka räjähtävää etenemistä kauhistellaan jossain aivan muualla kuin kesäisessä Porissa?


Susanna Kuparinen

Porttikielto Poriin -työryhmä
Ohjaaja, toimittaja, käsikirjoittaja

Kommentit
  • Sukupuolivalistus voitti dox@netin klikkaussodan

    Klikkaussodan voitti sukupuolivalistus.

    Kuukauden kestänyt dox@net-lyhytdokumenttien KLIKkaussota on päättynyt. Voittajadokumentti Pillua aloittelijoille sai yli 189 000 katsojaa, ja se herätti kiinnostusta myös ulkomailla. Elokuvassa kerrotaan kiertelemättä sukupuolielinten toiminnasta seksin aikana.

  • Mannerheim 2/5

    Tämäkään ei ole fiktiota. Ratsastajapatsaan suunnitteluun osallistui koko Suomi. Kansallissankarin kuvaaminen on nostanut tunteet pintaan jo 65 vuotta.

  • Ohjaaja: uusia näkökulmia kansallissankariin

    Ohjaaja Katja Lautamatti kertoo: "Mannerheimit-sarjan valmistuttua päällimmäinen kokemukseni on ihmetys siitä, miten laajaa ja kirjavaa aineistoa kansallissankarista löytyy. Jouduin jättämään monta hyvää tarinaa viiden dokumenttielokuvan kokonaisuudesta pois, ja Suomesta löytyisi aineksia vielä vaikka kuinka moneen Mannerheim-lyhytelokuvaan."

Lue myös - yle.fi:stä poimittua