Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Hyvä itsetunto pärjäämisen mittariksi

Ankanpoikaset menossa veteen
Ankanpoikaset menossa veteen Kuva: Julkaistu Flickr-palvelussa CC-lisenssillä https://creativecommons.org/licenses/by/2.0/. Kuvakokoa muutettu. Kuva: Flickr.com/marksjonathan valmennuskoulu

Vanhemmuus on vaikea laji. Harjoittelen sitä itsekin joka päivä.

Suomessa kannatetaan varhaista itsenäistymisen kulttuuria. Jo varhaisteinit patistetaan isojen itsenäisten ratkaisujen eteen – puhumattakaan koulunsa päättävistä nuorista, joiden tulee pärjätä, koska hehän ovat jo 18-vuotiaita.

Toivoisin, että pärjäämisen mittari ei olisi omista asioista huolehtiminen, vaan hyvä itsetunto.

En ehdota nuorten kontrolloimista, vaan rinnakkain elämistä. En ehdota puuttumista nuoren tekemiin valintoihin, vaan keskusteluyhteyden tarjoamista. En ehdota nuoren suojelemista maailman kaikilta vaaroilta, vaan huolenpitoa silloin kun nuoren tekemistä valinnoista on selvästi haittaa.

Erehtyminen ja valintojen tekeminen kuuluvat elämään. Jokainen arkipäivä on jatkuvaa valitsemista. Jos nuoren valitsema tie osoittautuisi huonoksi, voisi hän itse päättää, valitseeko uhrin roolin vai ottaako hän valinnasta opikseen.

Toivon, että me vanhemmat tarjoaisimme enemmän yhteisöllisyyttä ja läsnäoloa, vaikka ”lapsemme” olisivat jo lähes täysikäisiä. Toivon, että nuorten itsenäistyminen ei tarkoittaisi yksinoloa, vaikka sellaisena se minun mielestäni usein Suomessa näyttäytyy.

Kaikkein tärkein opetus, jonka oivalsin tehdessäni Valmennuskoulua, oli minusta opon vinkki: kuuntele ja kannusta nuorta avoimesti myönteisellä mielellä. Se ei ole ihan helppoa, sillä omien kokemusten, arvojen, epäluulojen jättäminen taka-alalle on vaikeaa. (Älä lisää kysymyksiin arvolatauksia, sanoi jo haastattelutekniikan opettajanikin).

Toivon, että me vanhemmat osaisimme kysyä nuoriltamme avoimia kysymyksiä ilman neuvoja, kritiikkiä tai kyseenalaistavia reunaehtoja. Keskusteluun kannattaa olla tarpeeksi aikaa.

Meidän vanhempien olisi hyvä kannustaa nuorta kokeilemaan siipiään ja tavoittelemaan unelmia, jotka tuntuvat heistä hyvältä, vaikka omat ja muiden mielipiteet olisivat nuoren valintoja vastaan.

Uskon siihen, että myönteinen ja kannustava keskustelu kasvattaa nuoren itsetuntoa. Nuorta voi kehua pienistäkin valinnoista ja päätöksistä kuten Valmennuskoulun opo tekee. Suoritusten ei tarvitse olla suuria menestyksiä.

Nuorelle ei ole pahitteeksi se, mitä hän tarvitsee : itsetuntoa!

Kommentit
  • Abivuoden aikaan

    Yo-kirjoitukset ovat takana, mikä on suuntasi nyt?

    Oletko yo-kirjoitusten kynnyksellä? Käy silloin Abitreeneissä. Jos yo-kirjoitukset ovat jo takana, mikä on suuntasi nyt? Haluatko opiskella, tehdä töitä vai lähteä ulkomaille?

  • Lähetä silmukkavideo

    Oletko matkalla kohti abivuotta? Vai onko abivuosi jo meneillään? Lähetä hetkistäsi silmukkavideo.