Hyppää pääsisältöön

Saisiko olla lasi vettä?

Ainomaija Pennanen kohottaa vesilasin
Toimittaja Ainomaija Pennanen Ainomaija Pennanen kohottaa vesilasin Kuva: Yle/ Pekka Leppänen ainomaija pennanen

Minkälaisesta lasista juotiin vettä 150 vuotta sitten, kun Jean Sibelius syntyi? Radiosarjan Kohti Sibeliusta toimittaja Ainomaija Pennanen kohottaa lasillisen vettä ja huudahtaa: “Terveydeksi!”

Kysymyksen “saisiko olla lasi vettä”, olisi hyvinkin voinut kuulla kaupunkilaisporvariskodissa 1800-luvun lopulla. Myöntävän vastauksen saatuaan talon rouva olisi astellut juomavesikarahvin tykö, nostanut sen tulppana olleen juomalasin, kaatanut lasiin vettä ja ojentanut vieraalleen. Lasi oli todennäköisesti jalaton: kukapa olisi juonut vettä jalallisesta lasista, sehän oli varattu juhlahetkiin ja alkoholille!

Jean Sibeliuksen syntymän aikaan, vuonna 1865, tuo jalaton juomalasi olisi vielä ollut merkki vauraudesta, mutta parikymmentä kulunutta vuotta olivat tehneet tehtävänsä ja jalattomat juomalasit olivat yleistyneet. Toki ne olivat edelleenkin harvinaisempia kuin jalalliset lasit, jotka alkoivat yleistyä jo 1800-luvun puolivälissä.

Lasien koristeina oli pallo- ja soikiokuvioita

Puhallettuja juomalaseja koristeltiin muun muassa hiomalla. Fasettihionta sekä pallo- ja soikiokuviot olivat yleisiä aina 1900-alkuun asti. Mitä monimutkaisempi koristelu, sitä kalliimpi lasi. Puristelasiset juomalasit jäljittelivät puolestaan puhallettujen lasien malleja.

Vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä jalattomia juomalaseja valmistettiin myös erikokoisina. Pieni kapea juomalasi sopi mainiosti konjakille, suurikokoinen oluelle. Ja mikäpä esti nauttimasta juomalasista teetä, kuumaa totia, punssia tai sherryä!

Maataloissa juotiin kotikaljaa yhteisestä tuopista

Lasi yleistyi teollistumisen myötä. Päätyikö se siis myös työläiskoteihin? Teollistumisen alkuvuosina tuskin, mutta vuosisadanvaihteen lähestyessä sokerikko ja kermakko, mahdollisesti juomalasitkin olivat tuttuja työväen kahvi- ja ruokapöydissä.

Maaseudulla kysymystä “saisiko olla lasi vettä” ei ehkä olisi esitettykään - ellei sitten oltu pappilassa tai maalaisporvariston kodissa. Siellä juomalasi kuului esimerkiksi ruokapöytään siinä missä kaupungin paremmissa perheissäkin. Maataloissa sen sijaan ruokajuomat nautittiin yhteisestä tuopista tai haarikasta eikä juotavana ollut vettä vaan useimmiten kotikaljaa tai piimää.

Terveydeksi!


Ainomaija Pennanen

Ainomaija Pennasen toimittama ohjelmasarja kuullaan uusintana perjantaisin kello 11.00, alkaen 5.6.2015.
Kuuntele

#sibelius150

  • Aika klassista

    Anne Teikari kertoo ohjelmistaan

    Melko klassista, suht klassista, aikamoista. Uudessa nykyklassisen musiikin ohjelmassani Aika klassista halusin tutkia niitä paikkoja ja tilanteita, joita nykyklassinen musiikki pitää sisällään ja luo ympärilleen. Halusin tietää, mitä ihmiset, jotka tekevät nykyklassista musiikkia, ajattelevat työskentelystään.

  • Kapellimestari Hannu Lintu ottaa mallia koirastaan – Taiteilija koronakeväänä 2020

    Muusikoiden ajatuksia koronakeväänä 2020.

    Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu viettää koronakevättä kotonaan Helsingissä muun muassa kirjojen parissa. Suomen kirjasäätiö on valinnut kirjallisuuden harrastajana tunnetun kapellimestarin ”diktaattoriksi”, joka valitsee vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan. Kolmijäsenisen valintalautakunnan nimeämät 3-6 ehdokasta julkistetaan marraskuun alussa. Kenelle niistä Lintu antaa Finlandia-palkinnon, selviää 25. marraskuuta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Viisi tapaa pelastaa pörriäinen – valitse omasi ja merkkaa tekosi!

    Pölyttäjiä voi auttaa pihassa ja parvekkeella.

    Pölyttäjien määrä on vähentynyt uhkaavasti. Kimalaiset, mehiläiset ja muut pörriäiset tarvitsevat apuasi! Pelasta pörriäinen -kampanja kutsuu kaikki mukaan talkoisiin. Miten sinä haluat auttaa: kukkia, leikkaamaton nurmikko, hyönteishotelli vai myrkytön puutarha? Valitse, toteuta ja merkitse tekosi laskuriin.

  • Eurovision Diaries – Viisupäiväkirjat

    Viisupäiväkirjat näyttää maailman euroviisufanin silmin.

    Dokumenttikokonaisuudessa fanit ympäri maailmaa kuvaavat vuoden verran elämäänsä ja fanitustaan, odotuksen huipentuessa euroviisuihin Tel Avivissa Israelissa. Soraääniäkin kuuluu, politiikkaa pohditaan ja vähemmistöt saavat äänensä esiin viisujen glitterin alta. Päiväkirjoissa esiintyy faneja 25 maasta, Ukrainasta Turkkiin ja USA:sta Venäjälle. Tavalliselle pulliaiselle viisut ovat vuosittainen toukokuinen laulukilpailu, mutta viisufanit elävät euroviisuja ympäri vuoden, missä päin maailmaa tahansa. Fanit käyvät omilla viisuleireillä, viisuristeilyillä ja tekevät omia versioita lempibiiseistään. Olennainen osa viisuja on fanaattisten fanien pyörittämä viisufanimedia, joka suoltaa viisu-uutisia 24/7.